Käyttäjän Marita Jama lähettämä 12. toukokuu 2014 kello 20:13

Missasin Kukkumarallan mutta Beatin konsertissa 8.5. olin tikkana paikalla. Mimmit vetivät ulkoa 14 kappaleen ohjelman, suurelta osin englanniksi, ja vielä ruotsiksi kansanlaulun Vem kan segla. Heti parissa alkubiisissä meidät löi ällikällä makeasti svengaava orkesteritausta. Eikä ollut mitään karaokejumputusta! Näitä tasokkaita taustanauhoja saa ostaa Amerikasta. Ohjelma oli monisävyinen yltäen tunnelmoivasta Berkeley Squaren satakielestä rempseisiin Rusketusraitoihin. Nohevien neitien kuoroharrastukselle voi tämänkin näytön perusteella luvata loistokasta jatkoa – kunhan intoa ja treenihaluja riittää.

Lauantain yömyöhällä seurasin tuhtien tee- ja patonkieväitten voimin Eurovision laulukilpailua. Kisat ovat minulle jatkuva perinne, vaikka laulujen taso heittelehtii ja show’hun on tarttunut paljon turhaa kissankultaa. Suomen pojat (Softengine) pistivät parastaan, mutta siloposkinen koulupoikarock ei yltänyt kärkikahinoihin. Sen sijaan parrakas ”nainen” vei voiton. Drag-queen Conchita Wurst oli tyrmäävän upea ilmestys ja lauloi kuin tuomion enkeli. Komea oli laulukin, voimaballadi Rise Like a Fenix. Ja seuraavat Euroviisut kisataan sitten Wienissä.

Äitienpäivänä suunnistin tyttärien kera Nuokkarille Sawo Ensembleä kuulemaan. Sinua, sinua rakastan oli esityksen nimi. Lähtötunnelma: Ans kattoo ny, millaisen ”musiikkinäytelmän” naapurikuoro on saanut aikaan. Epäilevät lainausmerkkini osoittautuivat turhiksi, sillä kyllä tätä koostetta voi musiikkinäytelmäksikin kutsua. Siinä oli keskeisten henkilöiden kuljettama juoni draamallisin kohtauksin. Kekseliäästi rakennetut kuoronumerot veivät tarinaa eteenpäin ja erityisen riemukkaasti oli paneuduttu pukuihin ja tarpeistoon. En ihan heti unohda Amor-veitikoita höyhensiipineen ja nuolipyssyineen!!

Tämä kuoro lauloi sujuvasti ilman johtajaa (joka istui sivussa osana säestävää bändiä) ja myös kokonaan ilman säestystä. Myös kuviomarssit ja lavatanssimeininki hoituivat vaivatta. Mutta parasta kaikesta oli jokaisen esiintyjän kasvoilta paistava ilo ja mukanaolo. Vaikka oikein vaanin joukon laidoilla olevia, en saanut ketään kiinni lavagestuksen herpaantumisesta.

En pysty vertailemaan Sawo Ensemblen ja VIMMA-kuoron laulullista tasoa, mutta esittämisessä Ensemble on selvästi meitä edellä. Jokainen teki monenlaiset roolinsa vapautuneesti ja huumorilla maustaen. Näitä esiintyjiä tuskin tarvitsee jatkuvasti muistuttaa hymystä ja hyväntuulisuudesta. – Ja kyllähän tämä teatteripläjäys nosti meidänkin rimaa. Sen lisäksi että ”entiseen ei ole paluuta”, meidän täytyy pyrkiä ylittämään se mitä Pihapuu-konsertilla saavutimme. Irti arkuudesta, rohkeasti rooleihin!

Kommentoinut Jaana Turunen 13. toukokuu 2014 15:31

Hienoja kommentteja molemmilta Marita ja Pertti!

Kommentoinut Pertti Antero Sormunen 13. toukokuu 2014 12:36

Tokihan osaavat, eli Beat ja Savo E olivat miullakin ohjelmassa. Euroviisut jätin suosiolla ammattilaisten katsottavaksi, koska väkisintehdyn makuista maratoonia en ole moneen vuoteen jaksanut kokonaan juosta, puhumattakaan nukkumatta katsoa.

Beatin laulua oli kiva kuunnella ja herkkyysmittarillani mitattuna oli olo valtaosan ohjelmistoajasta herkällä puolella. Sir Elwoodin ”Neiti Kevät”-kappaleessa olin aistivinani, ettei se sytyttänyt tyttöjä aivan samaan sointiin kuin muut.

Savo E:n konsertin kävin kuuntelemassa lauantai-iltana. Soinniltaan kuoro oli erittäin hyvä. Olen myös kuullut Vimman naisten laulua näyttämöllä ja mielestäni ette häviä Savo E:lle yhtään.

Esitys kokonaisuutenaan oli nautittava. Alussa ihmettelin hidasta tempoa mielessäni, mutta loppujen lopuksi se oli aivan hyvin kokonaisuuteen istuvaa. Keskivälin englanninkieliset laulut eivät juurikaan sytyttäneet, olivat jotenkin tasapaksuja. Herkkyysmittarini oli alussa varsin odottavalla kannalla, mutta loppua kohti se siirtyi reippaasti herkälle puolelle.

Molemmat esitykset olivat kuuntelemisen ja katsomisen arvoisia, kiitokset tekijöille!