Juhlasta arkeen

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 23. maaliskuu 2013 kello 16:41

Lauantaina viikko sitten vietimme Jaana-maestramme synttäreitä hotelli Atlaksessa. Yllätys pysyi salassa ja juhlakalun ilme oli aidon häkeltynyt, kun hän sisään astuessaan näki salin täynnä sukua, ystäviä ympäri Suomea ja meitä klubilaisia. Juhlan tunnelma oli lämmin ja lauluisa. Klubilainen Sirpa Hynynen oli muokannut tunneilla laulamamme laulun sanat tilanteeseen sopiviksi: ”Voiko koskaan tulla toista Jaanaa…” Itse puolestani keksin hyödyntää hupaisaa arabisovitusta Happy Birthday -laulusta ja esitin onnitteluni tanssien. – Onko 40 vuoden ikä paljon vai vähän? Ei kumpaakaan, se on vain numero. Armorikkaita vuosia Jaanalle tästä eteenpäinkin!

Tällä syys- ja kevätkaudella olemme Maestrassa käyneet läpi paljon uusia/outoja lauluja. Se on ollut avartavaa mutta myös raskasta. Uuden oppiminen niin että siitä voi nauttia vie energiaa, eikä kaikkiin uutukaisiin synny minkäänlaista tunnesuhdetta. Omalta kohdaltani huomaan, että on vaikea päästä sisään lauluihin, joita en ole koskaan kuullut ja jotka eivät tunnu sanovan minulle mitään. Mutta emmehän me voi pitäytyä vain tietyn aikakauden (tai ikäryhmän) musiikissa. Uuden edessä täytyy vain virittyä positiivisesti ja löytää konstilla tai toisella myönteinen lähestymiskulma.

Laulutaitotunnilla työstämme edelleen kreivi Lunan aariaa. Se on kova pala, vaikka teemmekin ne oopperaäänitemput. Minulla hirttää kiinni viimeistään lopun ”Katseestansa tyyntyy myrsky” -kohdassa. Oopperaääni onnistuu hetken mutta ei aarian loppuun asti. No ei se mitään – minulle riittää, että kuuntelen oopperaa sujuvasti ja tulen siitä onnelliseksi.

Kuorossa siirryimme loppukevääksi pitämään stemmiksien sijasta puoli tuntia pitemmät treenit. Tämä onkin tarpeen, sillä konserttiohjelmassamme riittää duunia. Kun Jaana huutokauppasi Vapauden tangon ranskankielisiä puheosuuksia, tartuin heti tilaisuuteen. Nytpä saan kaivella ranskaani naftaliinista! Kun vain saisin tolkun myös alttostemmasta, jota en ollut oppimassa laululeirillä. Koetan ”lukea nuoteista” = arpoa miten se ehkä saattaisi mennä…

Musikaalin teematuntien laululistalta suosikkini on Puukko-Mackie Brechtin – Weillin Kolmen pennin oopperasta. Olen Bertolt Brechtin ja hänen säveltäjäkumppaniensa Kurt Weillin, Hanns Eislerin ja Paul Dessaun teosten vannoutunut fani. Löysin nämä aarteet muinoin nuoruudessani eikä niiden tuottama mielihyvä ole laimennut. Olisipa upeaa, jos klassikko-teemamme ohjelmaan pujahtaisi vaikka jokin Eislerin säveltämistä Työläisäidin kehtolauluista tai Moldau-laulu. (Ne on suomennettu.) Mitä sanot, Jaana?

Kommentoinut Jaana Turunen 23. maaliskuu 2013 18:00

Hyviä ehdotuksia Marita, mutta tällä kertaa ohjelmassa on jotain muuta… Sorry! Laitan kuitenkin toiveesi muistiin tulevaisuutta ajatellen.

Viimeisimmät postaukset