Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 7. marraskuu 2011 kello 13:22

Viime viikolla tuli käytä useammankin ihmisen kanssa keskustelua siitä, miksi joskus laulaminen tuntuu tosi helpolta ja joskus se ei suju oikein mitenkään. Yleensähän tilanne on jostain näiden väliltä. Aina silloin tällöin kuitenkin tulee päiviä, jolloin kaikki sujuu erinomaisesti sen kummemin miettimättä. Niistä fiiliksistä olisi kiva pitää tiukasti kiinni!

Kun omaa laulutekniikkaa kehittää, tulee väkisinkin vastaan huonojakin päiviä. Uutta asiaa opetellessa saattaa käydä niinkin, että kaikki vanhakin unohtuu ja tulee olo, ettei mikään suju eikä onnistu. Pahimmillaan olo on sellainen, että tekee mieli lyödä hanskat tiskiin  ja lopettaa kokonaan. Silloin on hyvä muistaa, ettei suinkaan ole ainoa, jolle niin käy ja että se on osa oppimisprosessia. Pitkään sellaista ei toki jaksa kukaan.

Itse muistan omilta opiskeluajoiltani vaiheen, kun opettajani vaihtui. Uusi opettaja oli sellainen, jonka oppilaaksi olin itse halunnut. Ensimmäinen lukukausi oli kuitenkin jotain ihan muuta: laulu ei sujunut ja kaikki tuntui tosi vaikealta. Jälkeenpäin mietittynä syynä oli se, että uusi opettaja lähestyi laulamista aivan toisin kuin ensimmäinen ja siksi menin aivan sekaisin kaikista ohjeista. Ilman tuota opettajanvaihdosta en kuitenkaan olisi oppinut kaikkea sitä, mitä nyt tiedän. Laulamisessa on hyvä saada ohjeita useilta eri henkilöiltä, mutta ehkä ei kaikilta yhtä aikaa.

Tähän vähän raskassoutuiseen aiheeseen loppukevennys: Suomen Kansallisooppera haluaa kutsua Paavon ja kaikki muutkin taloonsa altistumaan taiteelle, jota sadat ammattilaiset tuottavat meidän kaikkien iloksi. Ota kutsu vastaan oheiselta videolta: