Virkeää uutta vuotta, kuomat! – Jos syksyn mittaan meille vimmalaisille alkoi hahmottua ottamamme kabaree-urakan suuruus, niin nyt se rävähti täysillä tajuumme kaikessa valtavuudessaan. Loppiaisen maratonharjoitus Jynkän koululla sen teki. Enää ei ole vähääkään epäselvää, mitä meillä on vielä edessä ennen kuin olemme valmiit astumaan kaupunginteatterin Minna-näyttämölle.

Koreografimme ja Seremoniamestarimme Harriet Jeffery antoi meille (näin aluksi!) askeleet kuuteen lauluun ja kehaisi, kuinka oppivaisesti ja mukisematta kävimme tehtävään kiinni. Työkseen tai edes harrastuksekseen tanssimattomille liikekuvioihin uiminen ei ole ihan pikkujuttu. Ja samalla kun pitää vielä laulaa stemmoissa! Itse ainakin huomasin, että askelkuvioita tehdessä laulaminen meni metsään. En kyennyt ajamaan kahta kaistaa yhtä aikaa. Tähän auttaa tietenkin treeni, saman toistaminen tarpeeksi monta kertaa.

Harriet on kannustava ja kärsivällinen ja mitoittaa koreot taitotasoomme. Simppeleilläkin kuvioilla saa näyttävää tulosta, kun meitä on iso joukko liikkumassa. Aluksi törmäillään toisiimme, kääntyillään vikasuuntiin, putoillaan rytmistä eikä aina muisteta että ”stillissä” ollaan todella patsaina. Mutta intoa meiltä ei puutu. Jokainen pyrkii siihen, ettei onnistuminen ole ainakaan hänestä kiinni.

Eilen piti olla valokuvaus Alias-studiolla kuoron normiasuissa ja kabareevaatteissa, mutta se peruuntui kuvaajan sairastumisen takia. Niinpä laulettiin taas Jynkässä. Tanssiaskeliakin tapailtiin ja Harriet tuli, onneksi, virkistämään muistiamme. Treenit on  nyt pidennetty kestämään klo 20:een + vielä puoli tuntia puheosuuksille. ”Pulinat” luettiin nyt läpi ensimmäisen kerran. Uusi jännitysmomentti tulee mukaan kun päästään asemaharjoituksiin, eli miten roolihahmot lavalla liikkuvat. Sen vuoro tulee kunhan tanssit on saatu sujumaan.

Edessämme on tositoimien VIMMA-kevät, jonka perille vietyämme voimme ylpeinä onnitella toisiamme. Sitä kohti siis!

Tämän kirjoitti jamatar 8.1.2020