Laulutreenin siedettävä raskaus

Tuli aika kaivaa Tulessa!-stemmat esiin ja tsekata paljonko muistan. Huolestuen huomasin että yhtä jos toistakin oli kesän mittaan haihtunut aktiivimuistista. Onneksi tiistain harjoituksissa, kun käytiin porukalla läpi koko pruju, palasia  alkoi nousta selkäytimestä. Mutta kotiläksyä riittää vielä että saan itseni konserttikuntoon. Palautumattomat kohdat ovat niitä samoja, joita oli hankalin opetella. Sadan salama teksti!! Uhhuh…

Jaana patistaa meitä laulamaan jo ulkoa Luonnossa-lauluja, ettei kevätpuolella tule hirveä savotta eteen. Ymmärrän tämän, mutta minulla on nyt menossa stemmojen opetteluvaihe, jota en halua häiritä sanojen opettelulla. Vaikka osaankin osan teksteistä, tuijotan nuotteja koska ne ovat suuri apu stemmojen hahmottamiseen. Sitten kun sävelkulut on hallussa, paneudun teksteihin. Se ottaa aikansa, mutta lupaan että konserttiin mennessä kaikki on opittu.

Tekniikkatreenit ennen kuoroharjoituksia ovat erittäin hyödyllisiä. Ne valmentavat yhä tietoisempaan äänen hallintaan ja motivoivat pyrkimään eteenpäin. Tämä jatkukoon!

Otsikoin tämän postauksen Milan Kunderan tunnetun kirjan nimeä mukaillen. Tekniikkatreeni ja täyspitkä kuoroharjoitus sen päälle ovat todella raskas fyysinen ja henkinenkin ponnistus – mutta siedettävä. Se tekee meille hyvää. Kevyttä tämän ei kuulukaan olla, sillä sehän tarkoittaisi että emme ole tosissamme.

Sunnuntaina meitä ja vox polarislaisia (Jaanan toinen kuoro) kokoontuu onnittelemaan 40-vuotiasta Tuomiokirkon kamarikuoroa laulamalla heille Monia armorikkaita vuosia. Sen jälkeen on kirkossa heidän juhlakonserttinsa. En tiedä tarkkaan mitä konsertilta odotan – ja sehän tässä jännittävää onkin.

Tämän kirjoitti jamatar 12.10.17

Viimeisimmät postaukset