Askel askelelta

En käy Lauluklubi Maestrassa varsinaisesti tavoittaakseni jonkin päämäärän, mutta haluan silti ajatella että olen matkalla eteenpäin. Ääni vahvistuu, laulutaito paranee, kehityn askel askelelta. Aina en sitä huomaa, päin vastoin tuntuu että poljen paikallani lauluharrastukseni kanssa. Mutta järki sanoo että tottakai säännöllisellä harjoittelulla on vaikutusta. Varmaa on, että laulaminen vahvistaa keuhkoja ja tuottaa mielihyvää. Siinä jo kaksi hyvää syytä pysyä tässä kyydissä!

Tiistain kuoroharkat jouduttiin yllättäen pitämään musiikkiluokassa, koska salissa oli koulun juhlat. Tungosta tuli, kun iso joukkomme ahtautui luokkahuoneeseen. Tarkoitus oli laulaa koko konserttiohjelma läpi ja lukea kirjoittamani välitekstit. Näin tehtiinkin, joskin lyhemmän kaavan mukaan, koska emme olisi siinä ahtaudessa jaksaneet vetää täysillä täyttä aikaa. Lisäksi me naiset menetimme stemmiksemme – kurja juttu. Jaana ja minä luimme laulujen väleihin sijoittuvat dialogit. Talvilomaviikon aikana Jaana arvatenkin tekee roolijaon ja me opettelemme lauluja ulkoa.

Nyt olen taas kerran siinä vaiheessa, että parin kolmen laulun stemmat sujuvat jo kohtuullisesti, mutta loput ontuvat mikä mitenkin. Kotona osaan, muiden kanssa en. On kamalaa kun ei kuule omaa ääntään, ja vielä kamalampaa kun pistää sormet korville ja kuulee laulavansa ammuvainaan nuotilla. Ikään kuin tiedän miten stemma menee, se vain ei tule ulos oikein. Onko teillä muilla nuotinlukurajoitteisilla tämmöistä? Vaikka tiedän että stemmat ajallaan asettuvat kohdilleen, en millään jaksaisi tätä rämpimistä.

Musikaalin teemajakso päättyi. Laulunipussa oli sopivasti uutta ja tutumpaa. Liikaa uutta kävisi raskaaksi, liikaa tuttua olisi tylsää. Omiksi lemmikeikseni nousivat Oopperan kummitus -laulut All I Ask of You ja Wishing You Were Somehow Here Again. Myös Les Misérablesin On My Own miellytti. Loman jälkeen aloitetaan Sävelletyt runot -teemalla. Kotimaista, Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi. Keitähän runoilijoita listalta löytyy? Veikkaan että ainakin klassikot  Kivi, Larin-Kyösti ja Leino.

TV:ssä meni taannoin Sami Yaffan maanmainio Soundtracker, popmusiikin värikirjoa tutkaileva ohjelmasarja. Nyt alkoi Teemalla uusi superkiinnostava jenkkisarja Soundbreaking populaarimusiikin luomisen ja taltioinnin historiasta. Mahtavaa tietoutta selkeästi ja viihdyttävästi tarjoiltuna. Suosittelen! Sarja avaa tuoretta kulmaa niin vanhojen kuin nykybiisienkin äänitteiden kuunteluun.

Loppukevennys: Kävin katsomassa 6 Oscaria rohmunneen musikaalileffan La La Land. Ihan kiva. Parasta kuitenkin jazzsessiot!

Tämän kirjoitti jamatar 3.3.2017

 

Viimeisimmät postaukset