Kesää kohti, taas kerran

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 19. toukokuu 2015 kello 15:10

Huomaan käyttäneeni kaksi kertaa otsikkoa ”Kesää kohti”, ja nyt oli vähällä tulla kolmas. Niinpä lisäsin siihen tuon hännän erotukseksi entisistä. 🙂

Keskiviikkona olin Sotkulla lauluopiskelija Jenny Liebkindin lopputyö-konsertissa. Sana ”konsertti” on kyllä liian suppea kuvaamaan esitystapahtumaa, jossa laulun lisäksi oli tanssia, iso livebändi ja draaman kaartakin. Musikaalitunnelmissa mentiin, ja Jenny itse säteili vakuuttavasti sekä laulajana että lavaesiintyjänä. Täyden katsomon aplodit saattelivat nuorta naista tielle kohti ammattiuraa. Se tie ei ole kevyt eikä helppo mutta voi tarjota suurta sisäistä tyydytystä ja ulkoista menestystä. Onnea matkaan, Jenny!

Belttaus-kurssista on nyt puolet mennyt. On se mystistä hommaa: joltain sujuu luonnostaan niin että itsekin yllättyy, toinen pääsee jäljille vasta alkuhämmingin kautta. Minulle tämän tyylinen äänenkäyttö on tuttua sitä kautta, että lauluihanteitani ovat olleet vahvaääniset Mahalia Jackson ja Nina Simone. Mutta tekniikka täytyy oppia että sitä voisi käyttää. Ja sen omaksumiseen tarvitaan enemmän kuin 4×60 minuuttia ohjattuja harjoituksia. Jatkokurssi syksyyn, pliis! Näiden erityiskurssien kanssahan on niin, että saadakseen täyden hyödyn täytyisi voida jatkaa teeman parissa. Harvalla meistä kai introkurssin jälkeen riittää puhtia omatoimiseen treeniin? Sitä paitsi valvomaton harjoittelu voi viedä vikasuuntaan.

Maanantaina oli King’s Crownissa kolmas Maestra on Stage -ilta. Piano oli taas eri paikassa ja esiintyjillä uudet asemat. Ohjelman aloitti komeasti entinen nimetön kvartetti, nyt Maestra Men. Nelikko on löytänyt tyylinsä, sillä Great Pretender ja ne kaksi muuta biisiä soivat uljaan itsevarmasti. Jatkakaa pojat tätä rataa! Myös duo Anu & Riitta joutaisi keksiä itselleen nimen, sillä hekin ovat jo vakiintunut kokoonpano. Äänet soivat hyvin yhteen ja laulujen sovitukset (Jaanan) ihastuttivat. Kaiken kaikkiaan esitystemme taso on noussut, niin kuin tietysti pitääkin. Jokainen on kehittynyt ja saanut varmuutta otteisiinsa.

Omista esityksistäni täytyy todeta, että laulaminen tuntui vähän hakuammunnalta, kun en kunnolla kuullut ääntäni eikä mikissä tuntunut olevan tarpeeksi poweria. On raskasta yrittää laulaa salin puheensorinan yli. Mutta tähän on saanut tottua: ravintolayleisön joukossa on aina niitä, joille ohjelma on sivuseikka ja kavereiden kanssa seurustelu pääasia. Tätä joutuvat kokemaan ammattiviihdyttäjätkin. Minua se keljuttaa… Miksi tulla musiikkibaariin, jos musiikki ei kiinnosta?

Kesää kohti mennään ja Maritan mutinat jäävät tauolle. Pilvettömiä päiviä ja suloisia suvisäveliä kaikille!

Viimeisimmät postaukset