Käyttäjän Ritva Maria Weyner lähettämä 14. joulukuu 2010 kello 17:14

Joulun odotusta kaikille lämpöisin mielin, toivottelen…..

elämme joulumaisemassa, melkein kuin joulukortissa!

Ei kauniimpaa maisemaa voi olla kuin sokerikuorrutuksella päällystetty huurteinen ihana metsä, jokainen puu, oksa ja korsi maan lähellä!

Talvinen taivas on kuultava ja kaunis, korkealla on kristallinen sininen katto, jossa kuun sirppi kurkkii alas maan talvea.

Jokaisena hetkenä lumen valo saa erilaiset sävyt kuin jokin valmistaisi näyttämön valaistuksineen ihmisen tietänsä tallustaa.

Mikään ei rentouta niin, paitsi avantouinti, mutta lumisen metsän odottava, pysähtynyt hiljaisuus. Se on levollinen ja ihana kokemus, kun siihen vain pysähtyy ajatusvirtojen melskeestä rauhoittuen.

Ikiaikainen metsä on aina ollut ihmisen ilo ja lohtu, sieltä on tuotu saalis ravinnoksi ja hirret otettu asunnon tarpeiksi.

Olen elänyt melkoisen urbaanin elämän, mutta toisinaan sitä syttyy hehkuttamaan kotimaamme metsien ja luonnon kauneutta.

Aina olen suuresti nauttinut metsistä ja siellä tallustelemisesta olkoon se citymetsä tai Kainuun karu korpimetsä tai tämän kotiseudun lähimetsä.

Onneksi on saanut aina palata metsien äärelle ja nyt tänne lapsuuteni maisemiin, Kuopioon.

En voinutkaan osallistua yhteisen joululaulajaisen tunnelmiin, kun liiaksi käheytynyt kurkku äityi kipeäksi esteeksi.

…että pitikin sattua juuri tärkeällä viikolla, mutta ei voinut mitään, melkein itketti kun sen tajusi, että ääni ei riitä laulamiseen, mutta voi vaan pahentua tosi hankalaksi.

Pari kolme päivää sain vähän käheästi piipittää, mutta kaikilla entisillä ja nykyisillä hoitotoimilla se vaan parantui lähes normaaliksi kehittymättä kunnon flunssaksi.

Työn ääressä sitten vaan aikaa on vietetty koko viikon, iltaan tai aamuvarhaiseen painottuen.

Sehän on hyvä ja mielekäs toiminto ja pitää elämän ruodussaan ja jotakin palkkaakin vielä maksavat.

Mikäpäs siinä kehtoohan tuota tehä ku on nii mukavoo! ( anteeks jos män viärin tämä murrekiel).

Joulumusiikin kuuntelemisen olen jo aloittanut.

Se kuuluu lapsuuden perinteeseeni. Joululauluja täytyy olla paljon itse laulaen, radiosta ja omilta CD-levyiltä.

Jouluun kuuluvat ehdottomasti siihen liittyvä musiikki laulaen ja muutenkin, eri kielinen ja eriaikaan sävelletty, ’hengellisempi ja maallisempi’. Harvemmin muulloin kuunnellaan joululauluja kuin jouluna, mutta joulun tunnelman pitää kuulua ja tuntua myös musiikkina.

Nuoruudessani taas lapsuuskodissani ei soitettu eikä saanut soittaa, yhtään iskelmämusiikin pihahdustakaan Joulurauhan julistamisesta tapaninpäivän aamuun ja silloinkin vaivoin saimme luvan levysoittimen käyttöön muussa kuin joulumusiikissa.

Varhaisin jouluinen muisto on Pumpputorin lastentarhasta vuonna yksi ja kaksi! Olen ollut innokas laulaja jo 2-vuotiaasta ja ennenkin elleivät vanhemmat ole liioitelleet. Sen taas uskon, että olen oppinut puhumaan alle 2v. nimittäin 1v8kk ikäisenä olen puhunut kolmen sanan lauseita. Puhumisen kylkeen olen heti oppinut laulamisen ja se on liittynyt alati laulavaan äitiini ja pyhäkouluun.

Pienimuotoisen joululaulajaisen sain kokea lastenlasten kanssa juuri ennen Itsenäisyyspäivää, kun käväisin Helsingin humussa.

Muisteltiin joululauluja ja laulettiin kaikki mitä osattiin ja vähän enemmänkin.

Anna kohta 8v, kuten hän itse sanoo ja Maxim 6v ovat täysillä joulunodotusten ja joulusatujen ja salaisuuksien ikäisiä vielä.

Heidän kotinsa on kuin joulusatu! Miniäni sattuu olemaan askartelun ja kodin kaunistamisen mestari ja lasten kanssa yhdessä koti koristellaan jo varhain, paitsi joulukuusi tulee vasta aatoksi.

