Käyttäjän Ritva Maria Weyner lähettämä 23. marraskuu 2010 kello 19:04

Ihanaa on ollut lukea valtavaa määrää kokemuksia,tunteita, iloa ja ihmetystä.
Ei tullut kertaakaan mieleen, että mikähän ääniala oikein olen matala vai korkea?
Ääntä ja laulua tuli niin, että kylkiluut rutisi.
Kokemus ylitti kaikki ennakko odotukset ja suurin asia oli yhdessä tekeminen ja joukkoon kuuluminen.
Sen pohjalla oli ammattilaisen, yksi meistä Jaanan usko ja luottamus yhdessä onnistumiseen. Siinä kulki käsikädessä Atson letkeä mukana olo ja ilmeikäs ohjaaminen; sai luottaa siihen, että kaikki olemme hänen hanskassaan. Eikä se pettänyt.
Toipuminen alkaa olla ohitse ja kaikesta jäi varmuus yhdestä asiasta: laulaminen ei enää jää vaan se jatkuu ikuisesti.
ILOA JA VALOA; ENERGIAA TUUTIN TÄYDELTÄ!