Senkö lempoa…

Senkö lempoa piti mennä hyppimään sillä steppilaudalla… Salitreenini loppui tiistaina äkkirysäyksellä, kun luiskahdin laudalta lattiaan ja nilkka nuljahti ikävästi. Illan VIMMA-harjoituksiin lähdin silti, koska jokainen treeni on nyt tärkeä kabareemme onnistumiseksi. Turvonnutta koipea särki ja käveleminen oli yhtä tuskaa – onneksi tytär oli jättänyt joululta Uggi-saapikkaansa tänne Kuopion kotiin, sillä kapeampimallisiin omiin talvikenkiini ei jalkaparka olisi edes mahtunut.

Laulaminen sujui osaltani enimmäkseen istuen, vaikka yritin myös seistä minkä pystyin. Jalkaahan täytyy rasittaa ja liikuttaa vaikka sattuu. Vanhojen rakastavaisten kääntyilyjä ja Juhlan huuman valssinpyörteitä yritettiin muistella sekalaisin tuloksin. Pitää katsoa videoita ajatuksella! Uutena sai koreografian tällä kertaa Timanttilaulu. Ehdin nähdä sen ennen kotiin lähtöä tanssiryhmän näyttämänä. Aika magee!

Pakollinen rauhoittuminen liikerajoitteisena opettaa nöyryyttä ja sopeutumista. Kun ei voikaan kipaista vauhdilla paikasta toiseen, harkitsee joka askelensa. Kirjastoreissu on uroteko, apteekissa käynti myös. Ymmärrän nyt paremmin ihmisiä, jotka liikkuvat kaupungilla hissuksiin kuka mistäkin syystä. Kun ei kerta kaikkiaan pääse lujempaa!

Nyt on hyvää aikaa kertailla lauluja – ja koreografioita – , kun lepäilen kaiket päivät kotosalla. Koetan tosiaan käyttää tämän ”etsikkoajan” hyödykseni. Ja viikon päästä on koipikin toivon mukaan jo paranemaan päin.

Tämän kirjoitti jamatar 23.1.2020

 

Viimeisimmät postaukset