Nuoret mimmit

Aiemmin sotkin autuaasti nykypopin Evelinat ja Ellinoorat – mutta en enää, ainakaan näitä kahta, katsottuani tv:n Vain elämää -ohjelman uusinta kautta. Kyseiset nuoret mimmit ovat osaavia biisintekijöitä ja esiintyjiä. Mutta he eivät tee biisejään minulle vaan omalle sukupolvelleen, kuten kaikki kollegansa kautta aikojen. Tunnustan heidän taitonsa, mutta heidän maailmansa ei ole minun. Ja näinhän pitää ollakin. Taiteilijan, myös viihdeartistin, kuuluu puhutella omaa yleisöään tässä ja nyt. Kaikkein parhaista tulee klassikoita, jotka ylittävät ajan rajat. Jää nähtäväksi, miten käy Evelinan ja Ellinooran.

Nuorten popparien musiikillinen anti ei siis osu minuun, kun en ole kohderyhmää. Mutta jotkut nuoret voivat silti saada vanhan rouvan innostumaan. Joku ehkä muistaa minun kehua retostaneen Haloo Helsinki! -bändiä ja sen solistia Elliä. Ei heidänkään laulujensa sisältö minuun osu – mutta se aito rokkimeininki ja kahleeton energia osuu. Kundien soitossa ja Ellin laulussa pulppuaa elämänilo ja kimppamusisoinnin riemu. Elli on edelleen suosikkini näistä nuorista mimmeistä. Bändi on juuri jäänyt tauolle ja Elli valmistelee sooloprojektia. Odotan mitä tulee!

Mikä ero on Evelinan ja Ellinooran tapaisten nuorten pop-mimmien ja Elli Haloon välillä? No tämä: E ja E sekä kaltaisensa tekevät sooloshowta taustabändien kanssa, kun taas Elli ja kundit ovat yhdessä bändi, kaikki lavalla tasavertaisia. E, E ja kumppanit laulavat äänitteillään enimmäkseen tietokonetaustojen kera, Haloo Helsinki! soittaa oikeita soittimia. En sano että tietsikkamusa olisi ”vähemmän” musiikkia kuin perinteinen. Se vain ei sivele minun korviani niin kuin perinteiset soittovälineet.

Keitä toivoisin Vain elämää -ohjelman tuleville kausille? Jos J. Karjalaisen ja Dave Lindholmin saisi suostutelluksi, se olisi jymyjuttu. Mutta epäilen… Toisaalta en olisi uskonut Hectorinkaan koskaan suostuvan. Tai Pepe Willbergin. Nuorista mimmeistä Litku Klemetti ja Vesta ovat tällä hetkellä kiinnostavia. Mutta jatkuuko myötätuuli, kestääkö kantti?

Tämän kirjoitti jamatar 17.10.2018

 

Swingin kutsu

Olen kuunnellut jazzia 60-luvun radiovuosistani alkaen ja, uskallan sanoa, imenyt sen sykkeen sisääni. En voi kuunnella jazzia (tai muutakaan rytmimusiikkia) ilman että jalka alkaa naputtaa ja koko keho elää mukana. Ella Fitzgerald on lajissaan ylivertainen, miehistä diggaan Sammy Davis Junioria, joka tosin on enemmän American Songbook- kuin varsinainen jazzlaulaja.  Ääni hänellä on loisteliaampi kuin Ratpack-kamullaan Sinatralla. Ja tangokin taittuu. Kuunnelkaapa tätä: https://youtu.be/EF-Jwq-LKcg
Frankie-Boyn originaali jää kakkoseksi…

Miksi moinen johdanto? Koska Teijan swing-kurssi alkoi! Meitä on viisi swingin kutsuun vastannutta antautumassa jazzlaulun lumoon. Teija selostaa tyylin perusteita ja teemme siihen liittyviä harjoitteita. Nuottejakin saimme ja kokeilemme laulaa niistä yhdessä. Jazzissa tällainen yhteislaulu tosin on aika mahdotonta, kun jokaisen olisi samalla tarkoitus tehdä omaa fraseerausta ja tulkintaa. Mutta luotsiimme luottaen teemme kuten hän sanoo. Itse laulaisin  mieluiten vuorollani yksin, mutta ymmärrän että kynnys voi olla korkea vähemmän jazziin tutustuneelle. Toivon että kurssin lopulla jokainen uskaltaa – eikä ”mokia” tarvitse pelätä, sillä oppimassahan täällä juuri ollaan.

