Berliini, Pariisi, New York -kabareemme ydinpoppoo kokousti Poliisitalon ruokalassa vaihtamassa ajatuksia tulevasta ja vetämässä yhteen jo olemassa olevaa. Meitä oli siis koreografi Harriet Jeffery, bändin liideri Pekka Toivanen, prujun taiteellinen johtaja Jaana Turunen ja kässärin tekijänä allekirjoittanut. Yhteinen aivotuuletus on erittäin hyödyllistä ja eteenpäin vievää, kun kukin valaisee kohdetta omalta tontiltaan ja kantiltaan. Itse sain oivat eväät työstää käsis valmiiksi – siis niin ”valmiiksi” kuin se ennen tositoimiin ryhtymistä on mahdollista. Treenien edetessä juttu elää ja muokkautuu koko ajan, ja lopullinen se on vasta kun viimeinenkin esitys on ohi.

Meillä oli hyvä pössis ja niin tuntuu olevan kuorollakin. Treeneissä aistii väreilevän uteliaisuuden ja innon. Jaana kyseli halukkuuksia tanssihommiin, rooleihin ja laulusooloihin, mikä vain lisäsi kihinää kuorolaisten keskuudessa. Liikkeellä on villejä huhuja mm. alastonkohtauksista (!!). Tämän meikä torppasi oitis: EI TOD tule nakuilua eikä muutakaan säädytöntä. Räävitöntä kyllä, mutta hyvän kabareemaun rajoissa.

Viime viikolla oli sopraanojen stemmis, nyt alttojen. Oikein hyvä tehdä välillä näinkin. Ja olipa lysti laulaa, kun ei olleet muut ”sotkemassa”! Kun muu porukka saapui, tipahtelin taas tutusti nuotista. On aloiteltu myös kolmea uutta laulua, mikä on tietysti erittäin jees aikataulun kannalta. Mutta meikämimmi häipyy matkalle kahden seuraavan harjoituksen ajaksi… Syyslomalla sitten yritän Dropboxin kautta saada tolkkua siitä mitä te muut olette tehneet sillä välin, kun minä hortoilin Akropoliilla ja kuuntelin buzukia.

Nimilaput oli enää ehkä puolella kuorolaisista. Hei älkää unohtako niitä! Ei ole mitään järkeä pitää lappuja vain kerran. Ajatus oli että ne olisivat käytössä pysyvästi – tai no, ainakin jouluun asti. Eihän ne haittaa laulamista, sen sijaan helpottavat suuresti keskinäistä kommunikointia.

Tämän  kirjoitti jamatar 25.9.2019