Käyttäjän Marita Jama lähettämä 16. joulukuu 2011 kello 12:30

Vaikka syyskautemme jo virallisesti päättyi perjantaina perinteisiin joululaulajaisiin Keskusseurakuntatalolla, Maestra-klubi teki vielä tällä viikolla kaksi joululaulukeikkaa. Ne olivat hyvin erilaiset – vastakkaiset suorastaan.

Maanantaina vierailimme vanhusten Vire-kodissa. Se on viihtyivä kodinomainen paikka, jossa jokaisella asukkaalla on oma huone henkilökohtaisine esineineen. Mummot ja pari pappaakin kokoontuivat nojatuoleihin TV-aulaan kuulemaan ja laulamaan kanssamme tuttuja joululauluja. Osa vain kuunteli, torkahtelikin, mutta varmaan kaikille oli mieluisa tällainen poikkeama normaalista päiväohjelmasta.

Vanhusjoukkoa katsellessa nousi mieleen kuvitelmia heidän elämänkulustaan. Niin paljon elettyä elämää siinä, niissä keltaisissa nojatuoleissa! Kasvojen uurteista voi lukea naurunryppyjä mutta myös surujen ja koettelemusten jättämiä merkkejä. Osaammeko arvostaa tarpeeksi ikäihmisten elämänkokemusta?

Aivan toisenlaiset tunnelmat kohtasivat meitä torstaina Kuopion lääninvankilan ruokasalissa. Jo meno sinne antoi esimakua: metallinpaljastin, henkilöllisyyden tarkistus, kaikki tavarat lukittavaan lokeroon ja sitten vartijan perässä pitkiä käytäviä monen lukitun oven kautta saliin. Kaikki uutta, siistiä ja karun asiallista. Vangit saapuivat osastoittain pitkien pöytien ääreen, nelisenkymmentä miestä ja kaksi naista erikseen omaan pöytäänsä. Nuoria hyväkuntoisen näköisiä miehiä elämänsä kukoistuksessa – paitsi että heidän kohdallaan jotain on mennyt pahasti vinoon. Kenenkään otsaan ei ole kirjoitettu mitä rikoksia he ovat tehneet, mutta Suomessahan ei aivan pikkurikkeistä vankilaan joudu.

Aluksi miesjoukko istui juron sulkeutuneena reagoimatta isommin lauluihimme. Mutta vähitellen joku alkoi yhtyä lauluun – ainakin huulet liikkuivat – ja toiveitakin alkoi tulla. Sitten jopa aplodeja. Erityisen koskettava oli Jaanan soolona esittämä joululaulu, jossa ”vangitkin vapautuvat vankiloistaan”. Sekin toive tuli yleisön joukosta. Tilaisuuden loppua kohti miehet rohkaistuivat esittämään yhä vilkkaammin laulutoiveita ja tunnelma keveni selvästi. Hymynkin saattoi nähdä jonkun kasvoilla.

Taaskin mieleni alkoi rakentaa tarinoita näille sattuman eteeni tuomille ihmisille. Mitä kauniissa perinnepuvussaan sivupöydässä istuva romaninainen on tehnyt? Entä tuo kovin nuoren ja herkän näköinen poika? Jotkut näyttivät ehkä kovapintaisilta, mutta pahikselta ei kukaan. Minä uskon että kukaan ei ole luonnostaan paha, vaan olosuhteet muokkaavat meitä eri suuntiin. Tietysti myös omat valinnat. Mutta aina ei ole valinnan varaa.

Palasin vankilan portista siviilimaailmaan hiljaisena ja mietteliäänä. Mikään myönteinen tai kielteinen mitä täällä kohtaamme ei ole itsestäänselvyys.

Tänä aamuna Ylen puhe-kanavalla Teatterikoulun aikainen laulunopettajani Lauri Leinonen puhui laulamisen hyvää tekevistä vaikutuksista. Meidän kaikkien pitäisi laulaa enemmän, sillä se hoitaa meitä sekä psyykkisesti että fyysisesti. Eikä pelkästään laulaa, vaan myös paneutua siihen mitä ja miten laulamme. Juuri tätähän mekin Maestrassa teemme! En tiedä tunnetko Laten, Jaana, mutta moniin hänen ajatuksiinsa laulamisesta voit varmaankin yhtyä.

Tämän tavallista pitemmän postauksen myötä Maritan laulublogi jää tauolle toivottaen kaikille kynttilöiden valaisemaa, glögin ja piparin tuoksuista, sydänlämmintä joulua.

Kommentoinut Jaana Turunen 18. joulukuu 2011 20:57

Tämä Lauri Leinonen puhuu asiaa! Ei ole sattumaa, että ihmiset ovat kautta aikojen laulaneet niin iloissaan kuin suruissaan. Viime vuosisadan aikana tapahtui jotain kummallista ja jakauduimme niihin, jotka esittävät ja niihin, jotka kuuntelevat. Ei sen pitäisi pelkästään niin mennä…

Kommentoinut Minna Kumpulainen 17. joulukuu 2011 10:57

Vire Koti keikan jälkeen jäin sinne vielä toviksi jutustelemaan ja kuulumisia vaihtamaan niin työntekijöiden kuin asukkaidenkin kanssa ja kaikki  olivat mielissään mukavasta lauluhetkestä. Tällä kertaa muistin antaa myös viime jouluna äänittämämme levyn jouluterveisten kera – viime vuonna kun unohtui antamatta.

Ja vielä lopuksi kiitos Marita sinulle näistä ihanista blogeista. Niitä on ollu ilo seurata taas tänä syksynä! Oikein tunnelmallista joulua! <:)