VIMMAN treenien aluksi äänestettiin kahdesta jouluohjelmaan otettavasta joululaulusta. Jaana oli esivalinnut tusinan verran biisejä joista lauloi ja soitti meille näytteitä. Ehdotin vielä mukaa Wilho ja Impi Siukosen Joulun odotuksessa, ja se pääsikin lopulta kärkiviisikkoon. Kaikki ovat hyviä, joukossa ei yhtään imellystä eikä tingeltangelia. Jaana päättää mitkä kaksi otetaan.

Tekniikkatunnilla tehdään tuttujen juttujen lisäksi sävelpuhtausharjoitteita. Laulamme ryhminä eri ääniä ikään  kuin klusterina, pyrkien tarkasti pysymään kukin omassamme. Korva oppii kuulemaan, sävelmuisti tallentamaan ja äänielimet toistamaan kuullun. Erinomaisen hyödyllistä kuorolaiselle – ja laulajalle muutenkin.

Ensi viikon Maestra syyslomailee. Sen jälkeen Jaana tuo uusia lauluja VIMMA Sings Spirituals -ohjelmaamme. Tähänastiset alkavat jo pikkuhiljaa hahmottua. Sanoja kannattaa myös opetella ettei tule hoppukiire, kun ehkä jo helmikuun lopulla esitämme nämä uudet spirituaalit Kallaveden kirkossa. Täysimittaiset konsertit, mukana ne aiemmat biisit, ovat kai keväämmällä?

Tämän kirjoitti jamatar 10.10.2018

 

Sinisiä säveliä

Alkuviikosta meidät Charles Aznavourin ihailijat tavoitti suruviesti: Ranskalaisen chansonin yksi suurimmista mestareista on kuollut 94 vuoden iässä. Pieni armenialaistaustainen mies teki suuria lauluja ja esitti niitä suurella sydämellä. Ja ääni – sehän oli aivan ainutlaatuinen. Muistokappaleeksi valitsen Aznavourin laulun Hier encore (”Vielä eilen”), jonka monet ehkä tuntevat paremmin suomen- tai englanninkielisinä versioina. Ne eivät, niin hienoja kuin ovatkin, yllä alkuperäisen sielukkuuteen. Tässä linkki: https://youtu.be/bHokx2L1wi4

VIMMAN Harjoitusten edetessä spirituaalien hieno sointimaailma alkaa avautua. Nuo siniset sävelet… mustien lahja valkoiselle musiikille. Jaana on saanut treenivauhtia koskevat terveiset ja vei meitä nyt eteenpäin maltillisesti. Mutta häneltä on myös toivottu että ”ei yhtään nykyistä hitaammin”. Täytä siinä sitten kaikkien tarpeet! Mutta stemmat ovat nyt netissä ja oppiminen helpottuu. Kaltaiseni jähmeä tankkaajakin saa nyt rauhassa kertailla kotikoneen ääressä minkä ehtii, eikä tarvitse moittia johtajaa liiasta livakkuudesta.

Kuoron varmat osaajat eivät ehkä voi kuvitella, miltä tuntuu hiihtää koko ajan perässä ja eksyillä ladultakin tuon tuosta. Se turhauttaa ja käy itsetunnolle. Olenko minä tosiaan näin huono! Mutta se myös sisuunnuttaa opettelemaan. Ja tulee päivä, jona se hankala stemma sujuu ja mieliala kohoaa. En olekaan niin huono! Ja tähän mennessä se päivä on tullut aina. Tulee siis varmasti nytkin.

