Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 19. maaliskuu 2014 kello 11:16

Syksyllä 2010 aloitimme Maestran lauluklubitoiminnan. Käytännössä se tarkoitti sitä, että tunteja oli kolmena iltana ja yhdellä lukukausimaksulla sai käydä niissä vapaasti. Syksy 2010 oli muutenkin aktiivista aikaa. Teimme silloin ensimmäiset joulukorttilevyt ja marraskuussa nousimme musiikkikeskuksen lavalle yhdessä Kuopion kaupunginorkesterin, Jorma Hynnisen ja Atso Almilan kanssa.

Keikka oopperamusiikin parissa olikin aikamoinen puristus joukollemme. Ensikertalaisia lavalla oli yli kymmenkertainen määrä kokeneisiin (4 henkilöä) verrattuna. Niin vaan esitimme orjien kuoron (Verdin Nabucco), Sibeliuksen Finlandian ja Elgarin uljaan Land of Hope and Glory konserttiyleisön edessä. Jännitti törkeän paljon, mutta keikkaeuforiaa eivät jälkeenpäin haitanneet edes särkevät jalat. Konserttitunnelmia löydät lisää marraskuun 2010 monista postauksista.

Lauluklubi-idealla toimitaan edelleen. Kokeiluja erilaisista tunneista on tehty ja mukaan on tulleet mm. teematunnit, joilla keskitytään johonkin tiettyyn aiheeseen tai tyyliin muutaman viikon ajan. Parhaillaan mietin ensi syksyä ja jos sinulla on jotain ideoita tai toiveita sen suhteen, niistä kannattaa kertoa pikimmiten vaikkapa tämän postauksen kommenteissa.

Syksyllä 2010 aloitti toimintansa myös nykyinen VIMMA-kuoro, mutta sen tarina vaatii oman postauksensa.

Kommentoinut Marita Jama 26. maaliskuu 2014 17:00

Taidan minäkin Pian tavoin olla tyypiltäni tuollainen Kukka-Tyyne! Haastetta pitää olla ja stemmakuoro on ihan must. Maanantain Maestralaulajat-tuntien suhteen kannatan vaihtoehtoa 3. Siis lauluja eri teemojen ympäriltä. Varsinaiset (nykyiset) teematunnit menisivät syvemmälle tyyliseikkoihin, lauluja olisi vähemmän ja niitä treenattaisiin pidemmälle, myös ajatuksella ”miten esittäisit tämän”.

Kommentoinut Pia Hakkarainen 26. maaliskuu 2014 14:02

Tarkoitin juuri sitä yhtyelaulua! Se oli haastavaa ja upeaa!

1. Kukka-Tyyne Tyylitietoinen-Kuorolainen 🙂

Kommentoinut Jaana Turunen 26. maaliskuu 2014 13:52

Hyviä ehdotuksia, kiitos. Kansanlauluista saisi yhden teeman ensi kauteen, jos kiinnostusta on. Olen myös miettinyt pienryhmätunteja ryhmätuntien rinnalle, sillä viime syksystä niistä jäi niin hyvät kokemukset.

Pia, tarkoitatko lauluryhmätunnilla sitä yhtä pienryhmätuntia, jolla kokeilimme yhtyelaulua yksi laulaja/ stemma? Luulen, että sen tyyppisestä olisi kiinnostuneita muitakin, jotka pitävät moniäänisestä laulamisesta ja itsensä haastamisesta.

Itsekin olen ollut huomaavinani, että pitkään mukana olleet kaipaavat uusia tuulia, kun taas uudemmat laulajat nauttivat niistä asioista, joita tehtiin alkuaikojen jatkoryhmissä (nyt laulukoulun jatkoryhmässä ja Laulutaitotunnilla). Erilaisia tunteja ja kursseja tarvitaan siis.

