Äidilläni oli omaperäisiä sanontoja eri tilanteisiin. Esim. päivitellessään jotain kamalaa hän saattoi huudahtaa: ”Voi kauhistuksen kanahäkki!” Näissä tunnelmissa olen jälleen kerran kuorossa, kun uusia stemmoja satelee enkä pysy perässä ollenkaan. Stemmojen omaksuminen korvakuulolta on sitä hankalampaa, mitä tutumpi laulu muuten on. Nyt siihen täytyy oppia uusi vaihtoehtoinen melodia, joka usein kulkee kiusallisen läheltä ykkösmelodiaa. Välillä mennään tuttuja latuja, sitten taas poiketaan piirun verran sivuun. Kanahäkissä ollaan!! Minä siis, siihen asti kunnes ne uudet sävelkulut painuvat mieleen. Ja joka ikinen kerta tämä on yhtä kamalaa…
Kuorossa nousi esiin kysymys, olemmeko tekemässä liian synkeän sävyistä ohjelmaa, kun tarina päättyy vääjäämättömään eroon. Ei ero aina ole ”unhappy end”. Tässäkin viimeiset laulut kertovat vääjäämättömän hyväksymisestä. Rakkaus loppui, tie edessä on avoin. Emme todellakaan laimenna intohimoteemaamme millään loppupehmennyksellä. Vedetään komeasti kaari tulen syttymisestä sen sammumiseen, ladaten täydet tunteet jokaiseen lauluun. Ja katsomossa tulee olemaan hetki hiljaista ennen räjähtäviä aplodeja. Näin toivon – ja uskon.
Usein tiedän laulusta heti ensikuulemalta pidänkö siitä vai en. Eikä tunne myöhemminkään vaihdu toiseksi. Niinpä pidän edelleen samoista lauluista joihin tykästyin nuorena, eivätkä inhokit muutu suosikeiksi. Maestralaulajat-tunnilla eteemme läimähti kummajainen nimeltä Oikeesti. Ikinä ennen en ollut sitä kuullut enkä välittäisi kuulla vastakaan. Oma sisäinen tuomioni oli välitön ”Ei”. Sävelmä ei napannut, vielä vähemmän supersovinnainen teksti. Mutta tämä ei tokikaan ole ”lopullinen totuus” kyseisestä iskelmästä. Se on vain minun mielipiteeni.
Tulin katsoneeksi Uuden musiikin kilpailun esikatselun. Se tuntui pikemminkin videoteoskilpailulta, sillä laulut oli ympätty osaksi toinen toistaan koristeellisempia visuaalisia kuvaelmia. Näin ollen itse pääasia eli uudet laulut tahtoivat jäädä kuvailmaisun jalkoihin. Ennalta tuntemattomia hyvä-äänisiä laulajia kyllä riitti tähänkin kisaan. Mutta kuka heistä ja mikä biiseistä lähtee Euroviisuihin? Itse pidin tyylikkään tummasävyisestä balladista nimeltä Blackbird. Se pysäytti todella kuuntelemaan. Mutta arvaanpa, että viimeisenä kuultu kuopiolaislähtöisen Jurekin (ja kumppanien) kynäilemä kivasti groovaava Paradise menestyy yleisöäänestyksessä.
Tämän kirjoitti jamatar 26.1.2017