Terveisiä miesten ryhmästä

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 3. helmikuu 2010 kello 03:30

Miesten avoin laulukoulu on osoittautunut varsin analyyttiseksi porukaksi. Kysymyksiä satelee koko ajan, ja koko ajan ollaan niin asian ytimessä kuin vain mahdollista. Kuulee selvästi, että laulamista ja äänenkäyttöä on pohdittu pitkään ja perusteellisesti jo ennen laulukoulua. Toivon, että kykenen antamaan kunnolliset vastaukset kaikkiin kysymyksiin ja ennen kaikkea ratkaisemaan hengitykseen liittyvät seikat. Tämä hengitysteema on miesten kanssa niin vahva, että ajattelin kirjoittaa siitä tähän teille muillekin.

Laulaessa hengityksen pitäisi olla hyvin yksinkertaista ja luonnollista. Ja aina kun sitä alkaa miettimään, kaikki yksinkertaisuus ja luonnollisuus karisee saman tien. On vaikeaa hengittää rennosti, kun yrittää kehittää sitä! Niinpä laulunopetuksessa vaihdellaan tasaiseen tahtiin sitä, että mietitään hengitystä tarkkaan ja sitä ettei sitä mietitä lainkaan. Laulunopettajan yksi tehtävistäni on ”huijata” sinut hengittämään oikein. Kun ”tulet huijatuksi”, seuraavaksi yritän saada sinut tietoiseksi tekemästäsi.

Hengityksen merkitys laulamisessa on niin suuri, että kaikki muu on oikeastaan hienosäätöä. Jopa se, kun puhun pään soimisesta, tähtää oikeanlaisen hengityksen löytämiseen. Vaikka meistä jokainen hengittää elääkseen, jostain syystä rentoa syvähengitystä on vaikea löytää laulamisen yhteydessä. Itse puhun mielelläni löytämisestä, sillä kyseessähän on kyky, joka meillä kaikilla on olemassa. Hengitystekniikkaa on mahdollista kehittää, mutta suurin juju piilee kuitenkin siinä, että onnistuu löytämään tavan, millä ilmat solahtavat itsestään vatsan ja selän pohjaan saakka.

Monet ovat kuulleet, että laulettaessa täytyy hengittää kunnolla. Näin on. Osa meistä on kuitenkin sellaisia, että ilmaa ei juurikaan mene keuhkoihin sissänhengittäessä, mutta osa kykenee vetämään ilmaa itseensä niin, että koko rintakehä ja keskivartalo on ihan lukossa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluville laulajille tehdään hengitysharjoituksia, joissa keuhkojen käyttökapasiteettia pyritään lisäämään. Se tarkoittaa sitä, että keskivartalon lihakset pitää saada mukaan hengittämiseen, ja tämä asia kehittyy pikku hiljaa.

”Ylihengittäjät” sen sijaan täytyy opettaa pois turhasta ilman haukkomisesta. Turha ilman haukkominen kuuluu joko vuotoisena äänenä tai liian suurena ilmanpaineenan (=kovana, ei kovin soivana äänenä) laulettaessa. Liika ilmanpaine aiheuttaa myös ylimääräistä rasitusta äänihuuliin ja siitä saattaa olla seurauksena äänen käheytyminen, kurkun kipeytyminen tai ääniongelmia. Ylihaukkojien ryhmälle ilman itsestään keuhkoihin solahtaminen on avainasia: sitä harjoitellaan yleensä yllättyneisyydeen kautta.

Käsien ylös nostaminen, polvista joustaminen, apinamiesasento ja pallon halaaminen ovat tyypillisimmät neuvot, joita annan hengityksen löytämiseksi. Nämä keinot tepsivät molemmille ryhmille. Arka hengitys vaikuttaa usein niin, että liikekin tulee tehtyä arasti. Silloin sen tuoma hyötykin jää vähäisemmäksi. Heittäytymisen taito onkin oiva apu laulamista opetellessa. ”Ylihengittäjät” sen sijaan tekevät liikkeet ja sisään hengitykset helposti liiankin tietoisesti ja joskus hätäisesti, jolloin rentoutta ei tahdo löytyä millään. Silloin paras ohje on: älä yritä tehdä mitään.

Suurin osa meistä kuuluu molempiin ryhmiin vuorotellen; välillä hengitys jää vaillinaiseksi ja välillä taas tulee yritettyä liikaa. Välillä sujuu ihan hyvin. Toivottavasti kaikilla on kuitenkin jonkinlainen kokemus laulamisen flow-tilasta, jolloin kaikki sujuu hienosti turhia miettimättä. Siihenhän tässä kaikessa pyritään. Laulaminen on onneksi paljon muutakin kuin tekninen suoritus ja siitä voi nauttia, vaikkei täydellinen vielä olekaan!

Voice massage pureutuu äänentuottolihaksiin hieronnan kautta. Jos aihepiiri kiinnostaa sinua, lue asiasta lisää voicemassage-yhdistyksen sivuilta ja YLE areenalta.

Viimeisimmät postaukset