Laulun hurmaa ja energiaa…

Käyttäjän Ritva Maria Weyner lähettämä 16. maaliskuu 2011 kello 14:43

Mitäpä muuta voi sanoa;hurmaa ja iloa on laulaminen yhdessä!

Niin mukavaa oli taas nähdä kaikki isona joukkona yhdessä laulamassa.  Miten upeasti soi erityisesti miesten äänet eilen, ne soinnut jäivät mieleen ja sieluun.Miten hienosti kaikkien meidän äänet yhdessä!

Olen joutunut olemaan pois laulamisen ääreltä kuten toisinaan itsekukin joutuu ja siltä viikolta aina puuttuu jotakin tärkeää ja merkityksellistä.

Oma polku laulamisen salaisuuksiin ja toteuttamiseen on ollut myös takkuinen ja opettelua täynnä, silti se ei ole vähentänyt viihtymistä ja ilon tunnetta.

Se vaan vahvistaa: tätä täytyy saada lisää! Onneksi laulaminen on olemassa!

En vieläkään ole  selkeästi vakuuttunut siitä mikä ääniala on minun ominta, se kuin vaihtelee. Toisinaan joku lauluista vahvistaa sitä toisinaan taas joku lauluista  tätä tuntumaa? Ehkä se on juuri harrastuksen puute pitkältä ajalta ja laulamisen vähyys.Tällä vallitsevalla rytmillä kun harrastaa sitä kokemusta kuitenkin tulee ja myös tuntuu, että oppii koko ajan.

Elämä antaa haasteita monenlaisina.Onneksi voi sanoa.

Olen koko talven joutunut olemaan päivittäin yhden haasteen kimpussa erityisesti, nimittäin hermopinnekivun.

Se on merkillinen kokemus.

Kipuun ei totu eikä sen kanssa opi elämään. Se ei jalosta ihmistä tai ylennä, sitä vain joutuu sietämään jos ei muita vaihtoehtoja ole. Kipu on mielen haaste. Sen vuoksi eilinen ilta olikin erinomainen hoito siinä, että ajatukset keskittyvät muualle ja siirtyvät hetkeksi toisiin asioihin.

Ratkaiseva hoito on jo näköpiirissä, jos kaikki menee optimaalisesti pääsen huhtikuussa neurokirurgin käsiin leikkauspöydälle.

Oma sävynsä siirtyi myös lauluun johtuen juuri jännitteisyydestä lihaksiin kaikkialle, jota kipu aiheuttaa. Silti oli parempi olla mukanna kuin jäädä kotiin. Mieli oli ainakin keveämpi.

Periksihän ei anneta ja elämä jatkuu erilaisin ja eri pituisin askelin!

Laulamisen harrastusta on muuallakin kuten varsin hyvin tiedämme. Viimepäivinä on silmiini sattunut artikkeleita pääkaupunkiseudulta.

Siellä toimii avoinlaulukoulu Laajasalon kirkolla, seurakunnan piirissä. Sellaisen käsityksen sai, että monenlaisen kuoromusiikin laulaminen kuuluu tämän kuoron repertuaariin, mutta erityisesti hengellisen musiikin.Sitä johtaa Itä-Helsingin Musiikkiopiston vt.rehtori Heikki Varis.

Toinen kiinnostava kuoro oli edellisen kotini naapurissa Meilahden seurakunnassa.

Se on nimittäin gospelkuoro,Meijoy. Heillä on siellä  gospelmuusikin tapahtuma nyt tulevana lauantaina 19.3

Tämä kuoro on osallistunut Ruotsissa gospelmusiikin festivaaleille muutaman kerran, joten vieraita myös saavat workshop’iinsa sieltä tapahtumaansa.Gospelkuoroa johtaa ko.kirkon kanttori Nina Tilli.

Siellä jos olisin käymässä varmasti piipahtaisin kuuntelemaan.

Jaana, sanoit kerran gospelkuoron puuttumisesta juuri Kuopiosta? Varmaan kynnet syyhyää, vaikkei yksi ihminen kaikkeen riitä. Silti sehän on mahdottoman kiinnostava musiikin laji ja varmasti omanlaisensa laulamisen kannalta.

Haasteita ei siis puutu missään olosuhteessa eikä asiassa eikä keneltäkään.

Jatkamme iloisin mielin näillä eri pituisilla askeleilla….porukassa ollaan ja yhdessä syntyy tulos josta saamme nauttia.

Voidaan hyvin ja nautitaan tästä upeasta valon määrästä ja keväästä.

Ilon tuo myös lisääntynyt lintujen laulu aamukonsertteineen, jossa päällimmäisenä kuuluu tinttien äänen avaukset, jos nyt ennen maaliskuun loppua oikea sävelkin löytyisi?

Ei tunnu tinttejä haittaavan mikä laulu ja millä äänellä soi. Se on oikeaa asennetta se….

tervehdys kaikille

maria

Viimeisimmät postaukset