Käyttäjän Marita Jama lähettämä 4. huhtikuu 2012 kello 12:48

Säveltäminen on minusta taiteen muodoista mystisin. Siis sellainen oikea kokonaisteoksen komponointi, jossa on soitinnus ja rakenne. Pikku laulelmiahan nyt väsää yksi ja toinen etsien melodian vaikka hyräilemällä. Mutta se on enemmän kansanmusiikkia kuin tietoista säveltämistä. Kerrotaan, että Mozart kuuli musiikin päässään, hänen tarvitsi vain kirjoittaa se ylös. Hänellä oli myös aavemainen sävelmuisti, pystyi toistamaan kokonaisia kappaleita kertakuulemalta. – Tällaisiakin tulee mieleen laulunuottejamme katsellessa ja miettiessä, miten tekijä on päätynyt panemaan nuotit nippuun juuri sillä tavalla. Säveltämisen prosessi kiehtoo minua valtavasti. Ehkä seuraavassa elämässä pääsen sille alalle…

Maanantaina toteutui laulutoiveeni Portugalin huhtikuu. Nythän on sen hetki, huhtikuun tultua. En tiennyt että tämä laulu ei alkujaan ole fado – tiedon antaoi laulukirjamme. Sävelmä on lapsuudesta tuttu mutta ihastuin siihen uudestaan, kun sain vinyylihyllyyni Amalia Rodriguesin fadoversion. Levyn taisin ostaa puolivahingossa Pariisista mutta lumouduinkin sen sisältöön niin, että olen etsiytynyt Lissabonissa Alfaman (vanha kaupunginosa) pikku kuppiloihin kuuntelemaan fadistoja, miehiä ja naisia jotka omistavat elämänsä tälle kaihoisalle portugalilaiselle laulumusiikille. On myös iloisia fadoja, mutta asiaan vihkiytyneille fado on vakava asia. Tunnelma fadokahvilassa on esitysten aikana harras, kukaan ei pulise pöytäkaverille eikä vaella baaritiskille kesken kaiken.

Syksyksi on kuulemma luvassa Laulutaito 2 meille vanhemmille konkareille. Bravo!! Ja Jaana vilautti myös mahdollisuutta, josko voisimme kuorossa ruveta treenaamaan Gabriel Faurén Requiemia. En tunne teosta mutta kauniitahan nämä kuolinmessut tuppaavat olemaan. Ja lisähaastetta meille: tekstit ovat latinaksi! Silti olen tähänkin valmis kuin Melperi sotaan.

Mitäs kuorossa tehtiin eilen? Vielä vähän hehkutettiin konsertin muistoja, ja sitten ei kun uutta putkeen. Laulut ovat tuttuja mutta stemmojen kanssa aletaan taas nollilta. Alkushokkia hillitsee onneksi kokemus siitä, että saatiin ne entisetkin nuppiin. Nyt päästään jyystämään oikein alan klassikoita, kuten Suomen laulu ja Kun kävelin kesäillalla.

Luulenpa että ainakin osasyy taannoisiin ”laulujuhliini” (kun ääni aukeni kuin taivaan portit) selvisi. Se on se rrrrr-harjoitus! Rullailun jälkeen kurkku oli kirkas ja ääni kulki. Tätä täytyy ruveta tekemään kotona! Mutta nyt tulee tunnustus: Itse asiassa sain tämän harjoitteen Jaanalta jo ajat sitten, mutta arvatkaa vain olenko tehnyt… Laiskamato on laiskamato vaikka voissa paistaisi.

Kommentoinut Leena Vahvaselkä 10. huhtikuu 2012 21:38

Jaanan vilauttama mahdollisuus ruveta treenaamaan tuota Gapriel Faurén Requiemia olisi tosi hieno mahdollisuus päästä laulamaan tämä todella kaunis teos. Eiköhän se pitkänajan tähtäimellä onnistu? Haasteita täytyy olla!