Kuninkaan laulut

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 16. marraskuu 2012 kello 17:01

Viime lauantaina 10.11. oli Musapirtillä suuri ELVIS-konsertti, tupa täynnä ja tunnelma katossa. Medisiinarien Tahdistin-orkesteri oli mukana tässäkin, kuten viikko sitten Mozartin Requiemissa. Ja Anssi Aamuvuori All Stars tietenkin (sehän  on nimenomaan Elvis-coverbändi) solistinaan Aron alias Juha Leppänen, sekä toisena solistina Pera Ahvenniemi pienemmän pumpun kanssa. Myös Kuopion Nuorisokuoro osallistui näyttävästi. Hyvin oli kaikki osuudet harjoiteltu ja kokonaisuus oli muhkea. Vanhana Elvis-fanina en tahtonut pysyä penkilläni sivuparvella, kun musiikki oikein otti valtaansa.

Itse asiassahan Elviksen ekat levyt olivat hillbilly-musiikkia ja hänet listattiin country & western -laulajaksi. Mutta niin vain tuli letkeälanteisesta pulisonkipojasta rock’n’rollin kuningas ja myös täysverinen crooner, ”kaunoiskelmien” tulkitsija. Olen vieraillut Sun-studiolla ja Elviksen kodissa Gracelandissa – matka Greyhound-bussilla New Yorkista Memphisiin oli jo kokemus sinänsä. Sun-studiolla söin opastetulle kierrokselle pääsyä odottaessa elämäni parhaan, täyteläisimmän ja raikkaimman mansikkapirtelön. Ja ”kaikkein pyhimpään” päästyä söin silmilläni mikrofonin, jonka ääressä Elvis ja muut kuuluisat Sun-artistit muinoin äänittivät legendaariset laulunsa… Jotenkin studio oli vielä vaikuttavampi kuin Graceland. Gracelandissa hiljennyin Elviksen haudalla ja elin uudelleen sen elokuun päivän ja hetken, jona Tampereen Hämeenkatua ylittäessäni tuttava käveli vastaan ja kertoi että Elvis on kuollut. Ensireaktio: ei voi olla totta! Eikä olekaan siltä osin, että Kuningas elää edelleen kuolemattomiksi tekemissään lauluissa.

Tällä viikolla Teija hoiti kaikki Maestra-tunnit Jaanan ollessa matkoilla. Ei aloitettu uusia vaan tutkailtiin rytmin ja fraseerauksen hienomekaniikkaa jo esillä olleissa lauluissa. Oikein hyödyllistä ja valaisevaa pysähtyä pohtimaan, miksi jokin teksti jaotellaan ja painotetaan juuri tietyllä tavalla, ja miten se muuttuu jos tehdään toisin. Pahinta on, sanoi Teija, jos pop-tyylin kyseessä ollen ei pysy rytmissä. Pätee kyllä varmasti muihinkin tyyleihin, sillä onhan kaikessa laulumusiikissa myös rytminen elementti. Täytyy aistia musiikin pulssi ja seurata sitä – vaikka laulaisi virttä. Itse nautin erityisesti jazzista, jossa pulssi on niin vapaa ja monivivahteinen ja asiansa osaavia muusikoita kuunnellessa voi täysin antautua heidän ”keinutettavakseen”.

Ostin tällä viikolla jälleen kerran yhden Billie Holiday-levyn, koska juuri tällä levyllä on ykkössuosikkiballadini Stormy Weather. Kuuntelen ja annan tuon ainutlaatuisen äänen viedä minut muihin maailmoihin. Jos Elvis on kuningas omalla alallaan, Lady Day on jazzlaulajattarien kuningatar.

Kommentoinut Riitta Särkilahti 17. marraskuu 2012 22:54

.mahdollisesti samaa Billy Holidayn Cd :tä lauantain illan hämyssä kuunnellen..

Viimeisimmät postaukset