Olin viikonloppuna erikoisessa konsertissa pääkaupungissa. Helsingin kaupunginorkesteri soitti  Hatrwall-Arenalla tunnettujen pop-puolen solistien kera trance- ja house-biisejä. Kyseinen genre ei ole minun heiniäni, tunnistin biisilistalta vain Aviciin Hey Brother’in ja Daruden Sandstorm’in. Mutta olipahan reipas kokemus! Joka kipaleelle oli rakennettu oma näyttävä valoshow pyrotehosteineen. Solisteista positiivinen yllätys oli Reino Nordin – jäbässä on soulia! Myös Kasmir hoiti hommansa hyvin, ja tietenkin lempiräppärini Paleface. Saara Aalto ei teknisestä taituruudestaan huolimatta minuun kolahda. Liian teflonia. Respektit sinfoniapumpulle, joka soitti normaalityylilleen vierasta musiikkia kaksi tuntia putkeen, ilman välispiikkejä. Ja soitti komeasti!

Kuinka tulin eksyneeksi  moiseen konserttiin? Koska halusin vihdoin tsekata Hartwall-Arenan ja koska tämä hullu konsepti sytytti uteliaisuuteni. Trancen ja housen ystävää minusta ei tullut, mutta aina kannattaa altistaa itsensä uudelle – kuten Teija-maestramme sanoo.

Tämän kirjoitti jamatar 4.10.2018

Harras pyyntö

Vanha tuttumme Riku eli Kallaveden kirkon kanttori Richard Nicholls piti tekniikkatunnin ja VIMMA-treenit Jaanan sijasta. Tekniikassa hiottiin omassa stemmassa pysymistä kolmeksi ryhmäksi jakautuneina. Materiaalina meille ennalta tuntematon spirituaali. Kuorolaulajillehan vahva ja varma stemmalaulu on ydintaito, jota ei koskaan voi treenata liikaa.

VIMMA-harkoissa työstettiin uusia spirituaalejamme, kutakin stemmaa vuorollaan rauhassa läpikäyden, niin monta kertaa kuin oli tarpeen, vaikeita kohtia vielä erikseen viilaten. Tämä oli luksusta! Lauloimme myös paljon ilman pianoa ja hyvin meni. Kuulimme selvemmin mitä lauloimme, ja kapumme kuuli myös, kun hänen ei tarvinnut hajottaa huomiotaan säestämiseen. Lauluja ei vedetty alusta loppuun, vaan keskityttiin alkuosiin. Siitä on hyvä jatkaa, kun alkuihin on saatu tukeva ote. Uskon, että näin pala palalta huolellisesti opetellen opimme tehokkaammin kuin yrittämällä haukata kokonaisuuksia liian nopeasti.

Edellä kerrotusta juontuukin harras pyyntö maestrallemme Jaanalle: Hidasta etenemisvauhtia meidän kanssamme! Kiireen tuntu poistuisi, huolen rypyt siliäisivät otsalta, ja opeteltava aines painuisi levollisesti mieleen. Enkä ole yksin pyyntöni kanssa. Tästä puhuttiin porukalla treenien jälkeen. Toivomme lisää stemmojen toistoja pätkittäin – ei ole niin hoppu päästä laulamaan laulua kokonaan. Harjoitusten tunnelmalle on tärkeää, ettei tarvitsisi kovasti stressata. Aluksi tämä hitailu vie aikaa, mutta se korvautuu jatkossa varmana ja vapautuneena osaamisena.

Kun Maestra-tuntien tarjonta väheni, otin ja menin kansalaisopiston karaokeryhmään. Minuahan ei kyseinen taidelaji ole koskaan järin kiehtonut, mutta nyt otan selvää sen olemuksesta. Onneksi biisilistoilta löytyy popin ja triviaali-iskelmien seasta minullekin mieleistä laulettavaa. Ope Heidi tosin heittää meitä myös mukavuusalueittemme ulkopuolelle, mikä on hyvä. Ensi kerraksi saimme tehtävän valita kukin itsellemme biisin 80-luvulta. Hmmm? Minun osaltani juuri sitä aikaa, kun en perhekiireiltäni paljon uutuusmusaa kuunnellut. Katsotaan mitä löytyy.

