La-su-ma-ti

Vilkas musaviikkoni alkoi lauantaina Kuopion kaupunginteatterin uuden lastenmusikaalin Kolme iloista rosvoa merkeissä. Tai eivät he taida sitä musikaaliksi kutsua, mutta minulle se täytti genren perusteet: juttuun kirjoitettu alkuperäismusiikki, laulua ja tanssia livebändin säestyksellä. Ja rusinana pullassa esiintyjiä Kuopion sirkuksesta. Oli muuten mahtava show! Hykerryttävän hauska, vauhdikas ja huolella toteutettu. Erityisesti riemuitsin New Orleans-jazzin ja zydecon tyyliin sovitetusta musiikista. Eikä tarvitse olla lasta mukana että ”kehtaisi” mennä katsomaan. Tästä herkusta aikuinenkin nauttii.

Sunnuntaina sitten nautiskelin alan opiskelijoiden Aretha -showsta Sotkulla. Laulusolistit, bändi ja tanssiryhmä tekivät hienon tribuuttikonsertin soulin kuningatar Aretha Franklinin kunniaksi. Erinomaisen tyylikäs toteutus etenkin puvustuksen ja koreografian osalta. Laulajat pysyivät tällä kertaa taustalla – mutta eivät jääneet sinne äänellisesti. Jokainen veti soolonsa komeasti, omin maustein. Tykkäsin!

Swing-kurssilla maanantaina skätättiin taas. Materiaalina edelleen Gershwiniä: Fascinating Rhythm. Ei helpoimpia laulaa, skättäämisestä puhumattakaan. Mutta niin vain pisteltiin menemään Teijan kannustaessa pianon takaa. Tällainen opiskelu saa veret liikkeelle ja tekee onnelliseksi – minut ainakin.

Tiistain tekniikkatreeneissä jatkuu harmonioiden etsintä. Tunnelma on suorastaan harras, kun keskitymme tuottamaan mahdollisimman puhdasta ääntä ja kuulemaan yhteistä sointiamme. Heitin kommenttina että ”tämähän kuulostaa ihan Arvo Pärtiltä!” Virolaismestarin kuoroteoksissahan on pitkiä, meditatiivisia sävelmattoja, joiden sisään kuulija voi uida kuin utuun. Nämä harjoitukset ovat todella innostavia ja uskon että tuottavat tulostakin, aikanaan.

Spiritual-harjoituksissa lauloin ensi kertaa ilman pahveja, melkein kokonaan ulkoa. Enkä ollut ainoa, meitä on jo muitakin itsensä nuoteista vapauttaneita. Tuntuu hyvältä, vaikka tipahtamisia vielä tapahtuu. Liian hitaana pitämäni Nobody Knows -laulun esitysohjeeksi Jaana kehotti kuvittelemaan kuuman kosteaa, uuvuttavaa etelän iltapäivää. Selvän teki – tämä lauletaan hitaasti, venytellen ja viivytellen. Kunhan sitten saamme tuon tunnelman esiin! Pelkkä hitaus haukotuttaa.

Tämän kirjoitti jamatar 20.2.2019

 

Viimeisimmät postaukset