Karanteenimietteitä

Kotikaranteeni jatkuu viranomaisten ohjeita seuraten. Nyt on aikaa kirjoitella kirjeitä, tehdä ristisanoja, järjestellä kuvia albumiin – ja kuunnella musiikkia. Plokkaan levystöstäni kuunneltavaa teemoittain: yhtenä päivänä akustista bluesia, toisena pakistanilaista qawwalia, kolmantena mustalaismusiikkia jne. Teen myös pitkään unohduksissa olleita löytöjä, mikä piristää ihmeesti.  Mikäs tässä olisi ollessa, jollei tilanne olisi oikeasti näin vakava kuin se on.

Kabaree-laulujammekin olen tietysti laulellut. Ihme juttu muuten, että osaan tekstit koko hyvin itsekseni laulaessa, mutta virtuaalitreeneissä takkuili taas. En keksi muuta selitystä kuin virtuaalitilanteen jännittävyys. Vaikka siinäkin laulan käytännössä yksin – kukaan muu ei kuule – silti se jotenkin rassaa aivoja. Parempi silti että pidetään näitä on line-treenejä kuin että oltais aivan omillamme syksyyn saakka. Ja onhan tässä hauskatkin puolensa: On kiva nähdä ruudulta kuorokavereiden ilmeitä, joita muuten emme laulaessa juurikaan näe.

Aikamoinen ihmiskoe tämä koronahomma kyllä on. Kun pitää pysytellä kotosalla viikko, toinen, kolmas – kuinka kauan? Laulamalla väistän ahdistusta ja rauhoitan mieltäni. Laulaminen saa iloiseksi, valaisee sisältä päin. Ja nythän tosiaan on mitä laulaa ja motivaatio harjoitella. Eläköön Berliini, Pariisi, New York!

Karanteeni tai ei, sunnuntaiaamut pyhitän joogalle. Joskus aiemmin harjoitustani rytmitti puritaanisesti meditaatiomusiikki, nykyisin käy melkein mikä tahansa. Saatan jopa kuunnella radiosta Pekka Laineen ihmemaata! Ei järin henkistä, enempi kehollista joogaa. Mutta hyvä niinkin. Tällä kurin viivytän kropan ja myös mielen jähmettymistä.

Voikaa hyvin ja olkaa turvassa! Eteenpäin, sanoi mummo…

Tämän kirjoitti jamatar 25.3.2020

 

Viimeisimmät postaukset