Itse olen todella avoin ja valmis uudistuksiin, joten kuulen mielelläni lisää ehdotuksia ja kommentteja. Tällaisia vaihtoehtoja olisi:

• Tunteja voitaisiin lisätä, jos laulajia tulee mukaan lisää tai tuntien kestoa lyhennetään esim. 45-60 minuutiin
• Pienryhmätunteina saadaan myös uusia vaihtoehtoja, jolloin toteutumiseen ei tarvita niin monta laulajaa kuin nykyisiin tunteihin. Ne eivät vaan istu ”käy eri tunneilla halusi mukaan” -ajatukseen, jolla nyt toimitaan. Lisämaksullisia kursseja siis.
• Mitä tuumaatte nykyisesta maanantain Maestralaulajien ryhmästä? Ohjelmistoa alkaa olla hankala valita, sillä osa on ollut mukana viisi vuotta, osa vähemmän. Laulujen ”kierrätys” on siis hankalaa. Mielestäni vaihtoehdot ensi syksylle ovat seuraavat: 1) muutetaan ryhmä yksiääniseksi kuoroksi, joka harjoittelee kappaleita nykyista syvällisemmin ja kenties jopa esiintyy. Opetellaan tuntemattomampia lauluja kuin nyt. 2) ”Aloitetaan alusta” eli kierrätetään ohjelmistoa kerraten 4-5 vuotta sitten laulettuja lauluja 3) siirrytään teematuntimaiseen systeemiin, jolloin eri aihepiireihin syvennytään periodeittain 4) joku muu?

Laulettavat laulut eivät maailmasta lopu. Olemme myös erilaisia laulajia ja innostumme hieman eri asioista. Tässäpä muutama tyyppiesimerkki:

• Kalle Kaikkiruokainen – kaikki laulut kiinnostavat tyylistä viis, tutut ja tuntemattomat. Yksin ja yhdessä, ihan sama ja mielellään molempia.
• Lilli Lauleskelija – laulaa mielellään tuttuja lauluja kivassa porukassa eika halua esiintyä. Kokee itselle tuntemattomat laulut vaikeina. Ei kaipaa laulujen tai tekniikan hinkkaamista vaan kivoja lauluja.
• Kukka Kuorolainen – stemmalaulua sen olla pitää! Ilman stemmoja laulaminen on tylsää. Kuoron yhteisö ja yhteiset esiintymiset ovat ekstaasia Kukalle.
• Olli Oppija – haluaa oppia laulamaan paremmin. Harjoittelee mielellään tekniikkaa ja tyylejä sekä tekee muistiinpanoja itselleen. Saattaa myös harjoitella kotona.
• Elli Epävarma – on ujo laulaja, joka tahtoo nauttia musiikista ryhmässä mutta huomaamattomasti. Nauttii ryhmän tuesta, itsensä voittamisesta  ja onnistumisista.
• Keke Karaokestara – tarttuu mikkiin aina kun siihen on tilaisuus. Keke on todellinen oman olemänsä tähti ja hän nauttii suuresti karaokelavalla olostaan. Innokkaimmilla on omat karaokelaitteet tai jopa -huone kotona. Osa osallistuu karaokekilpailuihin. Laulaa mieluiten yksin.
• Tyyne Tyylitietoinen – innostuu itselleen mieluisasta musiikista eikä ole niin kovin innokas laulamaan muuta. Kiinnostuksen kohde on yleisimmin iskelmä tai pop.

Tunnistatko itsesi jostain tai joistakin näistä? Puuttuuko joku olennainen?

Kommentoinut Pia Hakkarainen 21. maaliskuu 2014 12:39

Ai että sitä kaupunginorkesterin takana laulamista…. väreet kulkivat selkää pitkin! Se oli ikimuistoinen kokemus! Olla siellä isolla lavalla ja kun orkesteri alkoi soittamaan…. mahtavaa!

Kommentoinut Pia Hakkarainen 21. maaliskuu 2014 12:32

Jotain erilaista kaipaisin noiden ryhmätuntien sisältöön. Tuntuu että pelkästä yksiäänisestä porukassa laulamisesta ei saa oikein mitään enää irti. Siksi olenkin jäänyt lähes pelkästään kuoron varaan. Se pop-ryhmä oli myös kiva. Ja erityisesti ilahduin siitä lauluryhmätunnista!

Kommentoinut Marita Jama 20. maaliskuu 2014 17:20

Oisko balladi ja arkkiveisut hyvä teema? Minua ainakin innostaisi! Siis näitä vanhoja surmavirsiä ja muita kohtalotarinoita, joita kansa lauloi. ”Yks haamu oli Marjaanan ovella”, ”Palapan Killi”, ”Kreivin sylissä istunut” ja sen semmoisia.