Visans Vänner ja muuta mukavaa

Olen laulelman ystävä – ihan virallisestikin, sillä kuuluin Visans Vänner i Helsingfors’iin pääkaupungissa asuessani. Ruotsalaistrubaduuri Evert Taube perusti aikanaan tämän laulaja-lauluntekijöiden yhdistyksen, joka on levinnyt muihinkin Pohjoismaihin. – No mutta miksi kummassa nyt tästä kirjoitan Maestran blogiini? Koska Visans Vänner i Åbo pulpahti esiin Maestralaulajissa, ja muistot nousivat mieleeni. ”Knäppafton”-illoissamme saimme testailla uusia laulujamme ja pohdiskella viisunikkaroinnin kiemuroita. Erityisesti muistan folkduo Bossen ja Robertin isän Väinö Österbergin, jonka erityisala olivat ultralyhyet terävät aforismiviisut. Kuten: ”Ser du fjärilar på Nyårsmorgon, så tro inte att det är vår!” Elikkä suomeksi: ”Turha luulla kevään koittaneen, jos Uudenvuodenpäivän aamuna näet perhosia…” Ne oli hauskoja aikoja.

Ukulelekoulussa väsyi tällä kertaa ranne. Pidän otelautakättäni huonossa asennossa enkä osaa sitä korjata. Sointujen vaihtelua tulee lisää ja sormet menee rusetille. Tsemppiä, Marita!

Laulutekniikan harjoituksissa en edelleenkään pysty laulamaan korkealle. Jään kyydistä aina 3-4 pysäkinväliä ennen päättäriä vaikka mitä temppuja tekisin. Tämä täytyy vain hyväksyä tosiasiana. Mutta matalle mennessä onkin sitten iisimpää, ilokseni.

Maestralaulajissa käytiin läpi mm. merimieslauluja – tai enempi ”maisteritason” fantisointeja meriaiheesta. Oikeita, karheita merimieslauluja kuuntelin vanhoilta äänitteiltä Maarianhaminan kulttuurihistoriallisessa museossa, kun tein taustatöitä Katrina-musikaaliin. Vanhat äijät ja ämmät lauloivat ahavoituneilla äänillään merestä ja elämästä meren tiukassa syleilyssä. Oli rakkauttakin merta, leivän antajaa, kohtaan. Mutta romantiikka oli siitä kaukana.

Musikaaleista puheenollen, kävin katomassa Viulunsoittajan katolla teatterissamme. On muuten komeita tansseja ja salskeita miestanssijoita! Ja kaikin tavoin ansiokas esitys. Pidin maanläheisestä värimaailmastakin. Ei lähdetty herkuttelemaan värikkäillä kansanpuvuilla, vaan ylöspano oli vaatimattomaan juutalaiskylään sopivaa. Mutta musiikki esitettiin briljantisti. Täydet pinnat laulajille ja kaupunginorkesterille – ja sille nuorelle tenorille, joka erään tanssikohtauksen huipentumassa veti äkkiyllättäen korkealta ja kovaa. Wau!! Menkää katsomaan ja kokemaan tämä.

Tämän kirjoitti jamatar 20.9.2017

Ärtsyt kertsit ym.

Terveiset Petsamosta ja Murmanskista. Musiikiton matka mutta muuten mitä mainioin. Lämmin sää ja aurinkoa koko ajan!

Maestralaulajat-tuntien Suuri Toivelaulukirja 3 on selvästikin juuri minun toivekirjani. Se on täynnä vanhoja, minulta jo unohduksissakin olleita lempilaulujani. Kuten Fredrik Paciuksen iki-ihana ”Ja nuori merenneito…”. Se tuo mieleeni hyvin, hyvin kaukaiset muistot maalaistuvassa putkiradion ääressä vietetyistä hetkistä. Iltahämärä, takan hiillos, ja nuo ihmeelliset sävelet taikalaatikosta. Musiikin voima.

Ukulele haastaa meikäläistä. Uppiniskaisiin sormiin sattuu, kun yritän painella kieliä oikeilta kohdilta. Laulamisesta ei tule mitään, kun sormihomma vie kaiken huomion. Mutta enpä luovuta vielä. Nämä samat sormet ovat joskus pystyneet kitaraan, joten jo on kumma jos ei nyt kohtapuoleen…

VIMMA-treeneissä minulla on viikon poissaolon jälkeen ”arvotaan seuraava sävelkulku” -vaihe. Mutta se helpottaa, kun pääsen kunnolla opiskelemaan Jaanan esilaulamia stemmoja. Luonnossa-laulut ovat antoisaa harjoiteltavaa, koska ne ovat hyvien runoilijoiden ja laatusäveltäjien töitä. Hyvä runo ei ole koskaan banaali, ja hyvä säveltäjä asettelee nuottinsa aina kiinnostavasti, omaperäisesti. Korva innostuu kuulemastaan ja halu oppia tulee kuin itsestään.

