Vaihtoehtoisia melodioita

Uusia stemmoja opetellessani ajattelen niitä ikään kuin ”vaihtoehtoisina melodioina”. Tämä auttaa hahmottamisessa – mutta ei aina. VIMMAN miniatyyrisarjan Lilja, ruusu -laulussa altto vetää hyvin pitkään yhtä ja samaa ääntä ilman sanoja. Siitä ei ”melodiaa” saa parhaalla tahdollakaan! Ainut tuki on kuunnella mitä muut äänet samaan aikaan laulavat ja napata ne kohdat, joissa meillä altoillakin on melodianpätkä ja sanoja. Ei helppoa, mutta kuulostaa varmasti hienolta sitten kun se on opittu.

Näistä lauluista minulle läheisin on Muistatko Monrepos’n. Tuon puiston käytävillä tuleva isäni talutteli nuorikkoaan (isosiskojeni äitiä) ennen sotaa. Sitä nuorta miestä minä en koskaan tuntenut, sillä minut saadessaan hän oli jo sodankäynyt nelikymppinen. Kun laulu oli muodissa en tätä perhetarinaa tiennyt, kuulin sen siskoilta vasta joskus aikuisiällä. Siitä lähtien Monrepos-laulu tuo aina mieleeni isäni nuorena, siloposkisena ja rakastuneena. Olisi kiva käydä Viipurissa katsomassa, miltä puisto tänään näyttää.

Koronakevät sai minut tarttumaan nuoruuden päiväkirjoihini. Ne ovat joltinenkin lukuelämys! Teinin muistiinpanoissa oli myös musiikilla tärkeä sija. Tein kuukausittain oman ”hittilistan” arvioiden joka kipaleen. Ja skaalaa riitti cool-jazzista Elviksen kautta teinipoppiin. Suhteeni musiikkiin oli jo tuolloin intohimoinen. Vaanin yökaudet Radio Luxemburgia ja jokainen levyostos oli merkkitapaus. Monet listojeni ”hitit” olen jo unohtanut, mutta tosisuosikit eivät ruostu: Dave Brubeck, MJQ, Bobby Darin…

Enää en listoja tee, koska en aktiivisesti seuraa nykypoppia. Mutta mielenkiintoisia tyyppejä sieltäkin pompahtelee esiin, olen huomannut. Ne tekevät lauluja persoonallisella otteella ja esittävätkin niitä omintakeisesti. Sellaiset vähän karut ja karheat ovat minun mieleeni. Ei ulkoista koreutta vaan todenmakuista raporttia elämästä. Tyylit vaihtuvat ja ilmaisutapa muuttuu, mutta musiikki jatkuu ja on voimissaan. Hurraa sille!

Tämän kirjoitti jamatar 16.9.2020.

Miniatyyreja

VIMMA-kuoro käänsi uuden lehden: Alamme valmistaa vartin mittaisia minikonsertteja, joita voi säestyksettöminä esittää missä vain, myös ulkona. Yhteisotsikko on Miniatyyreja, kullakin oma teemansa. Ensimmäinen on Muisto – viisi laulua ko. aiheesta. Tuttuja melodisia lauluja, joiden parissa ”sielu lepää” voimia kysyneen kabaree-ponnistuksen jälkeen. Vaikeusastetta tosin löytyy näistäkin. Rytmilliset dum-stemmat pistävät aivot aluksi ihan kiharalle, mutta kyllä ne siitä taas oikenee… Jaana laittoi jo stemmat nettiin meille avuksi. 

Ylen Areenassa on Kansallisoopperan koronahulluttelu Covid fan tutte, Minna Lindgrenin uusi libretto Mozartin musiikkiin. Oopperan tähdet Karita Mattila etunenässä tekevät hulvatonta pilaa itsestään ja tämän koronatodellisuutemme tunnetuista ilmiöistä. Siis aivan raivoriemukasta!! Voiko vakavaa aihetta käsitellä tällä tavalla? Tsekatkaa itse! Joka tapauksessa upeasti ylöspantu, laulettu, soitettu, näytelty (todellakin!) ja johdettu. Esa-Pekka Salonen montussaan absoluuttisesti mies paikallaan.

Eilen tiistaina tuli surusanoma iskelmäsanoittajamestari Vexi Salmen kuolemasta. Nuori mies perusti 60-luvulla Hämeenlinnaan levykaupan, jossa minäkin kävin kuuntelemassa uutuuksia. Vexi esitteli minulle myös frendinsä Irwin Goodmanin, joka suostui opettaan minulle kitaransoittoa. Vexi oli hieno mies, laajasti yleissivistynyt, taiteita rakastava. Ja tekstinikkarina parasta A-luokkaa. Valtava nippu lauluja jää iloksemme elämään ikivihreinä.

