Käyttäjän Marita Jama lähettämä 27. elokuu 2014 kello 20:52

Syksy tulee, niin myös Maestra! Lauluklubi starttasi maanantaina uudessa musiikkiluokassa Steiner-koulun sivurakennuksessa. Mahduimme juuri ja juuri pulpetittomaan luokkaan, niin että tiivistä oli muttei (vielä…) liian ahdasta. Maestralaulajien tämän syksyn ohjelma on itse asiassa kertauskurssi meille alusta asti mukana olleille. Ensimmäiset laulutkin olivat tasan samat kuin silloin syksyllä 2009: Syyslaulu ja Nousee päivä. Ja niiden vaikutus minuun sama kuin aina: harras mielenliikutus. Nämähän molemmat ovat minun rakkaista rakkaimpiani, joita en voi laulaa herkistymättä.

Onko teillä muilla lauluja, jotka saavat sydämen väräjämään ja nostavat liikutuksen kurkkuun? Olisi kiinnostava kuulla.

VIMMAN aloittajaisiin en päässyt tiistaina, mutta ennakkotiedon mukaan vanhaa kerrataan sielläkin. Esiin kaivetaan nippu lauluja menneistä ohjelmistamme. Hmm? Johonkin tiettyyn käyttöön niitä varmaan freesataan. Tuntuu lokoisalta kevään suurponnistuksemme jälkeen – tosin tiedossa on myös Joululaulajaiset kaupunginorkesterin kanssa ja niihin treenattava klassinen(kin) matsku. Eli lokoilu kuoroharkoissa jäänee lyhyeksi.

Kesällä ei tullut lauletuksi. Saa nähdä toistuuko nyt sama alkukankeus ja kurkun karheus kuin viime syksynä ekoilla treenikerroilla. Silloin rööri aristui ja ylä-äänet piiputtivat pahasti, ja tätä kesti viikon jos toisenkin. Hyvä päästä kunnolla notkistelemaan ääntään. Siitä se taas kirkastuu, hissun kissun.

Kommentoinut Jaana Turunen 28. elokuu 2014 09:59

Miksi vanhoja lauluja lämmitellään pikavauhdilla? Vinkin siihen löytää täältä.