Rakkaudesta lauluun

Rakkaudesta lauluun on Kuopion kaupunginteatterin näyttelijä Ritva Grönbergin uuden lauluohjelman Sydämenlyöntejä alaotsikko. Ritva G. tulkitsee valitsemansa laulut väkevällä intensiteetillä ja, todellakin, ilmentäen rakkauttaan lauluun, laulamiseen ja musiikkiin. Ohjelmassa on hienojen lauluntekijöiden kuten Jacques Brelin ja Violeta Parran kappaleita, ja myös vahvoja näyttöjä Ritvan aviomiehen, teatterin kapellimestari Mika Paasivaaran taidoista lauluntekijänä. Harrastajalaulajille Grönbergin konsertti on oppitunti läsnäolosta, eläytymisestä ja samalla tunteiden hallinnasta esiintyessä. Esiintyjä puhuu ja laulaa suoraan yleisölle, ei esitä itseään kuten iskelmälaulajat, vaan antaa laulun tulla ja koskettaa kuulijan sydäntä. Lisää tällaista! – Ja te laulutoverit, jotka ette vielä ole nähneet ja kuulleet kyseistä ohjelmaa, tervemenoa teatteriin.

Maestran eri tunneilla käydessäni olen alkanut ihmetellä, miksi niin harvat meistä osallistuvat muuhun kuin VIMMA-kuoroon. Kuoro sitten on sitäkin suurempi, jäsenmäärä hiponee kuuttakymmentä.  Mutta Maestralaulajissa ja Teijan teematunneilla meitä on hyvä jos kymmenen. Eikä kuoroharjoituksia edeltävillä tekniikkatunneilla käy puoliakaan kuorosta. Ehkä työssäkäyvät eivät ehdi tekniikkatunneille. Mutta nuo muut ovat samaan kellonaikaan kuin kuoro.  Arvelen että Lauluklubi Maestraan liitytään rakkaudesta lauluun. Miksemme siis halua käyttää kaikkia tilaisuuksia laulaa yhdessä? Okei, on muutakin elämää kuin laulaminen. Itse en silti hevin luovu yhdestäkään Jaanan maanantaisessiosta enkä Teijan ”Maailman ympäri”-keskiviikosta. Jaanan hillitympi ja Teijan räiskyvän iloinen tyyli täydentävät toisiaan – ja molempien koko olemus hehkuu rakkautta lauluun.

Teijan maailmanmatkalla on ehätetty latinalaiseen Amerikkaan. Iloa säteilevä karnevaalisamba Makeelta maistuu sai minut uteliaaksi, koska sen alkukielinen nimi on Tristeza – suru. Lähdin etsimään netistä alkutekstiä ja sen käännöstä englanniksi – ja löysinkin. Laulun sisältö tiivistettynä: ”Suru on pesiytynyt sydämeeni, jossa on jo muutenkin liikaa murhetta. Mene pois suru, tahdon takaisin iloiseen elämään ja tahdon taas laulaa…” Sävelmä itse asiassa onkin jotenkin surumielinen, mitä ei heti huomaa Marion Rungin versiota kuunnellessa. Kieltä ja maata vaihtaessa laulu voi kokea mitä huimimpia muodonmuutoksia. Tästä syystä  minusta on aina jännittävä kuunnella kappaleista eri maiden versioita. Joskus se yllättää, joskus hämmentää… Mutta nämäkin tutkimusretket teen – kuinkas muuten – rakkaudesta lauluun.

Tämän kirjoitti jamatar 15.2.2018

 

Viimeisimmät postaukset

1 ajatus aiheesta “Rakkaudesta lauluun”

  1. Eiköhän kaikkia laulunharrastajia yhdistä rakkaus lauluun. Yhdelle se on radion mukana tai suihkussa laulamista, toinen käy karaokessa tai laulutunneilla ja kolmas vannoo kuorolaulun nimeen. Tunne ja musiikki itsessään ovat ne, jotka koskettavat, ei täydellinen tekninen suoritus. Vahvoja tulkitsijoita, kuten Ritva Grönbergiä, on siksi niin upeaa kuulla. Tekniikasta on tietysti se hyöty, että pystyy tekemään sitä mitä haluaa ilmaista.

    Luulen, että monelle elämän realiteetit ovat sellaiset, että laulamaan ehtii kerran viikossa ja silloin valinta kohdistuu siihen itselle kaikista antoisampaan. Maestralaulajista useampana iltana laulavat voi laskea yhden käden sormilla. VIMMA on tosiaan varsin iso kuoro jo. Hienon musiikin ja yhteisten päämäärien tavoittelun lisäksi tärkeää on mukava porukka, jonka kanssa viihtyy vapaa ajalla. VIMMAssa tuo kaikki taitaa yhdistyä.

Kommentointi on suljettu.