Iskelmä-teematuntien 80-90-lukujen biisit ovat merkillisen outoja minulle. Minkähän takia? Nyt keksin: Noina vuosina paiskin päivät töitä ja illat hoidin pieniä lapsiani. Ei siinä paljon sävelradiota kuunneltu. Vielä 70-luvulla olin jotenkin kärryillä kevytmusan uusista tuulista. Nyt eläkeläisenä ehdin taas vähän seurailla uusien pop-tyyppien aikaansaannoksia. Lahjakkaimmat surffaavat aina aallonharjalla, muiden edellä. Viimeksi minut täystyrmäsi Paula Vesala albumillaan nimeltä Vesala. Raikasta, yllättävää, ällistyttävää! Siinä mimmissä on ruutia.

Popissa ja iskelmissä minua toisinaan jurppii ärtsyt kertsit, joita toistetaan enemmän kuin sieluni sietää. Herää inha oletus että kertsiä tahallaan vedetään överiksi, että se varmasti tarttuisi kuulijan korvaan ja biisistä sitä kautta tulisi suosittu. Halpa kikka sanon minä, mutta ehkä toimii – ei kai sitä muuten käytettäisi. Siis kertosäkeitähän vastaan minulla ei ole mitään, mutta niiden yliannostus rasittaa. Säästäkää hyvät biisinikkarit ja tuottajat meidät ”kerran vielä pojat”-kertseiltä!

Tämän kirjoitti jamatar 14.9.2017

Ukulelea ja iskelmää

Ukulelekurssi on nyt sitten korkattu. Havainto n:o 1: Kynnet on syytä leikata! Ja 2: Muinainen kitaraharrastus ei auta tässä yhtään. Sormet, jotka aikanaan ulottuivat kitaran otelaudan ympäri, eivät nyt tahdo taipua uken kapeampaa kaulaa kiertämään. Harottavat vain tönkköinä kuin huutomerkit. Muuten oli oikein hauskaa. Mikä riemu saada säestystä aikaan parin soinnun vaihtelulla! Jospa ne tönkkösormetkin siitä nöyrtyvät harjoittelun myötä.

Syyslaulu – toden totta, sillä alkoi Avoimen laulukoulun ensimmäinen jatkokausi 1.9.2009. Liikutuin, kun pääsin laulamaan tätä itselleni niin läheistä Erna Tauron ja Tove Janssonin laulelmaa. Minulle on aina tärkeä oma suhteeni lauluun. Jos laulu on minulle uusi,  mitään suhdetta ei tietenkään ole mutta voi tulla, jos tykästyn lauluun. Tylsintä on veivata kipaletta joka ei anna mitään. Onneksi lähes aina löydän jotain Maestrassa vastaan tulevista lauluista. Ja jos en löydä, revin ilon irti biisin hölmöydestä.

Jaana ujuttaa meille jo vaivihkaa matskua tulevaa Gospel 2-projektia varten. Odotankin gospeleita hartaasti – kunhan nyt ensin hoidamme marraskuisen Tulessa! uusinnan ja sitä seuraavan Luonnossa -ohjelman.

Keskiviikkona liityin mukaan Iskelmän helmiä -teematunnille. Kirjan laulut ovat minulle vähemmän tuttuja, mutta uteliain mielin uin niiden sekaan. Teijan kanssa kaikki kerrataan niin huolella että kyytiin pääsee hyvin. Teija kysyi onko Jesse Kaikurannan hitti Vie mut kotiin poppia vai iskelmää. Hmm? Melodisuudessaan se kyllä kallistuisi iskelmään, mutta taustalla soivat poppiin kuuluvat tietokonesaundit. Raja näiden kahden genren välillä on nykyään erittäin häilyvä – jos sitä edes on tarpeen määritellä.

TV:n Teema näytti Ultra Bran Ruisrockin keikan tältä kesältä. Ja millainen keikka!! Poppoo tuli, soitti ja voitti kuin ei 15 vuoden taukoa olisi ollutkaan. Ja jättiyleisö osasi biisit edelleen ulkoa. Jatkoa seuraa Hartwall Areenalla joulukuussa.

