Sibba ja minä

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 1. lokakuu 2015 kello 18:00

Konserttimme Kallaveden kirkossa onnistui hyvin. Sali oli täysi ja esitimme gospelimme hillitysti eläytyen – liikoja heilumatta. Ja Teijan soolot olivat ihan parasta. Hänellä on rytmi veressä ja ääni kuin kristallia, se sädehtii ja soi.

Mutta tämän kerran pääaiheeni on säveltäjämestari Jean Sibelius, jonka syntymän 150-juhlavuotta nyt vietetään. Asuin suuren osan lapsuuttani Hämeenlinnassa, Sibeliuksen synnyinkodin naapurissa. Talo ei vielä silloin ollut museo mutta laatta toki oli seinässä. Ja viereiseen puistoon ilmestyi jossain vaiheessa Kain Tapperin veistämä näköispatsas nuoresta palavakatseisesta säveltäjästä.

Tyttölyseon nurkalla oli Sibeliuksen isän (tai sedän tai veljen?) hauta, jonka luo saatoimme mimmiporukalla karata välitunneilla – ei, ei suinkaan tupakalle, kilttejä oltiin. Mutta haluttiin ”erottautua”.

Hämeenlinnan musiikkiopistolla muistan laulaneeni Sibeliuksen yksinlaulua En mä enää tuota kysy rouva Frimanin, ”Ajetaan me tandemilla”-Freemanin äidin ohjauksessa. Mutta ei ottanut tulta laulunopiskelu vielä silloin…

Sibeliuksen musiikki iski minuun täysillä vasta 60-luvun lopulla Helsingissä. Radion sinfoniabändi ja kuoro solisteineen esittivät Kulttuuritalolla Sibban nuoruudentyön, jonka mestari itse oli pannut vuosikymmeniksi jäihin. Kullervo-sinfonia!! Sen väkevä Kalevala-poljento ja arkaaisen kuuloinen sävelmaailma menivät suoraan suoneen. Siitä lähtien kuuntelin Sibeliusta uusin korvin ja löysin muutakin mieluisaa. Esim. Rakastava, orkesteriversio ja kuoroteos – kalevalaista sekin.

Kirjoittaessani näytelmää Arvid Järnefeltin Vanhempieni romaanista Janne pääsi mukaan nuorena sulhasmiehenä. Oli hääkohtauskin Aino-morsiamen kera. Sibeliusten Ainolassa olen käynyt parikin kertaa ja vaikuttunut taiteilijakodin tunnelmasta.

VIMMA ei tietenkään jäänyt laakereilleen lepäämään vaan aloitti omat Sibelius-harjoituksensa. Neljä biisiä joista yksi täysin vieras. Soi kunniaksi/kiitokseksi Luojan yllätti hassulla sanoituksellaan, jossa Luoja mm. ”hoimii” luotujaan. Liekö tämä alkuperäisteksti jota siis täytyy käyttää, vaikka se tutumpi versio on parempi?

Kommentoinut Jaana Turunen 2. lokakuu 2015 12:47

Alkuperäisversio Soi kiitokseksi Luojan on varmaankin valittu juhlavuoden vuoksi. Vanhaa eikä ehkä ihan parasta suomea siis.

Minulle elävin muisto Sibeliuksesta lienee se, kun hyisenä marraskuun yönä seisoimme alma materini Sibelius Akatemian oppilaskunnan edustajiston kanssa rivissä Ainolan pelloilla laulamassa Finlandiaa.

Toisaalta tyttäreni syntyessä radiossa soi muistaakseni Sibeliuksen laulu Var det en dröm.

https://youtu.be/A06mPFYoOzE

Viimeisimmät postaukset