Käyttäjän Marita Jama lähettämä 13. lokakuu 2010 kello 11:30

Kuorotyöskentelyn olemus alkaa pikkuhiljaa hahmottua, kun Jaana äkseeraa meitä Musapirtin esiintymistä ja joulu-CD:n äänitystä varten. Laulujen hiominen on pikkutarkkaa työtä, jossa pientä yksityiskohtaa voidaan toistaa monta kertaa halutun tuloksen saamiseksi. Eikä keskittyminen saa herpaantua hetkeksikään, sillä se kuuluu heti laulamisessa. Me tuppaamme helposti ”löpsähtämään”, kun Jaanan haukankatse kääntyy meistä pianoon. Mutta korvat kuulevat ja me jäämme kiinni heti! Vielä ei meille ole kuorona kehkeytynyt tarpeeksi kurinalaisuutta. Mutta kyllä sekin tulee ajan myötä.

Sekä maanantaina että tiistaina harjoiteltiin ilomielistä Pohjolan joulu -potpuria ja CD:lle myös tulevia tunnelmallisempia joululauluja Heinillä härkien ja Jouluyö, juhlayö. Tiistaina Jaanalla oli viimemainittuihin upouudet sovitukset alttoäänelle. Ja voi että ovat kauniit! Mutta meikäläinen ei saa sävelen hännästä kiinni millään, kun muut paahtavat vieressä sitä tuttua ykkösmelodiaa (vai miksi sitä kutsutaan). Pitää oppia tämä uusi sävelkulku ulkoa, sitten ei tee heikkoakaan pysyä siinä vaikka sopraano vetäisi omaansa korvan juuressa. Mutta oppiminen vie aikansa, koska treeneissä ei ehditä toistaa uutta stemmaa niin monesti että se menisi suoraan kaaliin.

Potpurin riemastuttavin osuus ovat pontevat röhkäisyt, joilla siirrytään Porsaita äidin -lauluun. Siinä itse kukin voi tehdä oikean luonneroolin ja kuvitella, minkälainen possu haluaa olla. Meikäpossu on aika ärhäkkä, tiukka kinkku.

Huomaan odottavani hartaasti maanantaita ja tiistaita. Ja kun ne tulevat, mielihyvä alkaa jo aamusta: tänään päästään taas laulamaan! Pidän Jaanan napakasta otteesta, tarkoitus on todella oppia ja edistyä eikä vain laulella alkuillan viihteeksi. Ja tämä kuuluu myös meidän laulamisestamme. Vaikka välillä lipsutaan ryhdistä (vertauskuvallisesti siis), jokaisesta paistaa ilo ja into. Uuden laulun kimppuun käydään aina etukenossa ja Jaanan kommentit kuunnellaan tarkkaavaisesti. Tämä taitaa olla mukavin ”koulu”, mitä olen käynyt.

Kommentoinut Minna Kumpulainen 13. lokakuu 2010 14:08

Pohjolan joulu -potpurista tulee totta tosiaan hienon kuuloinen! Kunhan äänityksissä muistaisin laulaa Jouluaatto on nyt herttainen -osiossa ”piha valkoluminen” enkä ”kissan häntä valkoinen”, niin kuin pienenä sen hassusti opin isältäni laulamaan. 🙂

Kommentoinut Jaana Turunen 13. lokakuu 2010 12:43

Löpsähtäminen laulaessa on ihan yleismaailmallista touhua. Ei ole vielä tullut vastaan yhtään porukkaa, jossa ei niin kävisi joka harjoituksessa. Jos meidän kuoro aikoo olla siinä asiassa erilainen ja ensimmäinen ei-löpsähtelijä, niin se olisi minusta suorastaan riemastuttavaa!

Jos eilistä ääntä saadaan porukalla nauhalle korttia varten, tuloksena on todella raikas ja koskettava joulutervehdys. Ja mikä ettei, mehän osataan, vaikka stemmat onkin näin nopealla aikataululla aika kova haaste! Yritän saada harjoitusmatskua tänne syysloman aikana!