Tämän kirjoitti jamatar 9.9.2020.

Jäähyväiset kabareelle

Kokoonnuimme sunnuntaina Jynkän koululle ”täydessä tällingissä” taltioimaan parhaita paloja esittämättä jääneestä juhlakabareestamme. Myös bändi pianistia lukuun ottamatta oli paikalla – näin ollen Jaana hoiteli piano-osuudet kuoron liidaamisen ohella. Hänellä oli säkenöivä (sananmukaisesti!) klensa. Näin sen nyt ensimmäisen (ja viimeisen?) kerran. Manailin kun kamera unohtui kotiin, sillä nyt missasin ainutlaatuisen tilaisuuden saada kuorokamuista upeita kuvia.

Laulettiin hajamuodostelmassa ruokalan pöytien väleissä biisejä random-järjestyksessä. Oli aika hurjaa laulaa bändin kanssa noin vain pienen pruuvin jälkeen. Pekka Toivasen saksofoni soi silkkisesti, Jarmo Hiekkala bassotteli maukkaasti ja rumpali Tomi Kämäräinen piti meidät tempossa. Kyllä ammattimuusikot on ammattimuusikoita… Jaksaisin katsoa ja kuunnella niiden työskentelyä vaikka kuinka kauan.

Neljä tuntia paahdettiin ilman taukoja. Siinä ei paljon ehtinyt jännittää eikä haikailla, piti vain keskittyä aina käsillä olevaan biisiin. Erillään laulaessa ei saa apuja stemmakavereilta, on vain luotettava omaan osaamiseensa. Etäkuviossa myös hämärtyi taju siitä, millä volyymilla pitää laulaa että kokonaisuus olisi balanssissa. Tuloksen kuulee sitten taltioinneista… Sanalla sanoen tämä turvavälilaulaminen ei tunnu kuorolaululta. Mutta näin on nyt pakko toimia ja sillä selvä.

Haikeus tuli oikeastaan vasta pois lähtiessä, kun värikäs joukkomme hajaantui autoihinsa. Tapaamme taas tiistaina, mutta kabaree on nyt kuopattu ja uudet veisut edessä. Lupasin viime postauksessa kertoa niistä lisää ”ensi kerralla”, mutta enpäs kerrokaan. Sillä tiistai on vasta huomenna enkä todellakaan tiedä, mitä Jaana on ehtinyt meille keittää.

Vielä loppukaneetiksi vähän paikallisten kuorojen ”Venetsialaisista” eli lauantaisista ulkoilma-minikonserteista eri puolilla kaupunkia. Veljsiskojen epäonneksi Puistokartanon kentällä oli Rompepäivät samaan aikaan. Ihmistungos oli enemmän kiinnostunut romppeista kuin kuorolaulusta. Sen sijaan Valkeisen ruusuportaat ja teatterin ulkolava olivat oivia laulunäyttämöitä – myös kiitollisen yleisön mielestä. Kuopio-Kvartetti, Veljmiehet, Sawotta ja Sawo Ensemble tarjoilivat tasokasta ja monipuolista kuorotaidetta. Toivon tälle konseptille jatkoa!

Tämän kirjoitti jamatar 31.8.2020.

 

Takaisin Jynkkään

VIMMA-kuoro kokoontui tiistaina Jynkän koululla ensi kerran sitten maaliskuun, jolloin korona iski meidät(kin) kanveesiin. Viikolla on sulateltu juhlakabareemme peruuntumisen aiheuttamaa shokkia. Nyt laulettiin laulut läpi valmentautuen sunnuntaihin, jolloin osia jutusta videoidaan bändin kera dokumentiksi tehdystä työstä.

Koronariski on jonkin verran harventanut joukkoamme. Silti, pitkin suurta hallia levittäytyneinä, olimme edelleen iso porukka. Vähän erikoistahan se oli laulaa näin hajamuodostelmassa, mutta ”Safety First” on päivän slogan. Varotoimista ei tingitä. Pääasia että päästiin vihdoin laulamaan yhdessä! Se tuntui valtavan hyvältä.

