Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 10. syyskuu 2009 kello 09:00

Laulukoulujen toinen viikko on laulettu ja hyvin menee. Miehet totesivat tiistaina sisään tullessaan, että naiset lauloivat todella komeasti. Muutama hetki myöhemmin he totesivat omasta laulustaan samaa: sehän meni aika hyvin!

Tiistain ryhmissä pääteemana oli hengitys. Haimme yhdessä laulajan keuhkoja; niitä, jotka yltävät vatsan pohjaan saakka. Ensin pitäisi saada ilmat menemään sinne asti ja sitten tulemaan sieltä kontrolloidusti ulos. Jälkimmäinen tarkoittaa tuen käyttöä, keskivartalon lihasten työtä (vrt. yskiminen ja nauraminen), jonka ansiosta ilma virtaa ulos tasaisesti laulettaessa ja saa äänen kantavaksi ja helposti toimivaksi. Kaikki tämä pitäisi vielä tehdä rennosti eikä väkisin.

Keinoja oli monia; hölmöläisen leuan loksautus, hämmästys, ilahtuminen, suuttuminen, nyyhkiminen. Kuminauhan avulla haettiin kylkien ja selän laajenemista. Jatkoryhmät hyödyntävät tässä asiassa tuoleilla kumartelua.

Jatkoryhmissä jahdataan laulamisen eri muotoja erilaisten laulujen avulla. Ensimmäisellä viikolla tutustuttiin laulelman laulamiseen, toisella viikolla tangoon ja kansanlauluihin. Lauluvalinnat ovat olleet ilmeisen onnistuneita, ainakin niitä näyttää olevan mukava laulaa. Stemmalaulukin on ollut alusta asti mukana. Jatkoryhmissä opetellaan myös tulkintaan liittyviä asioita pikku hiljaa. Tulkinta ja tekniikka kulkevat käsi kädessä; tulkinta auttaa tekniikan löytämisessä ja toisaalta tekniikka auttaa tulkintaa.

Uusia lauluja on koko ajan luvassa laidasta laitaan. Varsinaiset helmet löytyvät myöhemmin syksyllä mukaan tulevasta jouluohjelmasta. Nyt on kuitenkin vielä aivan liian aikaista laulaa niitä, joten nautitaan tässä odotellessa kauniista syyspäivistä!