Tämän kirjoitti jamatar 27.9.2018

 

Taas tämä vaihe…

Meillä kaikilla on lempilaulumme ja myös inhokkilaulut, joiden kuuleminen nostaa niskavillat pystyyn. Saati että joutuisi laulamaan inholauluaan! Minulle ja reaktioista päätellen parille muullekin kävi näin maanantain Maestratunnilla, kun eteen lyötiin Suomen euroviisu Lapponia vuodelta 1977. Teennäinen tekele, tökerö ”Lappi-mainos”. Juuri Lapissa käyneenä tämä ällötti entistäkin pahemmin. Mutta laulettiin, koska se kuului ohjelmaan. Mitä lie ammattilaiset ajatelleet tätä kyhätessään? Kai yrittivät toteuttaa ”euroviisu-sapluunaa” parhaansa mukaan. Ja onnistuivatkin sikäli että laulu pääsi kisassa sijalle 10. Mutta inhoan sitä silti.

Gospel/spiritualeissa on ilmennyt, että ei ne ”nätit harmoniatkaan” tuosta vain painu mieleen. Samat alkukankeudet ovat kimpussani kuin aina ennenkin. Toivoisin treeneihin lisää rauhallista stemmojen kertailua, senkin uhalla että se vie aikaa ja hidastaa nopeaoppisempia. Se helpottaisi syyllistä oloa joka tulee kun ei osaa. Ei tunnu kivalta yrittää laulaa mukana tietäen olevansa hukkateillä. Uusien laulujen kertsit menevät joten kuten, mutta säkeistöissä minulla lyö tyhjää. Mieli mustuu vaikka tiedän, että tämä on vain taas tämä vaihe…

Minnan salonki tarjosi torstaina yllätysherkkua: Ilta runoilija Dan Anderssonin seurassa. Ruotsin suomalaismetsien trubaduuri oli yksi nuoruuteni rakkauksista. Svenska visor -harrastus hänet tielleni toi eikä rakkaus ole ruostunut. Miksi hänet nyt yhtäkkiä nostettiin esiin Kuopiossa? Savolaisten sukujuurien takia tietenkin. Atte v. Wright kertoi runoniekan elämänvaiheista ja Antti Raekallio esitti Aten suomennoksiin säveltämiään lauluja. Kotiin palattua noukin hyllystä Dan Anderssonin kootut runot ja lueskelin muutaman iltapuhteiksi. Se mies sai ruotsin kielen soimaan, sanat, tunteet ja mietteet. Olisikohan ”ruotsalainen laulelma” aivan tolkuton ehdotus teemaksi Maestralaulajiin?

Dan Anderssonin laulurunoutta ovat suomeksikin tulkinneet mm. Hector ja Esa Niemitalo. Hectoria saat kuullaksesi hakemalla YouTubesta esim. Hector, Luossan kerjäläinen. Och samma på svenska: hae YouTubesta Björn Ulvaeus, Omkring tiggarn från Luosssa. Tuleva Abba-mies siinä laulaa silloisen Hootenanny Singers -bändinsä kanssa, ja tekstikin kulkee kuvan alareunassa.

Tämän kirjoitti jamatar 21.9.2018

 

Täyteen vauhtiin

Maestralaulajat aloitti maanantaina virkeästi tutussa Steinerkoulun musaluokassa tutulla porukalla. Kirjasta löytyy mukavan monipuolista laulettavaa. Tyylilajeihin ja ilmaisuun ei perehdytä pitkällisesti, mutta taitava vetäjämme Teija saa lyhyessäkin ajassa oleelliset asiat esiin. Tästä minä pidän!