Keikkataltioinnin jatkoksi tuli ohjelma jossa Paula Koivuniemi, Terhi Kokkonen, Tuure Kilpeläinen ja Pauli Hanhiniemi esittivät slaavilaisiskelmiä Kerkko Koskisen sovituksina. Sovitukset olivat komeita kuten arvata saattoi, mutta solistien tasoero pisti korviin. Kilpeläinen ja Hanhiniemi ovat mainioita omien laulujensa trubaduureja, mutta tähän tehtävään eivät äänivarat riittäneet. Leidit sen sijaan ylittivät riman kirkkaasti. Jäin miettimään miksei valittu pätevämpiä miessolisteja, joita meiltä kyllä löytyy. Ehkä kaupallinen ajatus ”kansan suosikeista” voitti musiikin vaatimukset.

Tämän kirjoitti jamatar 31.8.2017

Paikoillenne – valmiit – HEP!

Näin alkoivat taas Maestra-riennot. Maanantaina kokoonnuttiin Steiner-koulun musiikkiluokkaan avaamaan Maestralaulajat-kautta. Tai ehkä ”kokoontua” on hiukka suurellinen ilmaisu, kun meitä saapui paikalle vasta muutama. Mutta se kyllä korjaantuu lähiviikkoina, kun vielä lomiaan viettävät ja ”myöhäisherännäiset” liittyvät seuraan. Tämän kauden opuksemme Suuri Toivelaulukirja 3 on meikäläisen mieleen, koska sen materiaali on perinteistä. Kaikki laulut eivät ole tuttuja, mutta niiden rakenne ja sävelmaailma ovat. Olenhan kasvanut niiden piirissä. Tekstit saattavat olla vanhahtavan hassuja, mutta sävelkulut tarttuvat luontevina korvaan. Tästä tulee kivaa!

Tiistain toiveuutuutena ennen kuoroa on tekniikkatreeni. Eri kerroilla treenataan milloin mitäkin äänen tuottamisen osa-aluetta ”niin maan perusteellisesti”. Erittäin hyötyisää! Kun ei ne tekniikkajutut pysy päässä niin että juurtuisivat automaattisiksi kuten ammattilaisilla. A täst mie tykkään kovast!

VIMMA aloitti pontevasti Luonnossa-ohjelman harjoittelun. Alkuannoksena viisi laulua, joista kaksi meille uusia. Edessä on kivikkoa, ryteikköä ja outoja polkuja umpimetsään, mutta kaukana horisontissa siintää Lapin konserttikiertue vuoden päästä syksyllä. Se antaa motivaatiota kahlata uuden oppimisen rämeiköt ja salakuopat. Mutta hikinen taival tästä tulee, sen tiedän.

Beat-kuoro ja Jaana kävivät viimeistelyleirillä Kreikan saarilla ennen syksyn Memory-konserttiaan. Tuostapa heräsi vimmalaistenkin kesken ajatus että ME KANS! Mitä jos leireiltäisiin loppuvuodesta 2018 jossain lämpimillä mailla? Harjoiteltaisiin laulujamme lempeän auringon alla. Jokin Kanarian saari voisi hyvin tulla kyseeseen. Tätä ideaa ei unohdeta!

Perjantaina istuin kaupunginteatterissa Viulunsoittaja katolla -musikaalin avoimissa harjoituksissa ja jännitin, ehdinkö sieltä vielä Sotkulle Beatia kuulemaan. Hyvin ennätin. Viulunsoittajasta ei ole vielä paljon sanottavaa, koska hinkkasivat enimmäkseen puhekohtauksia ja asemointeja. Mutta hyvähän maailman parhaasta musikaalista täytyy Kuopion teatterissa tulla, sillä meillä on hyvän musiikkiteatterin maine eikä suotta.

Ja sitten Beat ja heidän Memory-konserttinsa. Näin sen jo harjoitusvaiheessa keväällä ja jo silloin mimmit tekivät vaikutuksen. Kuoro juhlisti 5-vuotista olemassaoloaan musikaalilauluilla koreografian ja tanssijavieraiden kera. Pidin yleisvaikutelmasta, laulajien rauhallisesta ja samalla energisestä lavaolemuksesta ja ennen kaikkea hienoista laulusuorituksista. Musikaalikappaleet ovat vaikeita kenen tahansa laulettaviksi, mutta nämä 11 nuorta naista esittivät ne vailla ulkoista ponnistusta, ikään kuin ne olisivatkin helppoja. Koreografia antoi jokaiselle kuorolaiselle hetkensä päästä esiin ja saada huomiota. Kukaan jäänyt varjoon eikä kukaan erottunut liiaksi ryhmästä. Samalla kuoron jokainen jäsen näyttäytyi omana persoonanaan, omin ilmein ja elein. Toivotan Beatille hyvää jatkoa tämän taidonnäytteen viitoittamalla tiellä.

