Käyttäjän Marita Jama lähettämä 27. elokuu 2015 kello 15:49

Kesän mentyä vaihtelevissa säissä alkoivat taas Maestran riennot. Ja viikko-ohjelma on tällä kertaa suorastaan ylenpalttinen. Valinnan varaa riittää kiitettävästi.

Jotain huomaan oppineeni: en enää huutanut itseäni piippuun syksyn ekoissa laulutreeneissä. Ääni kesti hyvin, kun tietoisesti hillitsin intoani. Maanantaisin käytämme taas pitkästä aikaa Hopeista laulukirjaa. Eikä haittaa vaikka osaa lauluista on jo ennenkin laulettu, sillä repetitio mater studium est.

Kuorotaito eli nuotinluku alkoi tiistaina. Hurraa!! Mahdollisesti rupeamme myös soittamaan nokkahuilua. Ja ne solfa-käsimerkit täytyy kaivaa ylös unholasta…

Kuoroharkat aloitettiin tuolien roudauksella – joku älypää oli pinonnut ne paremmat istuimet varaston perälle kiikkerien klaffituolien taakse. Osa porukasta tykkää istua, toinen puoli mieluummin seisoo läpi harjoituksen. Omasta seisomaprojektistani on jäljellä vain nämä kuorosessiot joissa yritän pysyä tolpillani, vaikka koivet seistessä välillä puutuvat.

Saimme vielä yhdet uudet nuotit (When the Saints) gospel-konserttimme ”ylimääräiseksi”. No mehän lauletaan se, halusi yleisö tai ei, kun kerran opetellaankin! Teija esittää kaksi sooloa, joissa kuoro osallistuu kertsiin. Muista biiseistä Deep River on yhä ongelma altoille, kun meidän Dropbox-stemmassa on virhe – tietenkin juuri niissä hankalissa kohdissa, joissa on ylennys- ja alennsmerkkejä…

Teijan vetämät Pop-iskelmä ja Lauluryhmäkokeilu alkoivat energisesti. Teijalla on mukaansa tempaamisen lahja eikä ohjelman monipuolisuudessakaan ole moittimista. Lauluissa on tuttuja ja myös (minulle) uusia. Nyt ekekerralla lauluryhmässä oli väkeä musaluokan täydeltä – pysykäähän messissä niin saadaan ryhmä käyntiin ja päästään tositoimiin.