VIMMAN uudet spiritualit tuntuvat hyviltä laulaa. Sävelmät ovat yksinkertaisia ja harmoniat luonnollisia, sellaisia jotka tarttuvat nätisti korvaan. Jaana toteuttaa lupauksensa, jonka mukaan teemme vaativan Luonnossa -projektin jälkeen helpompaa. Silti näissäkin riittää töitä mm. rytmien, saundin ja ilmaisun osalta.

Kokeilimme vaihtaa hallitilassa avarampaan kohtaan lähemmäs sisäänkäyntiä. Se on parempi kuin aiempi sumppu näyttämön edessä, mutta talven tullen voi käydä viileäksi. Nyt häiritsi päälle jäänyt keskusradio (?), josta kuului juuri ja juuri erottuen musiikkia. Ei löydetty namikkaa josta sen olisi saanut vaiennetuksi.

Kävin tsekkaamassa Kuopion teatterin uuden musikaalin Äidinmaa. Hyvin laulettu, mutta tarinaa juostiin ekalla puoliajalla liian kiireisesti läpi. Katsoja sai pinnistellä selvittääkseen kuka kukin on ja mitä keidenkin välillä tapahtuu. Loppupuolella rauhoittui. Yhtään potentiaalista hittibiisiä ei jäänyt mieleen. Mutta paras laulaja, nuoret lahjakkuudetkin mukaan lukien, on Grönbergin Ritva. Hänen ääntään ja tulkintaansa pysähtyy aina toden teolla kuuntelemaan.

Kävin myös vaklaamassa jyväskyläläisen Lux Auribus -kuoron gospel-keikan tänään Tuomiokirkossa. 12 hengen kuoro on ammattitasoa ja heidän käyttämänsä sovitukset taiteellisia. Yllätyin, kun mukana oli lauluja jazzin herttua Duke Ellingtonilta. En tiennyt hänen tästä puolestaan mitään. Jengi lauloi ulkoa vaihtelevasti, vain yksi ei käyttänyt kansiota ollenkaan. Lavaliikunta oli hillityn vapaata, mutta niin se vain on että kansiot kahlitsevat. Nuotit kourassa jammailu ei käy yhtä luontevasti kuin vapain käsin ja kehoin.

Yhdessä asiassa me voitamme Lux Auribuksen: Meillä on enemmän massaa millä tehdä näyttävää gospel-koreografiaa. Jos olisi mahdollista, voitaisiin harjoitella niin että aito musta kuoro näyttäisi mallia videolta ja me ensin apinoitaisiin, kunnes saataisiin yhteinen syke sisäämme. Oh yes, Lord! Varmana syntyisi spontaania liikettä meidänkin riveissä.

Tämän kirjoitti jamatar 16.9.2018

 

Terveiset Lapista!

Reissu on nyt heitetty ja VIMMA-poppoo jälleen kotona. Pääasia eli esiintymiset Sodankylän kirkossa, hotelli Luostotunturissa ja Luontokeskus Naavassa hoituivat kunnialla ja yleisöäkin oli. Allekirjoittanutta tosin kiusasi mystinen yskäongelma, joka toistui joka konsertissa, aina eri laulun kohdalla. Taistelu yskää vastaan lukkiutti koko kropan ja vei äänen – vapisin vain, haukoin henkeä ja auoin suutani yrittäen näyttää kuin laulaisin. Enpä ole ennen moista kokenut…

Säät suosivat ja porukat patikoivat innolla joka päivä kuka minnekin. Kokeneet konkarit antoivat meille vähemmän kairassa kulkeneillekin turvaa ja uskallusta pistää vaelluskenkää toisen eteen. Itselleni oli iloinen yllätys että kunto kesti ja tuntui jopa kohoavan kolmessa päivässä. Ja ne maisemat!! Ja se ruskan värileikki!! Tämä lenkkeilemätön citymimmi nautti täysillä.