Ensi maanantaina alkaa ukulelekurssi. En oikein tiedä mitä odottaa, mutta ainakin toivon että innostus syttyisi ja kestäisi pitempään kuin kuuden alkeistunnin verran. Jos hyvin käy, siitä voisi sitten jatkaa.

Tämän kirjoitti jamatar 26.8.2017

Tekniikkatreeniä

Laulajilta tulleesta toiveesta tänä syksynä käynnistyy uusi tekniikkatreenitunti. Se pidetään tiistaisin klo 16:30-17:30 steinerkoulun salissa. Näiden tuntein erikoisuus on se, että niillä voi käydä myös kertamaksulla 25 €/ kerta. Tunti kuuluu lukukausimaksun piiriin eli lisämaksua ei siitä tule muilla ryhmätunneilla laulavilta.

Tekniikkatreenitunnilla tehdään yleistä äänenhuoltoa noin kolmasosa ajasta ja noin kaksi kolmasosaa käytetään päivän teeman harjoitteluun. Tämän syksyn teemat ovat tässä:

  • ti 22.8. Ylä-äänitreeni 1
  • ti 29.8. Alaäänitreeni
  • ti 5.9. Kielen kesyttäminen
  • ti 12.9. Voimaa kehosta
  • ti 19.9. Ylä-äänitreeni 2
  • ti 26.9. Twang-treeni
  • ti 3.10. Artikulaatiotreeni
  • ti 10.10. Hyppytreeni
  • ti 24.10. Nopeat kuviot -treeni
  • ti 31.10. Ylä-äänitreeni 3
  • ti 7.11. Hiljaa laulaminen
  • ti 14.11. Voimakkaasti laulaminen
  • ti 21.11. Puheenomainen laulu variaatioineen
  • ti 28.11. Ääntöväylätreeni

Tekniikkatreeneissä harjoitetaan siis isompia ja pienempiä laululihaksia. Tunnit sopivat laulamista aktiivisesti harrastaville. Suosittelemme Avoin laulukoulu -kurssin käymistä ennen tekniikkatreenia, mutta se ei ole osallistumisen edellytys. (Laulukoulun voi käydä myös samaan aikaan ja nämä molemmat tunnit sisältyvät samaan maksuun.)

Maestran syksy 2017

Lukujärjestys syksy 2017

Maestran laulukausi käynnistyy ma 21.8.2017, jolloin alkavat ryhmätunnit. Ryhmäkurssit ja yksityistunnit starttaavat viikkoa myöhemmin. Kausi jatkuu aina marraskuun loppuun saakka syyslomaviikkoa 42 lukuunottamatta.
Kaikki tuntimme pidetään steinerkoulu Virkkulan tiloissa Asemakatu 3, 70110 Kuopio.

Löydät tästä artikkelista tietoa seuraavista syksyn 2017 asioista:

  • Ryhmätunnit ja kuorot
  • Ryhmäkurssit
  • Yksityistunnit
  • Ilmoittautumiset ja maksut

Viikoittaiset ryhmätunnit ja kuorot

Maestran ryhmätunneilla lauletaan koko ajan yhdessä. Koelauluja ryhmiin ei pidetä eika aiempaa laulukokemusta vaadita. Tunnit pidetään steinerkoulu Virkkulan musiikkiluokassa, paitsi tiistaisin, jolloin ne ovat salissa.

Maestralaulajien tunneilla lauletaan lauluja laidasta laitaan. Ohjelmisto vaihtelee tuttujen ja vähemmän tuttujen laulujen välillä. Tunneilla tutustutaan eri tyyleihin ja laulujen taustoihin sekä ratkotaan tekniikkaongelmia. Tunti sopii kaikille laulamisesta innostuneille ja niille, jotka haluavat kehittää taitojaan ilman suoritus- tai esityspaineita. Tunnit pitää laulumaestra Jaana.

Aloitamme laulut Suuri toivelaulukirja 3:sta. Kirjaa kannattaa hankkia lainaksi lähikirjastosta ellei sitä löydy hyllystä. Kirjattomille on tarjolla laulujen sanat eli ei hätää, jos sitä ei heti löydy.

Tekniikkatreenissä hiotaan omaa laulutaitoa eri teemojen parissa. Voit käydä tunneilla säännöllisesti tai valita itsellesi mieluisat teemat. Tunnit pitää lauluamaestra Jaana.

VIMMAan ja BEATiin otetaan uusia laulajia. Jos haluat tulla tutustumaan niihin tai kysyä lisää, ota yhteyttä Jaanaan, joka johtaa molempia kuoroja.