Omalta kohdaltani voin ylpeänä todeta, että kesän aikana opin lopultakin sen ”uu-uu”-stemman. Nyt kun sen osaa, sitä onkin kiva laulaa. Niin aina… Jos mielit nauttia siitä mitä teet, opettele se kunnolla. Koreot (joita en kesällä vilkaissutkaan) täytyy vielä sunnuntaiksi runtata kuosiin, vaikkei oikein huvittaisi. Vielä tämä viimeinen ponnistus, siten saa BERLIINI – PARIISI – NEW YORK jäädä haudan lepoon.

Toisaalta, ”Never say never”. Jaana väläytti että vielä voi tulla päivä, jona VIMMA-kabaree kokee ylösnousemuksen. Jos olosuhteet ovat suotuisat, saatamme esittää kabareen vaikka 13- tai 15-vuotissynttäreillämme! Sitten kaivetaan puuhkat ja paljetit esiin ja pistetään show pyörimään. Mutta sitä odotellessa… Niin, mitä? Siitä enemmän ensi kerralla.

Tämän kirjoitti jamatar 26.8.2020.

 

Kesä meni, mitä nyt?

Olipahan kesä! Ei konsertteja, ei festareita, ei matkustelua… eikä paljon muutakaan. Kotoilua, sauvakävelylenkkejä, laimennettua elämää omassa seurassa. Muu maailma näyttäytyy outona koronafiltterin läpi. Toivottavasti ensi kesä ei tule olemaan tätä lajia!

Onneksi Maestra-klubi käynnistyi. Ekat VIMMA-harkat piti oleman eilen tiistaina livenä Jynkän koululla. Vaan eivät olleet. Jaana siirsi varotoimena harjoitukset Zoomiin. Eikä laulettu nuotin nuottia vaan käytettiin aika juhlakabareemme tilanteen pohtimiseen. Siinä riittikin pohtimista:

Me ei päästäkään 20.9. teatterille, sillä hekin ovat varotoimena peruneet ulkopuoliset keikat tiloissaan toistaiseksi. Tarjoavat tilalle päivämäärää 13.12. Olisiko koronatilanne silloin suotuisa? Ei voi tietää. Se kuitenkin tiedetään, että Harrietille (MC:llemme) tuo aika olisi sikahuono. 20.9. pääsisimme Musiikkikeskukselle, jolloin esityspäivää ei tarvitsisi enää vaihtaa. Katsomo on isompi (voi myydä enemmän lippuja) mutta näyttämö pienempi kuin teatterilla. Vilautettiin myös ideaa tehdä kabareesta videotallenne nettiin, alan opiskelijoita kysyttäisiin toteuttajiksi. Hmm? Silloin työmme ei ainakaan haihtuisi taivaan tuuliin.

Monipolvisen fundeerauksen jälkeen päädyttiin Musiikkikeskus-vaihtoehtoon. Se on kuitenkin yksinkertaisin ja show saataisiin vihdoin viedyksi läpi. Motivaation ylläpitäminen joulukuulle asti olisi tapporaskasta. Nyt valintamme merkitsee työn ilon ja innon kaivamista koipussista äkkiä ja shown viilaamista esityskuntoon kuukaudessa. Ei helppoa sekään, mutta tyrmäävin vaihtoehto olisi koko prujun hylkääminen ”epämääräiseksi ajaksi” eli tosiasiassa lopullisesti. Ei ikinä, kaiken uurastuksen ja hartaan paneutumisen jälkeen!

Entä VIMMA-kuoron tulevaisuus juhlakabareen jälkeen? Se on vielä hämärän peitossa, mutta lopettaa emme ainakaan halua. Yhdessä laulaminen on meille tärkeää, tässä tilanteessa jopa tärkeämpää kuin uusien brokkisten tekeminen. Mietitään niitä sitten, kun BERLIINI – PARIISI – NEW YORK on viety kunnialla maaliin.

Tsemppiä, kamut! Nyt tarvitaan sisua, uskoa itseemme ja yhteiseen tekemiseemme. Tästä mennään läpi komeasti – kuten oli alun alkaenkin tarkoitus.

Tämän kirjoitti jamatar 19.8.2020.

 

Surabaya Johnny

Olen kesätauolla, kyllä juu – mutta tätä en malta olla jakamatta kanssanne:

Onko teille käynyt niin, että jostain laulusta voi tulla vuosikausien, ehkä koko elämänajan kumppani? Päiväkirjani kertovat, että opettelin Brecht-Weillin Surabaya Johnnya ensi kerran v. 1966, Lotte Lenyan levy apunani. (Auf Deutsch, natürlich.) Sitten v. 1975 sain kuin sainkin laulaa sitä alan mestarin Gisela Mayn ohjauksessa. Tämän olin ihme kyllä unohtanut, muistelin olleeni vain kuunteluoppilaana. (Mutta sain paikan kun joku näyttelijä perui.) Ja vihdoin, v. 2015, otin Johnnyn jälleen esiin Päivi Wellingin pienryhmässä kansalaisopistossa.

