Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 28. huhtikuu 2010 kello 10:10

Viime viikko oli taas josatin syystä niin kiireinen, että blogin kirjoittaminenkin unohtui. Viime viikon laulut menivät kevättunnelmissä. Ohjelmistossa oli vanhoja koululauluja, kuten Kevätsointuja (Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö) ja Leivolle. Kuoro-ohjelmiston aatelia edusti Kesäpäivä Kangasalla, jota tosin lauloimme yksiäänisesti.

Tällä viikolla lauloimme Suomipoppia, kuten Marita blogissaan jo kertoi. Tuhat yötä, Jäätelökesä, Paratiisi… siinäpä muutama kesäinen hitti vuosien takaa. Kertausta oli Minä suojelen sinua kaikelta ja Onnelliset. Odotan innolla, miltä ko. kappaleet kuullostavat kevätlaulajaisissa isommalla porukalla!

Erinäisiä kyselyjä syksystä on tullut, samoin joitakin palautteita. Positiivista palautetta on tullut siitä, että lauluvalikoima on ollut laaja. Tälle toivotaan jatkoa ja näin mennään edelleen syksyllä. Kuorokokeilun jälkeen kerroinkin jo, että jatkoryhmätoiminta jatkuu edelleen syksyllä. Kuinka monta jatkoryhmää on, riippuu tietysti siitä kuinka monta laulajaa niihin haluaa tulla. Alustavasti olen varannut samat ajat kuin nytkin eli maanantai- ja keskiviikkoillat. Naiskuoro kokoontuu tiistaisin, milkäli ryhmä saadaan kasaan.

Moni ilmeisesti miettii, mihin ryhmään syksyllä menisi. Kuorossa arveluttaa se, kuinka siellä pärjää tai osaako laulaa tarpeeksi hyvin. Kuorossa osaa laulaa tarpeeksi hyvin jokainen avoimen laulukoulun käynyt. Uskallan sanoa niin, sillä olen kuullut teistä jokaisen laulavan. Kuorolaulu on paljon enemmän kuin yksittäisten äänien summa. Siitä saivat ainakin kuorokokeiluun osallistuneet hyvän kuvan. Kannattaa myös muistaa, että jos ryhmä tuntuu ensimmäisten kertojen jälkeen väärältä, sitä voi hyvin vaihtaa. Kuoroon tullakseen ei tarvitse osata lukea nuotteja. Tämäkin on askarruttanut monia. Jatkoryhmissä lauletaan pääasiassa yksiäänisesti, mikä on monille helpompaa kuin moniääninen laulaminen.

Minulla oli takavuosina kuorossa yksi mies, joka lauloi yksin kaiken oikein, mutta naisten liittyessä stemmoineen mukaan, hän lauloi ihan mitä sattui. Näin meni kolme vuotta, kunnes yhtäkkiä laulaminen alkoi sujua ”naisista huolimatta”. Hän laulaa edelleen samassa kuorossa ja on yksi kuoron kivijaloista. Pikavoittoja ei siis ole aina jaossa, mutta pitkän linjan työn tuloksena saattaa olla jotain paljon parempaa.

Olen kuullut myös huolestuneita kommentteja siitä, että hidastanko minä muiden laulamista tai sotkenko minä muiden laulua. Tähän on yksi vastaus: et hidasta tai sotke. Ensinnäkään missään vaiheessa sellaista ei ole vielä päässyt tapahtumaan. Toisekseen tässä laulukouluhommassa on juuri se idea, että sinne tullaan oppimaan ja kehittymään, ja samalla kokemaan laulamisen iloa. Sillä ei ole merkitystä mitä muut sanovat, vaan sillä, miltä itsestä tuntuu. Tästähän ilman paineita laulamisesta on se mukava seuraus, että laulaminen alkaa pikku hiljaa kuullostaa erittäin hyvältä. Siitä erinomaisena todistuksena käy Onnelliset, joka on varsin haastava laulu. Tai se, että maanantaina lauloimme neliäänistä afroa porukalla, jossa vain minä olen kokenut kuorolaulaja ja kaikki muut alottelijoita.

Ensi viikon jälkeen on edessä kesätauko Kevätlaulajaisia ja Lauluristeilyä lukuunottamatta. Heinäkuussa saattaa torilla tapahtua jotain, mutta siitä tarkemmin myöhemmin. Syksyllä pääsemme laulamaan orkesterin kanssa ja siitäkin on tulossa lisätietoja alkukesästä. Kirjoitan aiheesta lisää heti, kun tiedän tarkemmin. Laulutulevaisuus näyttää siis varsin mukavalta!