Sekakuoro VIMMAn syksyn ohjelmassa on Luonnossa -esityksen valmistelua. Esitys saadaan valmiiksi keväällä 2018 ja syksyllä 2018 sen kanssa lähdetään kiertueelle Lappiin. Perjantaina 10.11.2017 VIMMAlla on uusintaesitys viime kevään Tulessa! -lauluilla.

Iskelmän helmet -teematunnilla lauletaan pääasiassa uudempaa suomalaista iskelmämusiikkia. Tunneilla käytetään Iskelmän helmet -kirjaa, jonka jokainen hankkii itselleen kirjakaupasta. Ryhmä sopii kaikille iskelmämusiikin ystäville. Tunnit pitää laulumaestra Teija.

Nuorisokuoro Beatin kausi alkaa poikkeuksellisesti jo to 16.8. klo 16:15-17:45 perjantain 25.8. esitysten vuoksi. Sotkun esitykset juhlistavat Beatin viittä toimintavuotta. Memory – muistoja musikaalien maailmasta esitykset sisältävät myös koreografiaa ja tanssia. Niitä kuoro harjoittelee leirillä Kreetalla 3.-10.8.2017.

Uudet laulajat ovat lämpimästi tervetulleita to 31.8., jolloin on avoin harjoitus, jossa aloitetaan uuden ohjelmiston harjoittelu, sekä infotilaisuus. Tiedustelut: jaana@beatkuoro.fi tai p. 050-5638458.

Maksut

Maestran ryhmätuntien lukukausimaksu on 255 e tai 2 x 130 €. Voit osallistua myös vain puolikkaan lukukauden ajan. Beatin lukukausimaksu on 185 € tai 2 x 93 €.

Ryhmätuntimaksulla voit käydä kaikilla ryhmätunneilla ma-ke halusi mukaan.

 

Ryhmäkurssit

Ryhmäkursseilla opiskellaan kuuden viikon ajan yhdessä. Tämän syksyn kurssejamme ovat

  • Avoin laulukoulu -kurssi maanantaisin klo 19-20 (28.8.-2.10.2017)
  • Avoin laulukoulu -jatkokurssi maanantaisin klo 19-20 (23.10.-27.10.2017)
  • Ukulelella säestäen -kurssi maanantaisin klo 16:30-17:30 (28.8.-2.10.2017) TOTEUTUMINEN VARMISTUNUT

Avoimessa laulukoulussa perehdytään laulutekniikan perusteisiin ja jatkokurssilla niitä sovelletaan lauluhin. Kurssit sopivat niin aloittajalle kuin muistin virkistäjille. Laulukoulun voi halutessa käydä useaan kertaan.Opettajana toimii laulumaestra Jaana.

Ukulelella säestäen -tunnilla aloitetaan suositun soittimen soittaminen nollasta ja tavoitteena on oppia säestämään lauluja muutamalla soinnulla. Se sopii siis totaalialoittelijoille. Tunneilla on mahdollista lainata soitinta. Kerro siis ilmoittautumisen yhteydessä, käytätkö omaa soitinta vai lainasoitinta. Kurssin vetää laulumaestra Jaana.

Ilmoittautumiset ja tiedustelut: info@maestra.fi tai p. 050-5638458/ Jaana. Kurssimaksu on 130 €. Kurssin aikana voi osallistua myös muille Maestran ryhmätunneille maksutta. Kurssit toteutuvat, mikäli ilmoittautuneita on 21.8. mennessä kymmenen. (Avoin laulukoulu -jatkokurssin ilmoittautumiset 13.10. mennessä.) Ryhmiin mahtuu enintään 20 osallistujaa.

Yksityistunnit

Vapaita tuntiaikoja voit tiedustella opettajilta suoraan tai info@maestra.fi tai p. 050-5638458/ Jaana.

Laulutunteja pidämme pääasiassa 30 minuutin tai 45 minuutin mittaisina. Yksityistunnilla voit käydä yksin tai 2-5 hengen pienryhmällä.

Yksityistunnit alkavat 28.8.2017. Laulutuntien hinnat löydät hinnastosta.

Ilmoittautumiset ja maksut

Ilmoittaudu mukaan info@maestra.fi tai p. 050-5638458/ Jaana. Kuoroissa ja ryhmätunneilla jatkavat voivat ilmoittautua suoraan maksamalla lukukausimaksun verkkokaupassa.

