Blogi

VIMMAN harjoitukset oli tiistailta harmillisesti peruttu, mutta juttua piisaa musiikista – elämän eliksiiristä – tämänkin viikon varrelta: Ensinnäkin, kävin katsomassa teatterimme musikaaliuutuuden, Kari Heiskasen ja Mika Paasivaaran Huomenna minä lähden. Kelpo juttu, hyvin toteutettu ja esitetty. Uljaasti soivia lauluja, vaikuttava lavastus, kaikki kohdallaan. Paitsi että tarinaa olisi voinut kuljettaa rohkeammin, antautumatta liiaksi yleisön odotuksille. Jäin

Kesä meni, syksy tuli – ja Maestra-blogikin palaa kertomaan laulukuulumisia ja havainnoimaan musatapahtumia. Viime sunnuntaina, palattuani edellisiltana kesäreissuiltani, löysin sähköpostistani tiedotteen Itä-Suomen kamarikuoron konsertista. Hei – tunti aikaa konsertin alkuun – äkkiä hynttyyt niskaan ja menoksi! Tämä on aivan uusi kuoro, jo neljäs Jaana Turusen kipparoima. Ja sen ensiesiintyminen Kaupungintalolla oli todella vakuuttava. Ohjelma käsitti

Tervehdys kesälaitumilta! Ollaan Maestra-Jaanan kanssa hissuksiin siivilöimässä VIMMA-kuoromme tulevan Vesillä-konsertin aineistoa. Lauluja, joissa vesielementti on tavalla tai toisella läsnä, on vaikka kuinka paljon. Mutta meillä on vissit kriteerit, jotka rajaavat valintoja. – Nyt en kuitenkaan avaa tätä tämän enempää, vaan kimmoke tähän postaukseen on toinen: Olin eilen Tuomiokirkossa kuulemassa helsinkiläisen ”Wiipurilaisen Osakunnan Laulajien Wenejaoston” (!)

Eipä ole ensi kerta kun jamatar ponnahtaa vielä kesätauolta hehkuttamaan jotain nähtyä, kuultua ja koettua. Siis on ihan pakko jakaa vielä nämä: Perjantaina oli Musapirtillä koko kevään odottamani Carl Orffin Carmina Buranan esitys. Laskin päiviä siitä asti, kun Jaana VIMMAN treeneissä mainitsi että hänen toinen kuoronsa Vox Polaris harjoittelee parhaillaan tätä Orffin kulttiteosta. Itse törmäsin

Yhtäkkiä se, mihin syksystä asti valmistauduttiin, on ohi. Siis VIMMAN konsertit 24. ja 26. huhtikuuta Mitäs nyt tehdään?! Tuttu tunne aina kun jokin pruju on saatu päätökseen. Muistan rakkautta, kuolemaa -esitykset Kaupungintalolla sujuivat oikein hyvin – etenkin kun harjoitusaika (ainakin minusta) tuntui loppuvan kesken. Kun laulut oli opittu ulkoa ja vapauduttu lapuista, olisi ollut yksityiskohtien

Viime aikoina minua on rieponut viihteellisissä tv-ohjelmissa tiuhaan hoettu ilmaisu ”Mieletöntä”. Tunnelma paikalla on mieletön, esiintyjän suoritus on mielettömän upea, esiintyjä itse mielettömän lahjakas ja kaikki tsemppaavat häntä ihan mielettömästi. Siis mieltä vailla?! Muutaman minuutin sisällä sanan voi kuulla useaan kertaan juontajan ja haastateltavan suusta. Mielettömän raivostuttavaa! Tämänkin uhalla olen yllättäen löytänyt telkusta taas uuden