Opinsaunassa

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 26. maaliskuu 2015 kello 18:00

Kolmen päivän Estill-laulutekniikan kurssi, taso 1, oli huima kylvetys. Särkilahden Riitta ja minä olimme ainoina amatööreinä ammattilaisten ja ammattimaisesti laulavien joukossa. Mutta meillä oli etunamme se, että maestralaisina olemme jo Jaanan kanssa saaneet tuntumaa Estill-metodiin. Nyt opin muun muassa sen, että ”kurkkutorvea” ei ole olemassakaan! Sen sijaan on kilpirusto, kannusrusto ja kitapurje… Niillä, kuten äänihuulilla, taskuhuulilla ja kielen asennolla on vaikutuksensa äänen laatuun, väriin ja voimaan. Pitää vain osata operoida tätä aparaattia oikein.

Kurssi pidettiin vanhan pappilan (Kuopion vanhin talo!) kodikkaissa tiloissa Kuninkaankadulla. Porukan kesken syntyi hyvä yhteishenki ja opettajat, Dorte Hyldstrup Tanskasta ja Sinikka Thörn Ruotsista, olivat erittäin vakuuttavia. Ja olihan siellä myös meidän Jaana suorittamassa viimeisiä opetusdemojaan ennen valmistumistaan Estill-opettajaksi – ensimmäisenä Suomessa. Hän kurssin tänne junailikin.

Luento-osuuksien välillä teimme pienryhmissä ääniharjoituksia ja treenasimme omavalintaisia lauluja. Oli hienoa kuunnella erilaisia hyviä laulajia ja heidän saamiaan ohjeita. Oma ”pää edellä avantoon” -jännitykseni lientyi kurssin turvallisessa ja hyväksyvässä ilmapiirissä. Mutta asioiden omaksuminen vaatii kypsymisaikaa. Ja harjoittelua, harjoittelua, harjoittelua…

Sitten normaaliin päiväjärjestykseen:

Maestran kansanlauluista tähän asti parhaiten ovat minuun iskeneet Lapin joikusävelmät. Niissä on raikkaasti meikäläisistä poikkeavat sävelkulut ja tunnevireet. Odotan mitä vielä tuleekaan, kun etenemme kauemmas Pohjoismaista.

Jazz-blues alkoi  Teijan johdolla. Taas on kiva valikoima lauluja laulettavina. Miten ja milloin blues tuli minun elämääni? Se taisi olla Animalsien House of the Rising Sun, joka pisti koulutytön hakeutumaan tämän täräyttävän biisin alkulähteille. Jazziin olin törmännyt jo vähän aiemmin, kiitos luokkakaverin isoveljen. Häneltä sain kuunneltavaksi MJQ:n Djangon – ja se oli menoa sitten.

VIMMA etenee askel askelelta kohti kevään uusintakonsertteja. Suunta on selvä: Pihapuusta sukeutuu entistäkin kauniimpi ja koskettavampi.

Viimeisimmät postaukset