Ärtsyt kertsit ym.

Terveiset Petsamosta ja Murmanskista. Musiikiton matka mutta muuten mitä mainioin. Lämmin sää ja aurinkoa koko ajan!

Maestralaulajat-tuntien Suuri Toivelaulukirja 3 on selvästikin juuri minun toivekirjani. Se on täynnä vanhoja, minulta jo unohduksissakin olleita lempilaulujani. Kuten Fredrik Paciuksen iki-ihana ”Ja nuori merenneito…”. Se tuo mieleeni hyvin, hyvin kaukaiset muistot maalaistuvassa putkiradion ääressä vietetyistä hetkistä. Iltahämärä, takan hiillos, ja nuo ihmeelliset sävelet taikalaatikosta. Musiikin voima.

Ukulele haastaa meikäläistä. Uppiniskaisiin sormiin sattuu, kun yritän painella kieliä oikeilta kohdilta. Laulamisesta ei tule mitään, kun sormihomma vie kaiken huomion. Mutta enpä luovuta vielä. Nämä samat sormet ovat joskus pystyneet kitaraan, joten jo on kumma jos ei nyt kohtapuoleen…

VIMMA-treeneissä minulla on viikon poissaolon jälkeen ”arvotaan seuraava sävelkulku” -vaihe. Mutta se helpottaa, kun pääsen kunnolla opiskelemaan Jaanan esilaulamia stemmoja. Luonnossa-laulut ovat antoisaa harjoiteltavaa, koska ne ovat hyvien runoilijoiden ja laatusäveltäjien töitä. Hyvä runo ei ole koskaan banaali, ja hyvä säveltäjä asettelee nuottinsa aina kiinnostavasti, omaperäisesti. Korva innostuu kuulemastaan ja halu oppia tulee kuin itsestään.

Iskelmä-teematuntien 80-90-lukujen biisit ovat merkillisen outoja minulle. Minkähän takia? Nyt keksin: Noina vuosina paiskin päivät töitä ja illat hoidin pieniä lapsiani. Ei siinä paljon sävelradiota kuunneltu. Vielä 70-luvulla olin jotenkin kärryillä kevytmusan uusista tuulista. Nyt eläkeläisenä ehdin taas vähän seurailla uusien pop-tyyppien aikaansaannoksia. Lahjakkaimmat surffaavat aina aallonharjalla, muiden edellä. Viimeksi minut täystyrmäsi Paula Vesala albumillaan nimeltä Vesala. Raikasta, yllättävää, ällistyttävää! Siinä mimmissä on ruutia.

Popissa ja iskelmissä minua toisinaan jurppii ärtsyt kertsit, joita toistetaan enemmän kuin sieluni sietää. Herää inha oletus että kertsiä tahallaan vedetään överiksi, että se varmasti tarttuisi kuulijan korvaan ja biisistä sitä kautta tulisi suosittu. Halpa kikka sanon minä, mutta ehkä toimii – ei kai sitä muuten käytettäisi. Siis kertosäkeitähän vastaan minulla ei ole mitään, mutta niiden yliannostus rasittaa. Säästäkää hyvät biisinikkarit ja tuottajat meidät ”kerran vielä pojat”-kertseiltä!

Tämän kirjoitti jamatar 14.9.2017

Viimeisimmät postaukset