Symposium-terveiset Australiasta

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 6. helmikuu 2015 kello 11:09

Maestran laulukausi on saatu kunnialla käyntiin ja vasta nyt ehdin päivittämään kuulumisia Estill World Voice Symposiumista Melbournesta. Siellä tuli siis käytyä joulutauon aikana. Joten here we go, tässä matkaraporttini:

Melbourne on sen verran kaukana, että aikaeroa sinne kertyy 9 tuntia. Sen vuoksi lähdin matkaan siten, että ehdin pari päivää sopeutumaan ja toisaalta myös leikkimään turistia edes hetken ajan. Myös tottuminen 40 asteen helteeseen vei hetken.

Aina ei toki ollut niin kuuma ja niinpä hyödynsin kaupungin tarjoamien city-pyörien palveluja ja huristelin niillä pitkin rannikkoa ja Yarra-joen rantaa. Kaupungin kuuluisassa kasvitieteellisessä puutarhassakin tuli vietettyä aikaa uuden vuoden päivänä.

Turistia leikin todella pitkän kaavan mukaan yhtenä päivänä osallistumalla Great Ocean Road -retkelle, joka kesti 16 h. Retken aikana tuli nähtyä monia paikallisia nähtävyyksiä, ruokittua papukaijoja ja kuvattua koalia, samoiltua sademetsässä ja kastettua varpaita valtameressä. Kyllä maailmassa on upeita paikkoja! (Miltei kaikki valokuvani ovat näiltä turistipäiviltä. Symposiumin aikana ei joutanut kuvailemaan, mikä vähän harmittaa näin jälkikäteen.)

Symposium alkoi kahden päivän kurssituksella. Kokeneet opettajat kertoivat omat vinkkinsä siitä , miten he työskentelevät lauluoppilaiden kanssa. Beltausta harjoiteltiin myös eri opettajien kanssa ja välipalana leikittiin eri sarjakuvahahmoja. Klassisen laulun juoksutuksia (niitä hurjia, joita oopperassa ja kirkkomusiikissa tavataan) treenattiin myös ja lopuksi paneuduttiin jodlauksen saloihin. Aikamoinen paketti monenlaista laulamista!

Itse symposium sisälsi useita eri presentaatioita äänen toiminnallisten häiriöiden diagnosoinnista ja kuntoutuksesta lasten kouluttamiseen ja laulamisen metafysiikkaan. Itse esittelin Maestran ryhmälaulukoulutusmallia ja Estill-metodin hyödyntämistä siinä. Muutamaan kurkkuunkin pääsimme kurkistamaan ja näkemään kameran kautta, mitä kurkunpäässä tapahtuu, kun ääntä tuotetaan. Myös yksi ylä-äänilaulaja oli paikalla ja hänen avullaan näimme mainiosti, miten hän muokkaa ääntään kielensä avulla.

Mitä reissusta jäi käteen? Ensiksikin on se vaan kumma, että vaikka kuvittelee tietävänsä jo aika paljon, niin aina jotain uutta tulee vastaan. Omaksuminen vie aikaa ja määräänsä enempää ei aivoihin mahdu kerralla. Kertaus on todella opintojen äiti. Toisekseen tutustuin lukuisiin ihaniin kollegoihin, joiden kanssa pidämme yhtä somen kautta, kunnes taas seuraavan kerran tavataan. Hienoa, että on verkosto, jolta voi kysyä, kun omat keinot loppuvat.

Kolmanneksi löysin itselleni toisen mentorin, Geraldin, sieltä Australiasta tanskalaisen Dorten lisäksi. Geraldin kanssa jatketaan harjoittelua, onneksi Wienissä eikä maapallon tuolla puolen, jo pääsiäisen aikoihin. Tässä alkaa häämöttää se vaihe, että saan virallisen Estill-opettajan sertifikaatin vielä tämän vuoden (uskallanko sanoa kevään?) aikana.

Neljänneksi sain aivan mahtavaa palautetta laulukoulu-ideasta. Monet olivat todella kiinnostuneita aloittamaan vastaavaa toimintaa omilla paikkakunnillaan. Erityisen paljon kiinnosti se, ettei pääsykokeita pidetä edes kuoroihin. Ja olihan siinä aikamoinen voittaja-fiilis, kun sai kerrottua asiat sujuvasti vieraalla kielellä ison joukon edessä.

Vähän jäi kaivelemaan, etten ehtinyt ottaa surffaustunteja. Se nimittäin näytti varsin kivalta puuhalta ja kovasti olisi mieli tehnyt hypätä tyrskyihin laudan kanssa.

Marita kyseli joskus lisätietoja Estillistä ja lupasin kirjoittaa siitä blogin. Mutta minähän olen tehnyt jo sen heti ensimmäisen Estill-kurssini jälkeen. Se löytyy nimellä Estill-metodia opiskelemassa.

Lopuksi vielä Twitteriin postaamani uuden vuoden tervehdyskuva:

Hyvää uutta vuotta savolaiset! Meitä on huijattu ja asutettu ihan väärään paikkaan.

Viimeisimmät postaukset