34 päivää konserttiin

Hanget on vielä korkeat, mutta ilmassa väreilee jo kevät. Aamut ovat valoisia ja illatkin yhä pitempään. Ja VIMMAN Luonnossa -konsertin ensiesitykseen on aikaa 34 päivää.

Tiistain kuorotreeneissä läpikäytiin hela hoito välispiikkeineen kaikkineen. Mikko Inkisen haitari antoi uutta puhtia harjoitukseemme. ”Kurtun” sävykäs ja tarvittaessa rempseä ääni sopii täydellisesti luonto-laulujemme säestykseksi pianon ohella. – Joka kerta on tuntunut että uusi konserttiohjelma on edellisiä vaativampi, mutta tällä kertaa asia on todella niin. Töitä riittää, että saamme Sarmannon ja Edelmannin sävelhelmet soimaan puhtaasti ja elävästi.

Teijan tunnilla kävi kato sairastumisten takia. Ainoina paikalle saapuneet Särkilahden Riitta ja minä saimmekin yllätystreenin. Ensin lauloimme yhdessä Carlos Gardelin tangoa Kuoleman paikka – täyttä kurkkua, kunnes Teija kehotti etsimään muitakin sävyjä. Niinpä: Tunteen paloa voi ilmentää muutenkin kuin urku auki… Sitten työstimme kumpikin omavalintaista laulua teematuntien nuottinipusta. Riitan valinta oli herkkis Dream a Little Dream of Me, minun Sixteen Tons, Merle Travisin blueshenkinen kantribiisi. Ai että oli hauskaa! Nautin kun saan heittäytyä – ja että minulle asetetaan rajat.

Ukuleleryhmä aloitti kevätkautensa iloisin ilmein. Kehuivat ja ylistivät Happosen Juusoa, joka tuurasi äänensä menettänyttä Jaanaa. Itse jätin ukulelen. Se ei sitten ollutkaan minun juttuni, vaikka ensin niin luulin. Vaan olisipa hienoa, jos ukejengistä kuontuisi meille terhakka komppiryhmä tuleviin esityksiimme. – Ottakaa mimmit onkeenne, joohan?

Tämän kirjoitti jamatar 17.3.2018

Viimeisimmät postaukset