Maksut maksetaan Maestran verkkokaupassa. Lukukausi- kurssi-, workshop- ja laulutuntimaksuja voi maksaa myös näillä:

kultturisetelit

Mikäli käytät maksussa kulttuuriseteleitä tai vastaavia, niin ilmoittaudu sähköpostilla tai puhelimitse ja kerro samalla, minkä osuuden maksusta maksat kulttuuriseteleillä.. SporttiPassia käyttävät voivat tehdä maksun suoraan SporttiPassi palvelussa Lauluklubi Maestran kohdalla. Sieltä tulee automaattisesti ilmoitus maksusta, minkä perusteella osaamme laskuttaa lopun.

Beltaten kesään

Hiirenkorvat tulivat! Ja tulee se kesäkin kohta…

Maestran kevään loppuhuipennus minulle oli kurssi jonka teemana oli belttaus, tuo vahvan ja kantavan lauluäänen tekniikka, jota mm. musikaali- ja gospel-laulajat käyttävät. Termi ilmaantui blogiini loppuvuodesta 2010, ja edellinen belting-kurssini oli toissa keväänä. – Ei, en ole muistihirviö vaan tarkistin tiedot vanhoista postauksistani! 🙂

Jaanan vetämä 4×90 min. kurssi oli loistava, ja me kolme osallistujaa saimme hyvää opetusta yhdessä ja yksin. Itse tekemällä saa parhaan tatsin asiaan, mutta havainnollisia selityksiäkin tarvitaan – ja välitöntä palautetta suorituksista. Kurssitovereita kuunnellessa oppii myös paljon. Oli innostavaa seurata toistemme työskentelyä omavalintaisten laulujen parissa.

Omat työkappaleeni olivat Bob Dylanin eeppinen vyörytys A Hard Rain’s A’Gonna Fall ja vanha negro spirituaali Joshua Fight the Battle of Jericho. Heittäydyin niihin ilolla ja palolla ja väläyksinä tavoitin jotain belttauksen olemuksesta. Varo vain King’s Crown – nyt tekee mieli laulaa Maestra on Stage’ssa Dylania!

Palaan vielä Oi niitä aikoja -laulun alkuperään. Sen säveltäjä on Boris Fomin ja sanoittaja Konstantin Podrevski. Laulun venäjänkielinen nimi kääntyisi suomeksi muotoon Pitkä tie. Siinä, kuten meille tutussa versiossakin, muistellaan haikeana menneitä: troikka-ajeluja kuutamoöinä aisakellojen helistessä… Laulun ”brittiläistäjä” Gene Raskin (venäläistaustainen hänkin) pystyi omimaan sen itselleen, koska Neuvostoliitto ei kuulunut kansainväliseen tekijänoikeussopimukseen. – Juuri nyt muuten huomasin, että Kultaisessa laulukirjassa laulun tekijätiedot ovatkin oikein ja Raskin merkitty vain sovittajaksi. Hyvä!

Viime viikolla 17.5. sammui yksi aikamme hienoimpia rock-ääniä, kun Soundgarden-yhtyeen laulaja ja nokkamies Chris Cornell päätti päivänsä oman käden kautta. Keikan jälkeen, hotellihuoneessa, yksin. Mutta tallenteet jäivät. Hiljentykäämme kuuntelemaan Chrisin muistoksi hänen lauluaan Sweet Euphoria:

Näiden surumielisten sävelten myötä jamatar-blogi jää kesätauolle. Toivotan kaikille paljon aurinkoisia päiviä ja mukavia musiikkitapahtumia. Ja lauletaan myös, ettei röörit ruostu!

Tämän kirjoitti jamatar 24.5.2017

 

Kesä tulee?

Kai se kesäkin vielä tulee, lumikuuroista huolimatta… Maestran  kevät kuitenkin alkaa olla paketissa. Tässä kuluneen viikon kuulumisia:

Sunnuntaina VINHA esiintyi Teijan kera Männistön palvelukeskuksessa. Pikku konserttimme piristi ikäihmisten päivää ja ilahdutti meitä itseämmekin. Keikan päätteeksi juotiin hyvät pullakahvit tietäen ja tuntien, että olemme tervetulleet laulamaan uudestaan koska vain.

Myöhemmin sunnuntaina oli Sotkulla Beat-kuoron 5-vuotiskonsertin yleisöharjoitus. Likat vetivät tunnin setin, all in English. Valkoiset asut, kullakin erilaiset, lisäsivät visuaalista näyttävyyttä – kuoron kuvioliikunnasta puhumattakaan. Sanalla sanoen kunnioitettava ohjelma, jonka nuoret klaarasivat jo nyt nätisti. Syksyllä on varsinainen juhlaesitys, jota edeltää viikon tehotreeni Jaanan johdolla. Intoa ja myötätuulta Beat-poppoolle toivottaa täti Marita.

