Käyttäjän Marita Jama lähettämä 6. helmikuu 2014 kello 19:00

Tuoliton tammikuu– kampanjaan osallistunut Jaana-maestramme oli tiistaina TV:ssä todistamassa seisomisen ilosanomaa. Hänellä kokeilu johti kertakaikkiseen elämänmuutokseen: Istuminen on nyt FINITO! Kun päivän toimien suorittamiseen seisaaltaan tottuu, istuma-asento alkaa tuntua oikeasti epämukavalta. Seisten elämme pitempään! Minuun tämä evankeliumi upposi täysillä ja olenkin päättänyt seistä tästedes kaikki Maestra-tunnit alusta loppuun. Seisten olen vireämpi enkä vahingossakaan lösähdä huonoon lauluasentoon. No, eihän tällä vielä ylety läheskään totaaliseisojaksi, mutta tulee viikoittaisista laulusessioistakin jo sentään 4 tuntia (+ joka toinen viikko puolen tunnin stemmis Vimma-harkoissa). Tästä se lähtee!

Kuorossa kokeiltiin kahden laulun laulamista ”asemissa”. Se tuntui hyvältä – ja vaikken olisikaan vastaherännyt seisoja, en kaipaisi konserttiharjoittelussamme takaisin tuolien vangiksi. Laulujen tunnelmiin eläytyminenkin sujuu paremmin seisten. Ja onhan meillä vielä treenattavana ”kävelykoreografiakin”, eli miten kuoron osat esityksen kuluessa liikkuvat. Joukkojen liikuttelu on vaativaa teatterissakin ja joukkokohtauksissa ohjaajan veri punnitaan. Meidän esityksemme tulee olemaan yhtä suurta joukkokohtausta, joten ollaanpa tarkkoina ja kuunnellaan ohjaajaamme. Hän näkee miltä kaikki mitä teemme (tai emme tee) näyttää, ja hänellä on visio siitä miltä kaiken TULEE näyttää.

Viimeisellä klassisen teematunnilla tuli puhetta jatkotoiveista. KYLLÄ, me haluamme lisää klassista! Ja mahdollisuuksiahan on vaikka kuinka: eri aikakausien laulut ja laulutyylit barokki, romantiikka ja mitä niitä onkaan, keskiaika, renessanssi… Kaikki itselle tuntematon kiehtoo ja herättää tiedonhalun. Keskustelu eteni Maestra-tuntien sisältöön laajemminkin. Muidenkin kuin varsinaisten teematuntien ohjelmaa voisi jalostaa niin, että lauluja olisi ”kimppuina” esim. maittain tai tyyleittäin. Nykyinen sillisalaatti on ajan oloon tylsää ja laulujen käsittely jää pinnalliseksi. Ongelmana on juuri meidän tarpeisiimme sopivan laulukirjan puuttuminen. Mutta pohditaan, sanoi Jaana.

Kommentoinut Pia Hakkarainen 10. helmikuu 2014 13:21

Minä olen myös valmis laulamaan seisaaltani. Koko päivän kun pöydän ääressä istuu, se tuntuu suorastaan houkuttelevalta vaihtoehdolta. Vaikkakin käyn joka päivä kaupungilla lounaalla, että saan samalla hiukan kävellä kesken päivän. Ja eihän meillä kohta ole muuta vaihtoehtoakaan, kun ”koreografiat” otetaan käyttöön! Oli innostavaa viimeksikin jo mallata vähän miten homma tulee menemään.

Kommentoinut Jaana Turunen 7. helmikuu 2014 23:01

Ooh, wow! Osasin ohjelmaa kuvatessa kertoa muille, että nyt tehdään testiä kuopiolaisilla älyhousuilla, mutta en tiennyt, että miehesi on niiden takana. Palkintojakin tuli juuri, joten lämpimät onnittelut ja menestystä niiden kanssa jatkossakin!

Kommentoinut Minna Kumpulainen 7. helmikuu 2014 22:47

Kyllä seisten on ehdottomasti parempi/helpompi laulaa ainakin sitten, kun sanat muistaa ulkoa eikä tarvitse enää nuotteihin tuijottaa..

Pakko pikkusen myös mainostaa, että ohjelmassahan vilahtivat myös Mbody-housut, (jotka testiryhmä sai käyttöönsä) joita yhdessä työryhmän kanssa kehittänyt, sunnitellut ja valmistanut asuu meillä 🙂

Kommentoinut Jaana Turunen 7. helmikuu 2014 09:26

Hyvä Marita! Tervetuloa seisojien joukkoon. Sitä paitsi laulaminen sujuu paremmin pystyasennossa. 🙂

Jos aihepiiri kiinnostaa enemmän, niin tästä linkistä löydät lisätietoa ja sieltä pääsee myös katsomaan kyseisen Prisma Studio -ohjelman. Se on siis YLE Areenassa vielä maaliskuun alkuun saakka.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/02/06/nain-istumisen-vahentaminen…