Siitä, tästä ja tuostakin

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 16. helmikuu 2011 kello 12:00

Nyt saattaa tulla pitkä postaus, sillä asiaa on paljon… Alkaen perjantain Naisten Energiaillasta Myllyssä. Perille pääsy oli seikkailu sinänsä – ensin hortoilin viereisen talokompleksin kaikki A-raput läpi, sitten löysin oikean rakennuksen pihan puolelta ateljeen ja taiteilijan, joka neuvoi oikealle ovelle. Vanha keinahteleva hissi pysähteli 3. ja 4. kerroksen välille, mutta onneksi meitä oli kyydissä kolme, niin ei tarvinnut yksin panikoida.

Kaikuisassa käytävämäisessä tilassa oli kevyt laulaa, verrattuna evakkokoulumme superdempattuun akustiikkaan. Mutta kuten Jaanalle sanoinkin, kuiva akustiikka pistää ponnistelemaan, kun taas jatkuva kaikuholvissa laulaminen olisi petollisen helppoa. Jaanalla oli sähköpiano ja vahvistuksena laulava kitaristi, joka pisti kummasti pontta lauluihimme. Toivelaulupohjalta mentiin, eikä toiveita tarvinnut innokkaalta naisjoukolta hohtimilla kiskoa. Kahteen tuntiin mahtui monta rytmiä, tunnelmaa ja tarinaa. Oma toiveeni oli Poika varjoiselta kujalta – vain siksi etten ole sitä vuosikymmeniin kuullut. Olin 10-vuotias kun tämä laulu oli muodissa, ja muistan kuinka kivaa minusta oli kun poika, ”ei vuosiltaan vielä yhtätoistakaan”, ja minä olimme samanikäisiä.

Maanantain laulutaitotunnilla otettiin uusina lauluina käsittelyyn Edith Piaf -klassikko Ruusuinen elämä ja hilpeä jenkkiralli Rakkaus ja rattaat. Ruusu-laulun yhteydessä tutustuimme käsitteeseen rubato, ”ryöstäen” eli vapaasti kiiruhtaen ja hidastellen. Liittyy fraseeraukseen, jota Jaana myös aina tilaisuuden tullen meille selittää. Omaa laulamistani häiritsee ajoittain liika syljen eritys joka pakottaa nielemään, jolloin laulu tietysti katkeaa. Mistähän tällainen ”kuolaaminen” johtuu?

Tiistaina kuoroharkoissa saimme valaistusta laulujen rakennekaavoihin, eli millä logiikalla säkeet ja kertosäkeet toistuvat. Kaava voi olla vaikkapa ABA tai ABC. Rakenteen tunteminen auttaa myös hahmottamaan eri stemmojen kulkua äänissä laulettaessa. Miehillä on hankala ”Pakkanen paukkuu” -osuus Ratiritirallaassa, ja on meillä altoillakin tekemistä ”Ritirallaa” -toistojemme kanssa. Mutta eteenpäin pusketaan tämän tosihauskan sovituksen kanssa.

Jaana puhui myös äänen suuntaamisesta mielikuvien avulla. Että äänen saa tulemaan ikään kuin eri värisenä ulos kehon eri kohdista. Se muuten toimii!! Yksi kuorolainen tiesi, että absoluuttinen sävelkorva on kyky erottaa sävelet niiden ”värien” mukaan, niin kuin me näköaistillamme erotamme värit. Mutta absoluuttinen sävelkorva on vain n. 10%:lla ihmisistä.

Edelliseen postaukseeni on tullut paljon kommentteja. Laitan omat mietteeni niistä kommenttikenttään, niin tästä ei tule aivan yliylipitkää.

Viimeisimmät postaukset