Maanantaina oli Maestra on Stage -ilta King’s Crownissa. VINHA esitti saman setin kuin Männistössä. Ravintolan akustiikka ei mikrofonitonta laulamista helli, mutta perumamme Kaupungintalon keikan sijasta VINHAN kevään pääesiintyminen oli nyt tässä. Tärkeintä oli että me teimme sen ja ylitimme kynnyksen, kukin omansa.

Ilta jatkui maestralaisten monisävyisillä lauluesityksillä. Esim. Maestra Men sekä duo Anu & Riitta esiintyivät yhdessä ja erikseen, tarjoillen mm. oopperan kummitusta ja ikivihreitä. Meikämimmi töräytti ilmoille vanhanpiian veisun ja herkisteli Kari Rydmanin laulelman Kaunein uni äärellä. Tytär videoi suorituksen ja sen katsominen jälkeenpäin – ja etenkin kuuleminen – oli, hmm… opettava kokemus.

Tiistaina laulettiin Kaupungintalolla ”Kansainvälinen Suomi”-teeman alla. Taas oli tupa miltei täynnä – ehkä ennakkotiedotteen Nightwish-maininta karkotti jokusen tulijan. Voimallisesti kaikui silti yhteislaulu nytkin. Vieressäni istunut nainen lauloi suvereenisti ja kantavalla äänellä joka kipaleen. Mutta ei ja voi: TAASKIN puuttui Anttilan keväthuumauksesta se sama ”Katso isi tanssii, hän morsian on kai…” säkeistö. Yritin karjua sekaan oikeita sanoja, mutta joukko jyräsi minut 6-0.

Kaupungintalon setissä mukana ollut Oi niitä aikoja muuten on venäläisen kabareelaulaja Aleksander Vertinskin ikivanha hitti, ei brittiperua kuten yleisesti luullaan. Kas tässä originaali: https://youtu.be/mMaz70bOd7w – olkaa hyvät!

Tiistai-iltana Suomen euroviisu jäi vaille finaalipaikkaa. Kaunis ja tyylikäs Blackbird ei koskettanut äänestäjiä tarpeeksi – liekö ollut liian yksinkertainen? Svenskit ne vain porskuttaa popin huippuosaajina.  Niillä on se salaisuus hallussaan…

Tämän kirjoitti jamatar 10.5.2017

IHANAT PUNAISET RUUSUT

Tämän postauksen omistan kokonaan VIMMAN Tulessa!-konsertille. Kauan odotettu, pelätty (?) ja kaivattu torstai tuli ja kokosi meidät Kaupungintalolle klo 17. Esityksen alkuun oli tunti, jona aikana avasimme äänemme ja koekävelimme lavalle ja sieltä pois. Lisäksi kertasimme Jaanan johdolla miten ohjelma etenee ja mitä sen missäkin kohdassa on tarkoitus ilmaista.

Tunnelma ennen esitystä on yhdistelmä virittymistä ja omaan itseen vetäytymistä. Jokainen valmistautuu tavallaan. Jotkut juttelevat niitä näitä, joku ei puhu mitään. Joku tarkastelee vielä nuotteja ikään kuin turvarituaalina. Itse en noina hetkinä ajattele oikeastaan mitään. Yritän vain olla ”kuin en olisikaan”. Sisääntuloon järjestäytyessä joukon energia tarttuu minuunkin – se on se häsläysvaihe kun etsitään omaa paikkaa sivutilan ahtaudessa ja pulistaan, kunnes kuuluu Jaanan terävä ”Hsssss!” Nielaisu, rykäisy, ryhdistäytyminen ja menoksi.

Esiintymisen hetki on aina jännittävä, mutta kokemusten myötä oppii jännittämään rennommin. Se on myönteistä jännitystä, latautumista siihen että kaikki menee hyvin, ei sitä kielteistä joka panee pelkäämään mokia. Tällä kertaa tunsin alusta asti että tästä tulee hyvä. Nautin laulamisesta, jokainen laulu antoi mielihyvää, ja jokainen dialogi vei tarinaamme eteenpäin niin kuin pitikin. Ajatukset eivät karanneet sivupoluille, kuten minulle joskus on käynyt kesken esityksen.