Tunnelmaa riitti ja usein niiden tonttujen vilahduksia ja kurkisteluja heidän kotinsa liepeillä lapset huomasivat….mitenkähän lienee täällä Kuopiossa?

Tästä tuli nyt mummin kirje kaikelle kansalle muistelmia ja välähdyksiä omista ajatuksista kehräten.

VIETTÄKÄÄ YSTÄVÄT HYVÄ JA MUKAVA, ILOINEN JOULUN JUHLA YKSIN TAI YHDESSÄ, MUTTA NAUTITAAN KAIKKI ELÄMÄN IHANUUDESTA JA RUNSAUDESTA MITÄ SE ITSEKULLEKIN MERKITSEE. JUURI SITEN JA SITÄ!

KIITOS JA HALAUS JAANALLE JA TEILLE KAIKILLE SYYSLUKUKAUDESTA JA KAIKESTA YHTEISESTÄ MITÄ OLEMME KOKENEET.

UUSI VUOSI 2011 OLKOON KAIKILLE ONNELLINEN JA VALOISA! ANTAKOON SE JOKAISELLE RUNSAIN MITOIN ILON PISAROITA JA ONNEN PIPANOITA!!!!

SILKKAA LAULAMISEN ILOA! Eiköhän jatketa sen ilon kertaamista vielä vuoden vaihtumisen jälkeenkin.

Haluan todella olla mukana, ja saada oikeaa käsitystä siitä mihin äänialaan vähitellen alkaisin kuulua?

Kommentoinut Jaana Turunen 16. joulukuu 2010 18:05

Kiitos vaan teille kaikille! Ihan mahtava syksy on takana. Kunhan saan koulun joulujuhlat pois kuvioista istun hetkiseksi alas ja kirjoitan piiiitkän blogin kaikesta, mitä on mielessä. Joulukortista tulee jatkuvasti tosi mukavaa palautetta.  Se näyttää tuovan runsaasti iloa joulun odotukseen ja hyvä niin: niinhän se on tarkoitettukin. Monta ideaa muhii jo ensi vuotta ajatellen, mutta niistä blogissa enemmän.

Kommentoinut Ritva Maria Weyner 16. joulukuu 2010 13:54

Kiitos sinulle Hanna kommentistasi,

kutsumanimeni on Maria, vaikka molemmilla nimillä minua kyllä kutsutaan riippuu siitä missä olen ja kuka seurassani esim.ikääntyneet sukulaiseni kutsuvat mina aina Ritvaksi, koska se oli lapsuuteni nimi, mutta kouluvuosinani Maria nimi vakiintui kun Ritvoja oli aina niin monta.

Siksi kai niin usein tulee käytettyä molempia nimiä kuin tahattomasti, jos tulee eteen kysymys mikä nimi?

Kurkkukipeänä taas ja taitaa olla vielä enemmin ruostunut ja käheä varpunen! Ei meinaa luopua sitkeä virus, mutta taisteluasetelmissa olen koko hoitamisen kapasiteetti käytössä ja tällä kertaaa jäin kotiin työstä ja äänenkäyttö on nyt rauhassa.

Odottelen ystävien ja perheen kommentteja CD:stämme, jonka vasta itsekin kuulin viikko sitten, kun ne sain.

Ihan hyvä, loistava tulos ja omat tunnelmat päälle! Ajatella ja ihmetellä näin mukava iloisen yhdessä tekemisen meininki ja tulos jaettavaksi. Kyllä sitä kelpaa kuunnella ja hymyillä kilpaa possu nassukoiden kanssa. Mitäpä sitä ohentamaan ja haalistamaan hienoa tulosta!!!!

Tiedän jo, että pojanpoikani ei koskaan enää laula  ’Porsaita äidin oomme kaikki ..’ ilman isoa Röö-öh! Eikä ilman pienempää röh!röh! osuutta. Pienet pojat tykkkää sellaisista hassutteluista ja poikkeamista! Erityisesti pojanpoikani Maxim varsinainen veijari velikulta!

Joulukorttimaisema taisi jäädä pysyväksi…olisipa hyvä kamera ja voisi kulkea luonnossa  tallentamassa tätä ihanuutta, ei vaan auta muu kuin tallentaa se mielen arkistoon.

Mutta joululaulut soi….hyrinää ja hyräilyä hiljaisesti tuttujen melodien mukana…

hyvänmielen tunnelmaa kaikille Joulu on jo melkein ovella…. Maria

Kommentoinut Hanna Turkki 16. joulukuu 2010 13:13

Kiitos Ritvalle kauniista viestistä ja joulun toivotuksista! Nyt on tosiaankin ihanan kaunis joulukorttimaisema, nautitaan siitä ja laulellaan joulun lauluja kuka missäkin joulua viettäen. Minunkin puolestani kiitokset kaikille, erityisesti Jaanalle, mukavasta syksystä laulujen parissa, jatketaan tammikuussa!

Hyvää Joulua!