Kaikki järjestelyt toimivat hienosti, kiitos Jaanan ja toimikunnan. Bussi oli siisti ja jouheva kuski kuskasi meitä patikkapolkujen juurille. Ja ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Hotellissamme ihastuimme seiniä koristaviin tunnelmallisiin kettutauluihin, joiden tekijäksi paljastui yksi hotellin työntekijöistä. Herkkä värien käyttäjä oli selvästi innoittunut aiheestaan.

Bussissa paluumatkalla heiteltiin ideoita tulevaa VIMMAN 10-vuotiskonserttia varten. Teatterin suurella näyttämöllä se todennäköisesti pidetään ja pyritään tietenkin tuomaan parhaat puolemme esiin. Teemme omannäköisen ja omankuuloisen ohjelman, mikä sen sisältö sitten onkaan. Se selviää kun tuumiskellaan.

Kiitos kuorotovereille ja aveceille mukavasta ja hyväntuulisesta yhdessäolosta. Ollaan me sentään aika hyviä ihmisiksi! – Nyt jätämme Luonnossa -laulut ja sukellamme aivan toisiin vesiin. Uudet gospel/spiritual -matskut odottavat jo Jaanan nuottisalkussa. Tiistaina aloitetaan.

Tämän kirjoitti jamatar 9.9.2018

 

Lähtökuopissa

Maestralaulajat toteutuu! Ilouutinen meille jotka pidämme Teijan tyylistä ja laulamme mielellämme ”kaiken maailman lauluja”. Nyt on odotukset vähän kuin Pekka Laineen ihmemaa -radio-ohjelmassa: koskaan ei voi tietää mitä musiikkia sieltä tulee. Mutta aina se on kiinnostavaa, ja vielä kiinnostavammaksi sen tekevät Pekan oheispuheet. Sama juttu Teijan kanssa – hänellä on aina lauluista jotain mielenkiintoista sanottavaa.

Tulijoita Maestralaulajiin ei tässä vaiheessa löytynyt ihan kymmentä, mutta koska me kuusi innokasta suostuimme kertojen vähentämiseen hintaa alentamatta, maanantait käynnistyvät Lapista palattua. Pieni toivelaulukirja 3 odottaa jo hyllyssäni pääsyä tositoimiin.

Sunnuntain VIMMA-konsertti Kallaveden kirkossa meni asiallisesti. Paitsi että meikä oli vähällä pilata koko homman massiivisella yskänkohtauksella. Kuin ihmeen kaupalla  sain yskävyöryn estetyksi, mutta oli pakko rykiä karstat kurkusta. Siinä tuhrautui sekunti poikineen ja kesti tovin päästä taas rattaille. Muutenkin olin alavireessä. Palelin, ja tunnin seisominen otti koville. Mutta ilahduttavan väkirikas yleisömme näytti pitävän esityksestämme; se antoi minullekin voimia kerätä alas pudonneet energiani.

Huomisaamuna starttaa VIMMAN bussi Lappiin! Lähtökuopissa ollaan ja matkakuume loimottaa sisuksissa. Vielä pitää tarkistaa nuoteista ne pahuksen ”uuuut” ja ”aaaat”, jotka minulla usein menevät arpomalla. Mukaan en nuottinivaskaa ota – kaikki voitava on tehty, viime hetken vilkuilut paikan päällä eivät auttaisi mitään.

Ja takaisin tultua sukellamme gospelien ja negro spiritualien pariin. Uusia lauluja on luvassa, pianon kera ja ilman… Mukavaa, kun saatiin Maestra-kausi taas käyntiin.

Tämän kirjoitti jamatar 4.9.2918

Sointuisasti

Me suomalaiset rakastamme yhteislaulua – etenkin varttunut väki. Kun joku vain järjestää tilaisuuden, jossa lauletaan meille varttuneille sopivaa ohjelmistoa, tupa täyttyy taatusti. Näin tapahtui myös viime sunnuntaina Kaupungintalolla Sointu-Savon yhteislaulusessiossa, jonka teemana oli sota-ajan laulut. Täpötäysi salillinen yleisöä lauloi antaumuksella pianon ja haitarin säestyksellä. Sotilasasuinen haitarimies veteli kurttuaan todella makeasti ja toimi myös esilaulajana.

