Täyttä vauhtia eteenpäin

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 14. syyskuu 2011 kello 17:25

Syksy tulee, mutta Maestra-klubi porskuttaa eteenpäin halki sateen ja tuulen. Pienen toivelaulukirjan aarteita plokattiin taas maanantain laulutaitotunnilla, eikä ihan helpoimmasta päästä. Cats-musikaalin tunnuslaulu Memory on vaativa harjoiteltava rytmivaihdoksineen ja muutenkin. Mutta mehän käytiin Jaanan johdolla tulta päin! Olen nähnyt Catsin Lontoossa, pääosassa itse Elaine Paige Grizabellana, ja se oli mannaa sekä silmille että korville.

Nino Rotan tunnusmelodia elokuvaan Tie on muistini mukaan alkujaan pelkkä instrumentaali, trumpetilla riipaisevasti soitettuna. Sanat lienee tehty jälkeenpäin. No ei se mitään, kappale on hieno ja myös vaikea laulaa pitkine linjoineen. Leffa muuten on parhaita mitä tiedän, sen voi kyllästymättä katsoa yhä uudestaan.

Tiistaina, jota odotin kuin kuuta nousevaa, alkoi vihdoin NUOTTIKOULU! Meitä olikin aika iso liuta opinhaluisia paikalla – Jaanalta melkein monisteet loppui. Mutta vain melkein; tätä maestraa ei hevin yllätetä. Paperi johon oli merkitty rytmejä nuotein näytti kumman tutulta. Juhuu! Erinäisillä rumpukursseilla, joihin olen osallistunut, ope merkkasi samalla lailla rytmikuviot nuoteilla, ja niistä sitten soitettiin. Tajuan siis nuoteista jotenskin miten biisin rytmi kulkee – mutta  tavoitteeni tällä tiellä on laulaminen nuottien mukaan. Siihen yksi mainio apuväline on nuo mainiot käsimerkit, joita käyttäen voi saada sävelkorkeuksien erot lihasmuistiin – ja sitten vain tuuttaa kurkusta kulloinkin oikean äänen. Näin sen Jaanan selityksestä ymmärsin. Mutta työtä se teettää. Harjoittele, harjoittele, harjoittele!

Kuorossa pääsin jo pikkasen pois ”pihalta”, ainakin on toinen jalka oikeiden stemmojen oven raossa. Pohjolan yötä treenatessa me kuulemma lauloimme kuin zombiet, jäykkinä ja lasittunein ilmein. No mitäs, kun kaikki energia menee nuottikuvan ja niiden eestaas hyppelyjen seuraamiseen. Ei siinä kovin kerkiä tulkintaa tai muita hienouksia ajatella… Pohjolan yön B-osa on minulle tällä hetkellä se pahin. Kotona kuorotunnin jälkeen se jotenkin tuntui sujuvan, mutta heti kun muut laulavat ympärillä minusta tulee ammuvainaa, joka mölähtelee sekaan vaisusti omiaan. Uskon kyllä että tämäkin tästä vielä selkenee. On seljenneet muutkin ryteiköt!

Kuolleista lehdistä tykkään kuin hullu puurosta, Lintu ja lapsi miellyttää kerta kerralta enemmän, ja reipas Vive la companie pistää veren kiertämään. Kiva laulaa kuorona kivoja lauluja.

Viimeisimmät postaukset