Käyttäjän Marita Jama lähettämä 18. tammikuu 2013 kello 16:00
Nyt loppui laiskailu ja päästiin taas laulamaan! Jeeee! Ensimmäisillä tunneilla ääneni tosin selvästi rasittui, eli sillä laulaako säännöllisesti on todella merkitystä.
Uuden lukujärjestyksen odotetuin anti minulle ovat Teijan torstaiset teematunnit, jotka aloitettiin jazzilla. Syksyllä keljutti kun en päässyt jazzin pienryhmään – tämä korvaa sen. Saimme nipun lauluja, joukossa oma toivekappaleeni Stormy Weather. Siihen ei kuitenkaan vielä koskettu vaan otettiin tuntumaa kolmeen muuhun: Fly Me to the Moon (EI valssina!), All of Me ja Cry Me a River. Teija puhui jazzille ominaisesta vapaasta liikkumisesta tahtien sisällä, siis että nuotteja ei aina lauleta sen pituisina kuin ne on merkitty. Fraasien aluissa viivytellään ja lopuissa saatetaan rientää etuajassa. Ja siinä välillä ”flirtataan” rytmin kanssa. Tämä on oma ilmaisuni, mutta jotain tuollaista uskon Teijan tarkoittaneen.
Pop-tunnilla onkeen osui aika makee nykybiisi 2000-luvulta: Se ei mee pois, elokuvasta Kuutamolla. Tätäkään en ollut ikinä kuullut mutta diggasin välittömästi. Mieleen nousi Aimee Mannin laulu Wise Up elokuvasta Magnolia. Molemmissa toistetaan mieleen porautuvasti Se ei mee pois / It’s not going to stop, sävelkulussakin vähän samaa. Mannin teksti tosin on moniulotteisempi. Ihastuin laulaja-lauluntekijä Aimee Manniin tuon leffan yhteydessä, sikaupeita biisejä vähäeleisen intensiivisesi esitettyinä. Löytyykö maestralaisista muitakin faneja?
Laulutaidossa paras biisi oli tällä kertaa Pjotr Tshaikovskin pianokappaleeseen värkätty kehtolaulu Nocturne. Periaatteessa en tykkää moisista sovitelmista – muistellaan vaikka iskelmähirvitystä ”Kerran elin romanssin” Beethovenin Für Elisen sävelin… Mutta tämä Tsaikkari luontui lauluksi ihan nätisti – tai ehkä olisin eri mieltä, jos tuntisin pohjana olevan pianoteoksen.
Myös kuorossa saatiin uutta matskua. Opiskeluaikaisen musiikinopettajani (yhden heistä) Toni Edelmannin Koti-ikävä on minulle ja ilmeisesti muillekin kuorolaisille ennalta tuntematon, vanhanaikaisen kaunis duetto. Mieluisaa treenattavaa!
Luin Hesarin Nyt-liitteestä jänskän jutun hittibiisien sointukierrosta. Takuuvarmat C, G, Am ja F toistuvat huomattavan usein aikamme pop-hiteissä – eikä yksinomaan niissä, vaan jopa Mozart on hyödyntänyt kaavaa. Ilmeisesti juuri tuo yhdistelmä miellyttää ihmiskorvaa ajasta aikaan.