Ukulelekurssi on nyt sitten korkattu. Havainto n:o 1: Kynnet on syytä leikata! Ja 2: Muinainen kitaraharrastus ei auta tässä yhtään. Sormet, jotka aikanaan ulottuivat kitaran otelaudan ympäri, eivät nyt tahdo taipua uken kapeampaa kaulaa kiertämään. Harottavat vain tönkköinä kuin huutomerkit. Muuten oli oikein hauskaa. Mikä riemu saada säestystä aikaan parin soinnun vaihtelulla! Jospa ne tönkkösormetkin siitä nöyrtyvät harjoittelun myötä.
Syyslaulu – toden totta, sillä alkoi Avoimen laulukoulun ensimmäinen jatkokausi 1.9.2009. Liikutuin, kun pääsin laulamaan tätä itselleni niin läheistä Erna Tauron ja Tove Janssonin laulelmaa. Minulle on aina tärkeä oma suhteeni lauluun. Jos laulu on minulle uusi, mitään suhdetta ei tietenkään ole mutta voi tulla, jos tykästyn lauluun. Tylsintä on veivata kipaletta joka ei anna mitään. Onneksi lähes aina löydän jotain Maestrassa vastaan tulevista lauluista. Ja jos en löydä, revin ilon irti biisin hölmöydestä.
Jaana ujuttaa meille jo vaivihkaa matskua tulevaa Gospel 2-projektia varten. Odotankin gospeleita hartaasti – kunhan nyt ensin hoidamme marraskuisen Tulessa! uusinnan ja sitä seuraavan Luonnossa -ohjelman.
Keskiviikkona liityin mukaan Iskelmän helmiä -teematunnille. Kirjan laulut ovat minulle vähemmän tuttuja, mutta uteliain mielin uin niiden sekaan. Teijan kanssa kaikki kerrataan niin huolella että kyytiin pääsee hyvin. Teija kysyi onko Jesse Kaikurannan hitti Vie mut kotiin poppia vai iskelmää. Hmm? Melodisuudessaan se kyllä kallistuisi iskelmään, mutta taustalla soivat poppiin kuuluvat tietokonesaundit. Raja näiden kahden genren välillä on nykyään erittäin häilyvä – jos sitä edes on tarpeen määritellä.
TV:n Teema näytti Ultra Bran Ruisrockin keikan tältä kesältä. Ja millainen keikka!! Poppoo tuli, soitti ja voitti kuin ei 15 vuoden taukoa olisi ollutkaan. Ja jättiyleisö osasi biisit edelleen ulkoa. Jatkoa seuraa Hartwall Areenalla joulukuussa.
Keikkataltioinnin jatkoksi tuli ohjelma jossa Paula Koivuniemi, Terhi Kokkonen, Tuure Kilpeläinen ja Pauli Hanhiniemi esittivät slaavilaisiskelmiä Kerkko Koskisen sovituksina. Sovitukset olivat komeita kuten arvata saattoi, mutta solistien tasoero pisti korviin. Kilpeläinen ja Hanhiniemi ovat mainioita omien laulujensa trubaduureja, mutta tähän tehtävään eivät äänivarat riittäneet. Leidit sen sijaan ylittivät riman kirkkaasti. Jäin miettimään miksei valittu pätevämpiä miessolisteja, joita meiltä kyllä löytyy. Ehkä kaupallinen ajatus ”kansan suosikeista” voitti musiikin vaatimukset.
Tämän kirjoitti jamatar 31.8.2017