Happy End -musikaalista peräisin oleva kirpeä balladi petollisesta Surabaya Johnnysta on toden totta säilynyt meikämimmin suosiossa. Itse asiassa luulin esittäneeni sitä myös jossain Maestran King’s Crown-illassa, mutta enpäs olekaan – toistaiseksi! Mikä siinä niin kiehtoo? Tarinan dramaattisuus tietysti, Brechtin piiruntarkka teksti ja Weillin sävelet. Tykkään valtavasti Brecht-lauluista muutenkin, myös Eislerin ja Dessaun säveltämistä.

Tuumin että jospa seuraavassa jälleensyntymässä (?) saisin omistautua musiikille, erityisalanani kertovat, dramaattiset näyttämölaulut ja laulelmat. Anton Tshehovia mukaillen voisin sanoa, että tässä elämässä teatteri on ollut laillinen puolisoni (Tshehovilla lääketiede) ja musiikki rakastettuni (Tshehovilla kirjallisuus). No, puolisokin oli ihan okei ja tuli hyvin toimeen rakastetun kanssa…

Olen onnellinen siitä tulesta, joka syntymässä sisääni sytytettiin. Se roihahtaa aina kun kohtaan jotain erityisen mieluisaa. Sen loimussa on Johnny-roikalekin kaikki nämä vuodet lämmitellyt eikä näköjään lähde mihinkään, vaikka laulussa jättääkin tyttönsä kylmästi rannalle.  Eläköön laulut, laulaminen ja kaikki sen hyvät vaikutukset!

Tämän kirjoitti jamatar 18.5.2020

 

Lahjoita äidille elävä laulutervehdys

Muista äitiä tänä äitienpäivänä elävällä lauluesityksellä. Toteutamme laulutervehdyksiä sunnuntaina 10.5.2020 klo 10 – 16 Kuopiossa ja Oulussa.

Laulutervehdykset toteutetaan saajan ikkunan tai parvekkeen alla tai kotipihalla sovittuun aikaan. Esitykset toteuttavat laulumaestra Jaana Turunen Kuopiossa ja Antti Annola Oulussa. Äitienpäivän laulutervehdyksen hinta on 60 € (laulutervehdykset normaalisti 150 €) ja se maksetaan Maestran verkkokaupan kautta tilauksen yhteydessä.

Tilausohjeet kaupunkikohtaisine ohjeineen löydät alta. Laulutervehdystilauksia otetaan vastaan lauantai-iltaan 9.5.2020 klo 18 saakka tai niin kauan kuin aikoja on vapaana.

Laulutervehdykset Kuopiossa

Laulutervehdyksiä toteutetaan Kuopion kaupunkialueella, n. 15 km säteellä Kuopion torista. Mikäli haluat tilata laulutervehdyksen, toimi näin:

  1. Valitse tervehdyslaulu alla olevasta listasta. Voit myös kysyä omaa toivetta, joka voidaan toteuttaa joissakin tapauksissa.
  2. Sovi laulutervehdyksen ajankohta joko sähköpostitse info@maestra.fi tai p. 050-5638458/ Jaana Turunen.
  3. Vahvista tilaus maksamalla se Maestran verkkokaupassa omilla verkkopankkitunnuksillasi. Tilauksen yhteydessä annat omien tietojesi (puhelinnumero ja sähköposti) lisäksi saajan tiedot (nimi ja osoite, jossa tervehdys toteutetaan) sekä ilmoitat, miten hän osaa varautua laulutervehdyksen saamiseen (ilmoitatko ajankohdan hänelle etukäteen tms.)

