Oppimisen iloa

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 13. syyskuu 2013 kello 14:00

Yksi Maestra-harrastuksen riemuista on se, kun saa koko ajan oppia uutta laulamisesta ja musiikista. Kuorossa aloitimme uuden ohjelmiston opiskelun kahdella aivan tuoreella laululla. Kuiskaa mulle pihapuu ja Kyllä se minulla on ovat niin upouusia, ettei niitä kai ole vielä missään edes julkaistu. Molemmat ovat peräisin kuorolaulujen sävellyskilpailuista ja tekijätkin uusia nimiä ammattipiirien ulkopuolelta. Ymmärsinkö oikein, Jaana? Raikkaan kivoja laulettavia molemmat.

Kuoroon tuli taas uusia jäseniä, me altot senkun vahvistumme. Pienestä aloitettiin, kohta ollaan jo tasapäisiä sopraanojen kanssa. Meissä on vetovoimaa! – Jaana otti esiin yhdistyksen perustamisen, jolle saattaisi pian olla tarvetta. Samalla voitaisiin palata siihen nimiasiaan… Jaanasta VIMMA ei olisi paha. Mitä te muut tykkäätte? Iskisikö Sekakuoro Vimma kipinää?

Sekä Laulutaidossa että Pop-teemassa on ollut tapetilla tekstin rytmitys, sanojen erottelu ja ääntämys laulaessa. On tärkeää että sanoista saa selvän eikä niiden ajatus vinksahda väärien painotusten takia. Täytyy myös osata valita tekniikka laulun tyylin mukaan. Yhteen sopii henkäilevän huokaava, toiseen selkeän kirkas, kolmanteen paksun painava äänenkäyttö. Nyt meillä alkaa jo olla keinoja näihin erilaisiin tekniikoihin – kunhan vielä opimme käyttämäänkin niitä. Hiukan epämääräinen belttaus -termi sai Teijalta yksinkertaisen (yksinkertaistetun?) selityksen: se on ”paksuilla äänihuulilla” laulamista. Raskasta, mutta opittavissa sekin.

Tuli tässä mieleen näyttelijöiden tapa laulaa. Heidät erottaa muista se, että muutenkin tekstien ja niiden sisältöjen kanssa työskentelemään tottuneina he nostavat sanat sävelmän edelle. Näyttelijän laulamisesta kuuluu, että teksti on analysoitu ja tulkinta harkittu. Näyttelijät eivät suinkaan aina ole hyviä laulajia, mutta esitys kuulostaa hyvältä, koska viesti tulee perille.

Hiven näyttelijämäistä lähestymiskulmaa ei olisi pahitteeksi meillekään – siis pysähtyä toviksi selvittämään mistä tekstissä oikeasti (eikä vain päällisin puolin) on kyse, ennen kuin alkaa laulaa. Tämä tosin ei toimi, jos teksti on silkkaa soopaa. Onneksi kotimainen nykypop on aika maanläheistä ja havainnoi elämää terävästikin. Höntöntönttöä lienee enemmän iskelmän puolella.

Kommentoinut Jaana Turunen 17. syyskuu 2013 08:57

Googlettelin Vimmaa ja sen niminen toimintatalo löytyy Turusta & arkkitehtitoimisto. Kuoroa ei ole, joten vimmakuoro.com tai fi lienee vapaana myös…. Jos yhdistys perustetaan, minusta se voisi olla Kuopion Maestralaulajat ry.

Kommentoinut Jaana Turunen 17. syyskuu 2013 08:55

Sain lisätietoa Markulta:

Tekstit on Kauhajoen kulttuuritoimen Hyvän mielen runot -kilpailun satoa 2011. Niistä valittiin 10 sävellettäviksi ja meidän ohjelmistossamme on siis kaksi niistä.

Kommentoinut Pia Hakkarainen 16. syyskuu 2013 12:43

Makustelin nimiasiaa viikonloppuna, sitä Vimmaa. Jos se ei ole todellakaan käytössä muilla, niin minun mielestäni ihan lyhyt ja ytimekäs nimi. Vimmassahan tässä lauletaan! 🙂

Mukava kuulla, että Jaanallakin riittää vimmaa ja kunnon inspistä kevättä ja konsertteja odottaen. Pitkä vuosi on vasta aluillaan. Ollaan yhtä innolla mukana!

Kommentoinut Jaana Turunen 16. syyskuu 2013 11:08

Hyvä kirjoitus taas kerran Marita!

Luin sen jo perjantaina, mutta vasta nyt pääsin kommentoimaan. Meidän uudet laulumme ovat runokilpailun satoa, eikä kuorolaulukilpailusta. (Sorry, mun moka) Tarkistin juuri asian. Runoilijat ovat siis ”harrastajia”, mutta tekstin varsin mainioita. Sen sijaan säveltäjä/ sovittaja Markku Viitasaari on rautainen alan ammattilainen. Lauluja on esittänyt Kauhajoen viihdekuoro, mutta siihen se taitaa jäädäkin. Kappaleista osa on menossa SULASOLin kustannettavaksi lähitulevaisuudessa.

En tiedä teistä muista, mutta minulla ainakin on aikamoinen VIMMA kevään konsertin (tai toivottavasti konserttien) suhteen. Kerrankin on kunnon inspis!!!!! Yhdistysjutut ja muut liittyvät siihen. Aiheesta lisää tiistaina.

Belttaus on muutakin kuin paksulla äänihuulimassalla laulamista. Puheenomainen laulukin on paksulla äänihuulimassalla laulamista, mutta beltatessa siihen yhdistyy twangia ja todella kovaa ankkurointia (tukea). Täytyy yrittää näyttää mallia tänä iltana ja Teija varsinkin osaa näyttää sitä (pyytäkää ke!). YouTubesta voi kaivaa vaikkapa Aretha Franklinin laulua malliksi belttauksesta.

Ja mitä tulee loppuanalyysiisi näyttelijöiden laulamisesta, niin ei voi muuta kuin yhtyä siihen. Juuri siitä laulamisessa on lopulta kyse, viestin välittämisestä!

Viimeisimmät postaukset