Haastetta riittää

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 31. tammikuu 2014 kello 16:00

Pidimme jo Savolaisen Veikon kanssa luonani ekat lukuharjoitukset kevätkonserttimme puheosuuksista. Vielä on arvailujen varassa, kuinka tämä rakenne tulee käytännössä toimimaan. Haastetta siinä riittää! Kuten myös itse laulujen oppimisessa. Ei riitä että posotamme ulkoa, täytyy saada kuuluville tulkinnan nyansseja ja koko homman pääsanoma: Elämässä on paljonkin aihetta kiitokseen ja hyvään oloon. – Ja luonteva lavaliikunta siihen päälle…

Tällä hetkellä haasteellisimmalta konserttisetissämme tuntuu laulu Miten voin kyllin kiittää. Pitkät ja monisanaiset säkeistöt täytyy saada soljumaan kuin hengitys. Yhteisen poljennon löytäminen on vaativaa, koska meillä on siitä erilaisia käsityksiä. Violeta Parran alkuperäisesitys saa pulssinsa Chilen intiaanien musiikista. Parraa voitte kuunnella tästä: http://youtu.be/w67-hlaUSIs. Mutta maestramme Jaana päättää miten me sen rytmitämme, ja meidän hommamme on saada se rytmi kehoomme ja fraseeraukseemme. Juu, ei helppoa!!

Kävin jo kurkkaamassa Vimma-kuoron uutta nettisivua. Kuvia tarvitaan tosiaan mitä pikimmin, sillä eihän ne sinänsä hyvät Maestran mainoskuvat toimi tässä yhteydessä. Mutta sivu on nyt olemassa ja sisältöäkin tulee kunhan ehtii. Kuoron lanseeraus etenee ja alamme tulla tunnetuksi nimenomaan VIMMA-kuorona.

Pitäisi vissiin mennä putsauttamaan korvat, sillä jo kolmisen viikkoa olen elänyt oudossa äänimaailmassa. Kaikki äänet, omani mukaan lukien, kuuluvat jotenkin kuin ”seinän takaa”. Laulaessa en oikein hahmota laulanko kovaa vai hiljaa, ja kaikki kuulostaa lattealta. Kuuloaistiin ei juuri tule kiinnittäneeksi huomiota niin kauan kun se toimii normaalisti. Mutta auta armias kuinka hutevaa on laulaa tässä vaimennetussa ”autotalliakustiikassa”! Katson vielä viikon, ja jos ei tilanne parane ryhdyn toimenpiteisiin.

Viimeisimmät postaukset