Valtaosassa sota-ajan iskelmistä muistellaan omaa armasta, kaivataan rakkaan luo ja pelätään enemmän tai vähemmän peitetysti kuolemaa. Näitä on tullut kuulluksi sen enempää ajattelematta, kunnes nyt pitkänä rimpsuna laulaessa niiden tunnelma, suorastaan ylitsekäyvän raskas molli iski täysillä sydänalaan. On ne olleet hirmuisia aikoja, myös ihmissuhderintamalla…

VIMMA kävi tiistaina läpi koko konserttiohjelman runospiikkeineen. Aika sointuisasti se jo sujui, suurimmalta osin. Puhuttiin esitystilanteeseen latautumisesta. Miten sen teemme? Fyysisen osan eli äänen avauksen teemme yhdessä. Mutta se henkinen, mielen fokusointi edessä olevaan tehtävään, on jokaisen omalla vastuulla. Eikä tämä vielä riitä. Vireen pitäminen yllä koko suorituksen ajan kysyy voimia. Oma voimansäätökonstini on ladata akkuani laulu kerrallaan. ”Nyt tämä” – ei enempää, ennen kuin on seuraavan vuoro. Näin jaksan loppuun asti ja pysyn (ainakin yritän) keskittyneenä koko ajan.

Sunnuntaina tämä kaikki koetellaan Kallaveden kirkossa. Siellä on suopeat olosuhteet: paljon tilaa, hyvä akustiikka ja valkokangas dioja varten päittemme yläpuolella. Näin emme joudu jakautumaan kuvien näkyvyyden takia kahteen blokkiin kuten Kaupungintalolla, mikä ei ollut äänellisesti hyvä. Tehdään täysipainoinen konsertti – ja sitten hyvillä mielin Lappiin!

Tämän kirjoitti jamatar 29.8.2018

 

Uusi mesta

VIMMA-kuoro aloitti eilen tiistaina 21.8. syyskautensa Jynkän koululla. Ensitunnelmat uudesta mestasta: Tila on hallimainen ja epäviihtyisä  verrattuna kodikkaaseen Steinerkoulun saliin. Mutta koska jotkut porukasta ovat saaneet Steinerissä homeoireita, paikanvaihdos tuli tarpeelliseksi. Upouuden koulun arkkitehtuurissa ei ole ajateltu yhtään mukavuutta ja viihtyvyyttä, interiööri on kolhon kalsea. Mutta tällä nyt mennään.

Poden välikorvan tulehdusta ja olen puolikuuro, joten en pysty sanomaan uuden paikkamme akustiikasta mitään. Sähköpianon ääni kyllä kantaa hyvin – joskin toivon että pääsisimme jo pian eroon koko soittimesta. Minusta Jaanan olisi aika siirtyä pianon ääreltä johtamaan meitä edestä ”oikean” kuoron malliin.

Ehdimme käydä läpi kaikki Luonnossa-laulut, eräät pariinkin kertaan. Kotiharjoittelusta on ollut hyötyä, muistin lähes kaiken. Mutta kuten sanottu, paha laulaa kun ei kuule juuri mitään ja oma ääni tulee vaikeasti kuin ruostuneen kaivon pohjalta. Silti on ilo aloittaa taas uusi Maestra-kausi tuttujen ja uusien kavereiden kanssa.

Kunhan selvitään Kallaveden kirkon konsertista ja Lapin turneesta, päästään uusille vesille. Se sytyttää ja antaa potkua eteenpäin.

Aion VIMMAN + tekniikan lisäksi osallistua Teijan Maestralaulajiin ja Swing-kurssille. Aika kalliiksi käy tällä uudella systeemillä, kun kaikki (paitsi tekniikka kuorolaisilta) maksaa erikseen. Mutta pelkkä kuoro ei meikämimmin laulunälkää tyydytä…

Tämän kirjoitti jamatar 22.8.2018