Käyttäjän Marita Jama lähettämä 20. syyskuu 2012 kello 18:00

Uudet laulukirjat saapuivat – ja omakin lauluharrastukseni sai lisää painoa, kun nyt kuskaan kahdesti viikossa Steinerkoululle kaksi ”tiiliskiveä”.  Laulutaitotunneilla käytämme Suurta toivelaulukirjaa ja pop-tunneilla Suurta pop-toivelaulukirjaa. Käytännössähän molemmat sisältävät populaarimusiikkia, joka on yleisnimike kaikelle kevyelle musiikille. Radiokanaviakin on Suomessa nykyään lähes joka alalajille: on Suomi-pop, iskelmä, rock, groove, jopa classic. Mutta missä ovat jazz ja etno? Ilmeisesti niiden kuulijakunta on niin pieni, että olisi kaupallisesti kannattamatonta perustaa oma kanava niiden varaan. Sääli…

Uusissa tuhdeissa laulukirjoissamme kyllä riittää materiaalia pitkäksi aikaa, ja nimen omaan uutta ennestään tuntematonta. Huomaan taas kerran että 2000-luvun lauluja en tunne juuri lainkaan. Meikäläisen kulta aikaa ovat 50-60-70-luvut, jolloin vielä kuuntelin paljon musiikkia radiosta. Sitten tulivat perhe ja lapset ja musailu jäi taka-alalle. Kunnes tyttäret tulivat teini-ikään ja poikabändit astuivat kuvaan. Kannettavassa soittimessa raikuivat Nyykkärit, Tekarit, Petsarit ynnä muut. Olin taas hetken ajan hermolla. Nykyään kuuntelen enemmän levyjäni kuin radion musatarjontaa. Ja  minun kokoelmani sisältää enimmäkseen tuon kulta-aikani musiikkia. Viimeisin nykypop-hankinta on Tuure Kilpeläisen ja Kaihon karavaanin Erämaa. Siinä onkin kelpo ralleja!

Uusista kirjoista olemme makustelleet mm. Juicen itseironista Mimosan hipiää. Juice oli lahjakas biisinikkari, mutta hänen ”tunnustuksellisista” viinalla läträys- ja naissuhdemelodraamoistaan en järin perusta. Esiin otettiin myös täysin mauton, hajuton ja sävelmänäkin mitätön Idols-tuote nimeltä Tuulet puhaltaa. Hohhoijaa! Kai tehty tilauksesta kisaa  varten. Mutta joskus tällainen tilaustyö voi onnistuakin: hämmästyttävä esimerkki on Voice of Finland -kisaan Jesse Kaikurannalle tehty Vie mut kotiin. Ikävä kyllä se on liian tuore että olisi ehtinyt näihin toivelaulukirjoihin. Pari muutakin hienoa nykypop-biisiä on viime aikoina tarttunut kriittisiin korviini: Jenni Vartiaisen esittämä Missä muruseni on ja Mariskan Liekki. (Murunenkin muuten on Mariskan tekstittämä.) – Niin etten minäkään täysin fossiiliksi ole jumiutunut!

Kaiken kaikkiaan: meitä  maestralaisia odottaa ilmeisen moni-ilmeinen loppusyksy ja kevät populaarimusiikin parissa.