Vaihtelu virkisti taas

Silloin tällöin saamme kuoroharjoituksiin tuuraamaan Rikun eli Richard Nichollsin, Kallaveden kirkon kanttorin. Näin kävi viime tiistainakin. Rikulla on omat metodinsa niin tekniikan kuin kuoronjohdonkin suhteen, ja taas kerran vaihtelu virkisti. Jaakko kulta -laulun avulla houkuteltiin esiin ”pää-ääntä” korkeiden äänien helpottamiseksi. Minulle tämä on vaikeaa eikä muuksi muutu. Tietyn rajan jälkeen ei tule ulos pää- eikä muutakaan ääntä… Mielenkiintoista oli kokeilla miten laulukieli vaikuttaa – eri kielissähän äänteet sijoittuvat eri tavoin. Englanti menee suomea kevyemmin, ranska vielä kevyemmin. Ylä-äänet siis. Ranskaa puhutaankin korkeammalta kuin suomea.

Työn alla olevien spirituaaliemme tulkinnoista Rikulla on omat versionsa. Tempot ovat nopeampia kuin Jaanalla, ja Rikun ote on svengaavampi. Hän kiinnitti huomiotamme myös laulujen syvempään sisältöön, mitä on sanojen taustalla. ”Motherless Child” ei kuvaa pelkkää uskonnollista kaipuuta vaan myös orjiksi Afrikasta tuotujen mustien kaipuuta menetettyyn kotimaahan ja elämäntapaan. Jaanan tapaan Riku tähdensi johtajan seuraamisen tärkeyttä. Meidän täytyy ymmärtää johtajan elekieltä voidaksemme toteuttaa pienimmätkin nyanssit, kuten tempon ja volyymin vaihtelut.

Jokainen harjoituskerta vie eteenpäin kohti päämäärää eli ohjelman saamista esityskuntoon. Mitä varmemmaksi oma suoritus tulee, sitä mukavampi on laulaa. Aina kun jokin kohta kirkastuu, se on ilo.

Jouduin jättämään jazzballadit, koska lomareissun takia olisin menettänyt 1/3 kurssista. Arvaa harmittiko! Sen sijaan swingin jatkokurssille olen innolla menossa. Mitähän uusia lauluja Teija valitseekaan meille oppimateriaaliksi? Aarteisto on valtava… Seuraavaksi toivoskelen kurssia, jolla laulettaisiin vanhojen blues-pappojen ja mammojen karheita kipaleita tunteella. Löytyykö maestralaisista samanmielisiä?

Tämän kirjoitti jamatar 24.1.2019

Viimeisimmät postaukset