Käyttäjän Marita Jama lähettämä 11. helmikuu 2015 kello 16:25

Lauluyhtye Kallan ja Soul Jam Bandin sunnuntainen konsertti Keskusseurakuntatalolla oli maukas pala. Otsikolla Gospel Meets Gospel kokoonpano esitti sekä amerikkalaista että kotimaista alan tuotantoa. Amerikka-osiossa oli mm. meidänkin laulama Wade in the Water, nyt yhtyesovituksena jossa kvartetin neljä tasavahvaa naista pääsivät kaikki loistamaan. He ovat kirkkomusiikin ammattilaisia ja kuoronjohtajia – meidän Jaanan kollegoja siis. Musisoijien hillitön groove pisti kuulijankin rytmijalan vispaamaan. Kun bändiin suomisetin lopulla liittyi vielä torvisektio, oli meno jo lähes kuin Ultra Bralla aikanaan. Muhevat saundit! Konserttiin tulijoille tarjottiin myös korvatulppia, joita ainakaan minä en tarvinnut. Desibelit eivät yltäneet lähellekään (meikäläisen) kipurajaa.

Maanantaina Maestralaulajissa laulettiin mm. Elviksen Love Me Tender – suomeksi! Aika höttö käännös, vaikka ammattimiehen (Sauvo Puhtila) kynästä. Elviksen intiimi, ilman kaikua ja pelkän akustisen kitaran säestyksellä tehty tulkinta on ylivertainen. Mutta ei tämä Amerikan sisällissodan aikaiseen lauluun Aura Lee pohjaava balladi ole Elviksen hengentuote, vaikka hänet on merkitty tekijäksi. Päästämällä tähdet osille tekijänoikeustuloista laulunikkarit voivat Jenkeissä saada biisejään näiden ohjelmistoon.

VIMMAN uusien spirituaalien alttostemmat alkavat valjeta meikämimmille. Noboby Knows on kyllä pahin, tipahtelen kyydistä heti jos hetkeksikään herpaannun luulemaan että ”nyt sujuu”. Siinä ei auta edes hillitysti artikuloitu kirosana eikä korvien tukkiminen. Täytyy vain odottaa että hahmotan alttomelodian omana kokonaisuutenaan ja sen kulut suhteessa muihin stemmoihin. Sitten sujuu, oikeasti.

Pihapuu -ohjelman laulujakin on alettu elvyttää. Saa nähdä mitä tapahtuu, kun alamme kävellä esitystä läpi – puheosuuksista puhumattakaan… Otapa Marita manuskripti esiin ja ala kerrata!