Lauluvaihtoehdot

Laulutervehdykset Oulussa

Laulutervehdyksiä toteutetaan Oulun kaupunkialueella, n. 15 km säteellä keskustasta. Mikäli haluat tilata laulutervehdyksen, toimi näin:

  1. Valitse tervehdyslaulu alla olevasta listasta. Voit myös kysyä omaa toivetta, joka voidaan toteuttaa joissakin tapauksissa.
  2. Sovi laulutervehdyksen ajankohta joko sähköpostitse anttiannola@gmail.com tai p. 040-5075986/ Antti Annola.
  3. Vahvista tilaus maksamalla se Maestran verkkokaupassa omilla verkkopankkitunnuksillasi. Tilauksen yhteydessä annat omien tietojesi (puhelinnumero ja sähköposti) lisäksi saajan tiedot (nimi ja osoite, jossa tervehdys toteutetaan) sekä ilmoitat, miten hän osaa varautua laulutervehdyksen saamiseen (ilmoitatko ajankohdan hänelle etukäteen tms.)

Lauluvaihtoehdot

Lista täydentyy vielä.

Klara Wappen!

Tori oli autio ja tyhjä. Vain pari piirakkakojua ja yksinäinen siman myyjä. Veljmies-patsas oli sentään saanut valkolakin, mutta tällä kertaa ilman perinteisiä joukkoseremonioita. Muita valkolakkeja – kun ei ihmisiäkään – ei tienoilla juuri näkynyt. No yksi asiaankuuluvasti kulahtanut tupsulakki sentään torin nurkalla. Että tällainen vapputori Kuopiossa tänä koronakeväänä.

Vappuaaton Lauluhygge operoi, kuinkas muuten, kevätlaulujen parissa. Eikä kevätlaulajaisia ilman Anttilan keväthuumausta, jolla tämäkin sessio aloitettiin. Soisin Evert Tauben aarteistosta noukittavan muitakin lauluja – voi, ukon tuotannosta saisi keveästi yksinään koko ohjelman! Mutta näiden laulajaisten yllätyshelmi oli Liisa Akimoffin Kevät – se jossa ”sinä tarjosit vain salmiakkia, minä panin peliin koko elämän”. Aiemmin olen noteerannut vain kertsin, oikeastaan kuulematta mitä muuta laulussa sanotaan. Tekstihän on jättihieno! Jaana kertoikin tämän tulleen joskus jossain valituksi parhaaksi kotimaiseksi naisen tekemäksi pop-biisiksi.

Kevään viimeinen Berliini, Pariisi, New York -läpimenomme Zoomin kautta sujui hyvällä draivilla. Ja minulta todellakin paremmin kuin edellisviikolla. Mallasin vähän koreoitakin, mutta ruutunäkymä sotkee suunnat ja toistot. Panostan livetreeneihin, sitten kun ne taas ovat mahdollisia.

Kun kaikki konsertti- ja keikkatoiminta on pysähdyksissä, olen katsastellut tv:stä Ylen nopeasti esiin polkaisemia Olohuone-keikkoja. Hyvä juttu muusikoillekin että niitä on. Mutta kuinka kävikään Voice of Finlandin? Korona hyökkäsi tänne juuri siinä vaiheessa kun piti aloittaa live-finaalit. Missään ei ole tiedotettu asiasta halaistua sanaa (ainakaan minä en ole nähnyt). Sääli finalistiporukkaa, jolta kisan huipentuma jäi nyt tyystin kokematta. Tai jos se myöhemmin toteutetaankin, ei se enää ole sama.

Jamatar häipyy nyt kesätauolle ja heittää tähän loppuun laulutervehdyksen nuoruudestaan: https://youtu.be/91nCQU4AYIY?list=PL1Poo97A60muTJjzeh5mivBkkfRel2u-w – Jollei linkki toimi, löytyy YouTubesta haulla Ujon miehen tango. Sommoro!

Tämän kirjoitti jamatar 1.5.2020

 

Laiskamato

Viime viikolla laiskamato iski meikäläiseen: En avannut kertaakaan ääntäni, en kabareelaulukansiota enkä Dropbox-treenilinkkiäkään. Se kostautui tiistaina, kun unohtelin etäharjoituksessa sanoja enemmän kuin aikoihin. Karu kokemus ryhdisti minut ja olen ensi tiistaina, kevään viimeisessä treenissämme, varmasti paremmassa terässä.

Jos koronapiru ei olisi tullut sotkemaan kevättämme, VIMMAN juhlaesitykset olisivat tulevana viikonloppuna – ja sitten ohi, ja kesän viettoon. Mutta nyt tilanne on tämä, ja joudumme vielä ehkä jännittämään sitäkin voidaanko esitykset toteuttaa syyskuussa. Turha silti huokailla etukäteen, nyt tähdätään täysillä syyskuuhun kolmen kesätreenin avittamana. Viisasta tosiaan pitää nuo ekstrasessiot, muuten kesätauosta tulisi sietämättömän pitkä.