Paikaltani en tietenkään voinut tarkkailla kuorotovereitani, joten en tiedä miten Jaanan ilmetreeni oli purrut. Mutta ainakin kaikki laulut kuulostivat hyvältä, tuntui että saundit ja volyymivaihtelut olivat kohdallaan. No, viimeisen laulun loppusäe ”Kyllä minä tiedän kuinka kehomme kietoutuu” taisi mennä mössöksi muutamalta muultakin kuin minulta – vaikka juuri sitä olin huolella takonut päähäni. Vokaalimusiikissa tekstin selkeä kuuluminen on elintärkeää. Ei riitä että sävelet soljuvat, jos ei saa selvää mitä laulussa sanotaan! Mahtoiko meidän artikulaatiomme nyt olla muuten okei? Olisi mukava kuulla joltain yleisössä olleelta.

Yleisö näytti kuuntelevan keskittyneesti mutta suomalaiskansallisen pokkana. Siltä taholta ei ilmeitä paljon nähty! Sellaisen hassun huomion tein, että alttojen puolelta nähtynä yleisön katseet näyttivät seuraavan enemmän kuoron toista laitaa. Totta vai näköharhaa? Valaistussa Kaupungintalon salissa tällainen yleisön havainnointi oli mahdollista, toisin kuin Sotkulla, missä katsomo on esitysten aikana pimeä.

Karonkkabuffet nautittiin Scala-talon ravintolassa ja hyristiin hyvää mieltä onnistuneen koitoksen jälkeen. Varmalta tuntuu myös, että Tulessa! otetaan uusiksi syksyllä. Marraskuulla ehkä. Olisihan synti ja häpeä jättää iso työ yhteen kertaan.

Entä ne ihanat punaiset ruusut? Kuorotoverit kukittivat Jaanan ja minut konserttimme päätteeksi. Intohimon punaisia pitkävartisia ruusuja… On upeaa olla mukana tällaisessa kuorossa. Kiitos teille kaikille!

Tämän kirjoitti jamatar 29.4.2017

Laulun voimalla

Laulun voimalla on taas menty viikko eteenpäin. Ja tämmoistä on tapahtunut:

Suosikkini Saija Saarnisto voitti Voice of Finland-kisan! Levollisesti esiintyvä, kaunisääninen nainen räjäytti potin jo kisan aloituksessa sielukkaalla Eva Cassidy-versiollaan laulusta Autumn Leaves. Jatkossa seurasin hänen etenemistään sydän syrjällään, koska Saija ei ole valtavirtayleisön suosikkityyppiä. Mutta voitto tuli ja siitä iloitsen! Toivottavasti levy-yhtiö älyää antaa Saijan pitää tyylinsä eikä pyri muokkaamaan häntä kaupallisempaan suuntaan.

VIMMA teki tällä viikolla treeneissään ilmeharjoituksia. Jaana komensi meidät rinkiin ja tehtävänä oli tuottaa erilaisia kasvojen ilmeitä. Kaikkia niitä tarvitsemme tulevassa esityksessämme. Pokerinaama ei käy, kun laulut kertovat rakkauden roihusta. Miten saa ilmeet esiin? Yksinkertaisesti eläytymällä kunkin laulun tunnelmaan ja sisältöön. Silloin kasvot kertovat luonnostaan samaa tarinaa. Eikä ulkoista ilmaisua tarvitse tekemällä tehdä.

VINHAN tämän hetken vaativin kappale on Veden alla. Kun sen tekstin purkaa ulos nuoteista, se onkin proosaruno jota eivät rytmitä riimit eikä runomitta. Silti se täytyy rytmittää sävelmään, joka kulkee nopeasti hypähdellen kuin puro. Sanat ja sävelet yhdessä synnyttävät laulun pulssin ja draivin. Minusta tämä on enemmän jazzia kuin poppia ja siksikin haastava ryhmänä esitettäväksi. Mutta VINHA on ottanut haasteen vastaan.

Keskiviikkotreenien jälkeen suuntasimme King’s Crowniin kuulemaan kahta musiikinopiskelijoiden jazzbändiä. Savonia Jazz Workshop esiintyi solistinaan Taavi Kiiskinen ja konservatoriolaisten Nico’s Dream solistinaan Niko Kuusela. Molemmat vokalistit olivat hyviä eikä bändeissäkään moittimista. On ilmiselvää, että Suomessa ei ole piilossa ainoastaan hienoja pop- ja rocklaulajia joita putkahtelee esiin Voicen tapaisissa laulukisoissa, vaan myös kovan tason jazzlaulajia. Heille pitäisi olla oma ponnahduslautakisansa julkisuuteen pääsemiseksi. Mutta kukapa sellaista järjestäisi, koska jazz ei ole rahaa tuottava suuren yleisön laji… Ei ainakaan näillä nurkilla.

Tämän kirjoitti jamatar 20.4.2017