Tavoite

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 10. marraskuu 2011 kello 12:00

Olipa hillittömän hauska tuo Kansallisoopperan kutsuvideo kulttuuriministerille ja muillekin, jotka vielä ehkä vierovat oopperaa. JOU, ooppera rulaa! – Viime lauantaina olin taas pitkästä aikaa Met’issa, eli katsomassa satelliitin kautta live-esitystä Starissa. Ohjelmana Wagnerin Siegfried, kesto lähes 6 tuntia kaksine väliaikoineen. Hidasta, komeaa, herooista. Ja nuori sankaritenori Jay Hunter Morris Texasista sai elämänsä tilaisuuden hypätä päärooliin, kun alkuperäinen esittäjä sairastui. Hienosti klaarasi kaveri huippuraskaan homman. Lavalla ja äänessä lähes koko ajan, ja lopussa vielä 40 minuutin lemmenduetto sankaritar Brünnhilden kanssa. Ei ole höyhensarjalaisten hommaa Wagner- ooppera!

Maanantaina saimme Jaanalta nipun vanhoja mutta vähemmän tunnettuja joululauluja. Minä esim. en tuntenut niistä yhtäkään. Eniten miellytti Hiljainen joululaulu, siinä oli oikeaa tunnelmaa ja luonnollisen kaunis melodia. Harrastelijan, kansakoulunopettajan tekemä. Ammattisäveltäjien teoksissa (kuten esim. siinä Leino-laulussa, olikohan säveltäjä Heino Kaski?) kuulen joskus jonkinmoista pakotettua ”tekohienouden” sävyä.

Myös kuorossa lauletaan nyt täyttä häkää  joululauluja. Tiellä ken vaeltaa -lauluun tutustuin jo muinoin Yleisradion vuosinani pehmeästi laulettuna ja ud-luutulla soitettuna arabiversiona. Näihin asti en ole edes tiennyt, että sävelmä on alun perin israelilainen. Sanat heillä tosin kai eivät voi liittyä jouluun, sillä juutalaisethan eivät vietä joulua.

Jaanan Hyvä päivä – huono päivä -blogikirjoitusta lukiessa pysähdyin taas kerran miettimään omaa lauluharrastustani. Mikä onkaan tavoitteeni, kun viikoittain kipitän Maestra-klubille treenaamaan ääntäni ja tutkimaan nuottiviivaston risukasoja? Kyllä minulla tavoite on, itse asiassa niitä on kolme: 1) laajentaa äänialaani, 2) vahvistaa ääneni voimaa, ja 3) oppia jotenkuten laulamaan nuoteista. Luulisin että ainakin tuossa 1:ssä olen hiukan edistynyt. 2:sta en tiedä, usein tuntuu että en saa ääneen pontta ja kantavuutta niin kuin haluaisin. 3. on kokonaan kiinni omasta viitsimisestä. Pitäisi harjoitella solfaa säännöllisesti ja usein. Sepä se, PITÄISI! Mutta vaikka homma ja etenkin päämäärä olisi kuinka mieluinen, ei jaksa ruveta… Mukavuudenhalu, suoremmin sanottuna laiskuus, on oppimisen suurin este. Tässä on nyt Maritalla pohtimisen paikka: haluanko oikeasti oppia, vai puhunko vain.

Viimeisimmät postaukset