Käyttäjän Marita Jama lähettämä 1. joulukuu 2009 kello 12:00

Viime viikolla en päässyt laulamaan, mutta eilen olin taas tikkana paikalla. Talvisodan syttymisen 70-vuotispäivän ja lähestyvän Itsenäisyyspäivän merkeissä ohjelma oli isänmaallishenkistä. Lauloimme lauluja, jotka kai jokainen suuriin ikäluokkiin syntynyt osaa ulkoa – puhumattakaan niistä jotka ovat sodan kokeneet. Finlandia-hymni, sankarihautajaisissa laulettu Oi, kallis Suomenmaa ja Maamme-laulu sisältävät meille suomalaisille erityisiä tunnelatauksia. Ei niitä voi laulaa ”noin vain”. Ihminen tarvitsee myös yleviä tunteita, kokemusta siitä että nykymaailmassakin jokin on pyhää ja arvokasta.

Lopputunnista palattiin myös joulunalustunnelmiin kilisevien kulkusten ja rekiretken muodossa. Kilisee, kilisee -laulun sovitus on hauska erilaisine rooleineen. Yhdet ovat isoja aisakelloja, toiset pikku kulkusia, kolmannet (oman tulkintani mukaan) pakkaslumen nirinä reen jalasten alla, ja neljännet laulavat itse tekstiä. Rekiretki taas on haasteellinen nopean tempon, rytmin käsittelyn ja vaihtelevien osiensa takia.

Epäilen että niinä hetkinä, kun korkea ääni tuntuu onnistuvan ilman pahempaa pinnistystä, ääneni itse asiassa luiskahtaa falsettiin. En tarkkaan tiedä mitä falsetti lauluteknisesti on, mutta jotain falskia, feikkiä, kepulikonstimaista siihen liittynee. Ainakaan tuo korkea nuotti ei minulla tule otsasta saati Leningrad Cowboysin töyhdöstä, vaan jostain epämääräisestä suunnasta. Hallitsemattomuuden tunne kiukuttaa, kun sävelkorkeuskin saattaa viirata. Olen kärsimätön, tahtoisin hypätä ennen kuin riman ylittämiseen on tarpeeksi ponnistusvoimaa.

Vielä lauluun liittyvä elokuvakokemus viime viikolta: Magneettimies, Arto Halosen dokumentti nuorena kuolleesta lauluntekijä Pekka Strengistä. Mies on ikäpolvelleni kulttihahmo. Hänen päällisin puolin yksinkertaisista lauluistaan aukeaa huimia väyliä sisäänpäin ja ulos. ”Sisältäni portin löysin, melkein huomaamattoman. Kun sen läpi hiljaa nousen, näen toisin maailman.” Strengillä oli korkea läpikuultavan kirkas ääni. Kuin soivaa kristallia. Hän ei temppuillut äänellään, vain lauloi meditatiivisia melodioitaan joissa sanat uivat kuin kultakalat kirkkaassa vedessä. Kaivoin taas hyllystä vanhat Streng-vinyylini ja vietin kuunteluhetken. Oi, nuoruus!

Kommentoinut Jaana Turunen 2. joulukuu 2009 10:07

Periaatteessa falsetilla laulaminen ei vahingoita laulajaa. Hyviä malleja ovat falsetista laulutaidetta tehneet kontratenorit ja sopranistat, jotka laulavat naisäänten korkeudelta. Siis niiltä korkeuksilta, joilta ennen lauloivat kastraattilaulajat. Malliääntä löydät videoistamme, kun kuuntelet King’s Singersejä. Heidän korkeimmalta laulavat laulajat käyttävät falsettia oikeastaan koko ajan.

Jodlauksen ominaissävy tulee nopeasta rekisterien vaihdosta. Systeemi on täysin päinvastainen kuin se, mitä me opettelemme: rekisterivaihdokset saavat ja oikeastaan niiden pitääkin kuulua laulettaessa ylös ja alas. Samaa tekniikkaa hyödyntävät pygmit Afrikassa omassa laulussaan.

Vibrato on yksi laulamisen ”värityskeinoista”. Vibrato on äänen huojuntaa, ja se tekee äänestä usein elävän kuuloisen. Hyvä laulaja osaa laulaa sekä ”suoraan” että vibraton kanssa. Vibraton käyttäminen sopii erityisen hyvin yksinlauluun. Kuorossa taas suora ääni on parempi, jolloin äänen sointuvat paremmin toisiinsa.

Lauluääni alkaa luonnostaan huojumaan, kun se asettuu mukavasti pääonteloihin. Vibrato ei kuullosta erityisen hyvältä, kun se tehdään väkisin hengityksen avulla (tästä tietysti voi olla eri mieltäkin, on kyse makuasiasta). Varsinkin vanhemmiten vibratoa alkaa tulla ääneen yhä enemmän. Itse osaan tehdä äänen vibraaton kanssa ja ilman. Yritän keksiä ensi maanantaihin mennessä, miten selitän asian. Se liittyy joktapauksessa resonanssionteloiden ja hengityksen yhteispeliin. Muutoinkin täytyy ottaa tämä asia esille jatkoryhmissä ääninäytteiden kera.

Kommentoinut Marita Jama 1. joulukuu 2009 14:24

Kiitos Jaana falsetin määrittelystä. Osaako koulutettu laulaja halutessaan laulaa myös falsetilla vahingoittamatta äänielimiään? Onko jodlaus falsettilaulua? – Vielä jos voisit lyhyesti ja kansantajuisesti avata vibraton arvoitusta, olisin kovasti kiitollinen!

Kommentoinut Jaana Turunen 1. joulukuu 2009 13:00

Falsetti on virallisesti korkein äänirekistereistämme, siis pää-äänen yläpuolella. Fyysisesti se tarkoittaa sitä, että laulettaessa äänihuuleten välissä on jatkuvasti pieni aukko. MIehillä falsetin tunnistaa ”nasimaisesta” äänensävystä. Veikkaanpa, että sinulle kävi laulaessa niin, että rintarekisteri jäi kertaheitolla pelistä pois ja jäit yhtäkkiä pelkän pää-äänen varaan. Meillä naisillahan tärkein laulualue on ns. keskialue, jolla nämä kaksi rekisteriä sekottuu toisiinsa. Laulunopiskelulla pyritään saamaan nämä muutokset rekisteristä toiseen niin jouheviksi, ettei niitä kuule lainkaan.
MInäkin ole oman laulamiseni suhteen tosi kärsimätön. Tunnistan hyvin sen, mitä sanot hallitsemattomuudesta. Olisipa oikoteitä olemassa…