Käyttäjän Marita Jama lähettämä 13. joulukuu 2010 kello 13:00

Viime viikolla Lauluklubi kokoontui ent. Sokeainkoululla, kun Steinerkoulu menee remonttiin. En päässyt laulamaan tiistaina, mutta keskiviikkona tallustin huopikkaillani tuohon uuteen osoitteeseen. Yritin löytää oikopolun ”rikkaitten rinteen” pihojen läpi, mutta ei onnistunut. Piti kiltisti palata kävelytielle ja kurvata Oksasenkujan kautta. No, laulusali oli kyllä ihan käyttis kun sinne taloa kierrettyäni löysin.

Nämä uudet jouluiskelmät eivät oikein minua puraise. Sävelmät ovat usein jotenkin tekemällä tehtyjä ja sanat sovinnaista höpinää. Poikkeus on Taivas sylissäni, oikeasti laulullinen sävelmä ja teksti hyvin suomennettu. Rupesin tässä miettimään, mikä olisi lempparini vanhemmista joululauluista – ja kyllä se taitaa olla aiemminkin näillä palstoilla kehumani Wilho ja Impi Siukosen Joulun odotuksessa. Valitettavan harvoin kuultu hieno biisi.

Joululaulajaisilla oli perjantaina komeat puitteet Keskusseurakuntatalolla ja hyvä tunnelma, kuten näissä geimeissä aina. Glögi, piparit ja laulu maistuivat. Jaana jakoi usealle jäsenelle cd:n kiitoksena erilaisista jutuista. Hauskin oli avantouimarien keskuudessa tehdystä laulupropagandasta! Minäkin sain, uskollisena bloggaajana. Käsikellokuoro Dolcen esityksiä sisältävä levy on mainio lisä kokoelmaani. Kellot ovat jo pitempään kiehtoneet mieltäni, mutta vielä en ole päässyt kuulemaan niitä livenä. Soitto vaatii millintarkkaa ajoitusta ja yhteispeliä, kun eri henkilöt vastaavat eri äänistä. Toinen vähän saman tapainen aparaatti on karibialaiset öljytynnyrit eli teräspannut, joilla skulataan elämäniloista menevää musaa.

Ja kun nyt erikoisista äänimaailmaltaan lumoavista soittimista tuli puhe, täytyy ehdottomasti mainita theremin ja ondes martenot. Molemmat ovat sähköisiä. Thereminiä soitetaan koskematta itse vempaimeen ollenkaan, tanssittamalla käsiä ”antennin” ympärillä. Ondes martenot’ta en ole koskaan nähnyt soitettavan, mutta ääni muistuttaa lähinnä sahansoittoa. Jänniä saundeja!

Indonesialaisen gamelanin ylistyksen taidan jättää toiseen kertaan… Sanonpa vain että sitä kuunnellessa vaipuu nirvanaan. Ja tämä kaikkihan ei liity laulamiseen pätkääkään, eli olen kertakaikkiaan poikennut syrjäpoluille. Se suotakoon näin joulunalustunnelmissa ja tämän vuoden tod.näk. viimeisessä postauksessani. Toivotan kaikille rauhaisaa joulua, ilman turhia kiireitä.