Minulla on kabareelauluissa ikiomat ”pökkööspaikkani”, joihin tuppaan kompastumaan. Yksi itsepintaisimmista on säe ”jo erilleen vie tää mieletön tie” Juhlan huuma -laulussa. Sanojen ja nuottien painotukset eivät klaffaa, ja korko tulee luonnottomasti sanalle ”tää”. Usein se menee minulta muminaksi, kun aivot eivät ehdi lennossa prosessoida tehtävää. Mutta en luovuta. Hinkkaan ja hinkkaan, kunnes sanaletka tulee suusta ulos autopilotilla.

Etätreenin uutuutena oli tällä kertaa porukan jakaminen ”pikkuhuoneisiin” 4-5 hengen ryhmiin, joissa saimme hetken jutskailla keskenämme session alussa ja lopussa. Oikein kiva, paitsi että meidän sakki ei enää päässytkään sieltä kamaristaan takaisin treenien yhteiseen lopetukseen. Parempi onni ensi kerralla? No, isompiakin ongelmia oli etäyhteydessä – jotkut ei päässeet kyytiin ollenkaan ja joku tippui pois kesken kaiken. Pääosin tämä Zoom kuitenkin toimii ja on meille hyödyksi.

Lopuksi sitaatti päiväkirjastani 10.12.1968: ”Musiikki on järkyttävän ihmeellinen asia. Minua alkaa itkettää kun oikein ajattelen musiikkia ja kuuntelen sitä ajatuksella. Voi niitä ihmisiä joilta musiikin maailma on suljettu! Kun minä kuulen sellaista musiikkia josta oikein kovasti pidän, tunnen liukenevani ja sulautuvani siihen, ja musiikki täyttää kaiken, kaiken…”

Tämän kirjoitti jamatar 23.4.2020

 

Poteroelämää

Uudenmaan eristys purettiin, mutta koko valtakunta jatkaa poteroelämää koronavirusta vältellen. Netin kautta päästään sentään kotipoteron ulkopuolelle, ja valinnanvaraa on vaikka kuinka – kuten Maestran Kaupungintalon yhteislaulajaisten tilalle lanseeraama Lauluhygge. Ensimmäiset virtuaalilaulajaiset pidettiin sunnuntaina ystävyys-teemalla. Esilaulajat, meidän Jaana ja Antti Annola, hoitivat homman nätisti vuorovedolla. Mutta 23 osanottajaa oli minusta aika vähän? No, jospa se oli vain alkukankeutta.

VIMMA-treeneissä mentiin tällä kertaa läpi koko kabaree puherooleineen tansseineen kaikkineen. Tai tanssia sai kuka halusi. Minä en halunnut vaan keskityin lauluihin. Jättikiitos uusista apuäänityksistä!! Vihdoin viimein minäkin sain tolkun uu-uu-stemmasta… Ja valmiiden pianosäestysten kanssa on hyvä harjoitella. Sanasekoilut paljastuvat armotta – ja niitähän mulla riittää yhä vain.

Treeneissä tuli juttua kaupunginteatterin Cabaret-musikaalista ja tästä meidän ”kilpailevasta” tuotoksesta. No eiväthän nämä ole samaa genreä ollenkaan. Cabaret on kabaree-miljööseen sijoittuva musikaali, meidän taas muodoltaan kabareeohjelma – tosin hyvin kiltti sellainen. Ehta kabaree puree, herjaa, ilkkuu ja nauraa päivän puheenaiheet halki, poikki ja pinoon. Sellaista me emme voi tehdä, koska a) meidän taidot ei riittäisi, ja b) pääpointti on tehdä juhlakonsertti, joskin erilainen, siis kabareemuotoinen. Että silleen! 🙂

Täällä omassa poterossani olen keksinyt viihdyttää itseäni lueskelemalla Helsingin aikaisia päiväkirjojani. Oi nuoruus, jälleen kerran!! Sinfoniakonsertit Kultsalla, Kansallisoopperan rakas piippuhylly, Jazzklubi Hakiksessa, aarteenetsintäretket Musa-Fasulle kun oli rahaa ostaa uusi levy… Ja omat laulut, kitara ja frendit. Musiikki oli läsnä kaikessa ja koko ajan. Suuri(n) rakkauteni. Että voikin maailmassa olla jotain niin täydellisen ihanaa! Se tekee poteroelämästäkin siedettävää. – Taidanpa laittaa Mahlerin lauluja soimaan.

Tämän kirjoitti jamatar 16.4.2020