Elvis elää!

Taas kerran löysin luettavakseni uuden elämäkerran Elvis Aaron Presleystä. Tarina on tuiki tuttu, mutta aina löytyy uusia yksityiskohtia. Tämä Ray Connollyn kirja esimerkiksi kertoo kiinnostavasti Elviksen levytyssessioiden tapahtumista. Tarina alkaa aina valoisassa duurissa päätyäkseen tähden uran loppuvaiheiden murheelliseen molliin. Ja aina tuskailen samaa: Mikä sai Elviksen alistumaan managerinsa ”Eversti” Tom Parkerin määräysvaltaan? Tämäkin kirja tarjoaa kysymykseen joitain vastauksia. Yksi syy on äidissä, joka kasvatti pojastaan liian kiltin ja mukautuvan. Jees-miehestä ei ollut panemaan hanttiin kovapäiselle Parkerille, joka osasi tahkota rahaa muttei ymmärtänyt musiikista eikä Elviksen elokuva-ambitioista enempää kuin sika hopealusikasta. Ja seuraukset olivat Elviksen uran taiteelliselta kannalta katastrofaaliset…

Minulla kesti pitkään, ennen kuin tajusin että Elviksen varhaiset hitit olivat muiden, yleensä mustien, artistien aiemmin levyttämiä menestyskappaleita. Kun tämä selvisi minulle, alkoi originaalien vimmattu kuuntelu ja vertailu Elviksen versioiden kanssa. Huomasin että alkuperäiset ovat todella kovaa kamaa, mutta Elvis ei yrittänytkään kopioida niitä vaan loi niistä vaistonvaraisesti omat tulkintansa. Ne ovat vielä tänäänkin kuunneltuina raikkaita ja dynaamisia, niihin on tallentunut elävä luonnonlahjakkuus.

Miksi kirjoitan tästä blogiini? Koska se liittyy laulamiseen ja laulajan kohtaloon, joka ei lakkaa koskettamasta minua niin kauan kun pysyn tolkuissani. Elin Elviksen laulujen kanssa nuoruusvuoteni, petyin kun rockin kuningas sovinnaistui riikinkukkomaiseksi yökerhoviihdyttäjäksi ja järkytyin, kun kuulin uutisen hänen kaikkea muuta kuin kuninkaallisesta kuolemastaan.  Niin surullinen tarina! Mutta onneksi meillä on nuo parikymppisen Elviksen varhaiset äänitteet, jotka saavat kuulijan vieläkin lentoon.

Entäpä Maestrassa? Tekniikkatunneilla pyritään sinnikkäästi laajentamaan äänialaa. Minun tilanteeni ei muutu miksikään. Tietyllä korkeudella kurkun alaosa menee suppuun kuin nyörillä kuristaen ja laulaminen alkaa sattua. En siis koskaan pääse treenaamaan niitä lihaksia jotka ovat tämän ”portin” toisella puolella. Kurjaa, sillä juuri se helpottaisi korkealta laulamista. Kahden ja puolen oktaavin äänialan – plus falsetti! – Elviksellä ei tätä pulmaa ollut. Tiettävästi hän ei koskaan ottanut laulutunteja; kirkon hymnit ja gospel olivat hänen laulukoulunsa. Aito luonnonlahjakkuus kerta kaikkiaan.

Tämän kirjoitti jamatar 18.1.2018

Vanhanaikainen

En ole Naamakirjassa, en Instagramissa, en tviittaa enkä omista älylaattaa. Olen siis perusteellisen vanhanaikainen. Maestra-blogiani kirjoittelen siinä toivossa että joku vielä eksyy tätäkin lukemaan. Palautekin olisi tervetullutta. Alunperäinen ajatuksenihan oli herätellä Maestran sivuilla keskustelua. Mutta nykyään keskustelutkin käydään muualla – somen jutturingeissä, joita riittää joka lähtöön.

Mutta siis. Tässä ollaan taas uutta vuotta aloittamassa. Ihana päästä taas laulamaan! Maestralaulajissa käytettävä Suuri Toivelaulukirja 2 vanhoine viisuineen on vahvasti  meikäläisen mukavuusaluetta. Sen sijaan kuorossa olen jälleen kerran ihan pihan perällä. Stemmat on kauhealla tavalla unohtuneet… ja heti alkoi säälimättä tulla uutta putkeen. Nyt tarvitsen sitä suomalaiskansallista sisua päästäkseni allikosta ylös. No, tämän tiesin jo tauolle lähtiessäni.

Teijan keskiviikkotuntien ”Maailman ympäri”-idea riemastuttaa minua todella. Ekan tunnin kaikki laulut olivat minulle mukavasti tuttuja. Havaijilaista sotalaulua vedimme jopa alkukielellä, hassuja lyhyitä tavuja nakutellen. Teija väläytti että kevään mittaan saatetaan maistaa Portugalin fadoakin. Vinkki: Vanha kaunis fadolaulu Cancao do Mar on joskus sanoitettu suomeksikin. Käännöksen nimeä en muista, mutta siinä laulettiin tähän tapaan: ”Liian paljon onnea kun lie, kaiken silloin pettymys jo vie. – – – ”Niin vaikeaa se kestää ois, jos pettymyksen saisin.” Sen nuotit jos jostain löytäisit Teija niin olisipa ihanaa. Tässä tämä kaunokainen fadon kuningatar Amalia Rodriguesin esittämänä: https://youtu.be/89JbzIhIwlE

Steinerkoulun piha on nyt sitten parkkipaikka jota ei saa käyttää. Näin ovat koulun johtokunnassa päättäneet. Mielestäni iltakäytön kieltäminen on silkkaa kiusantekoa aktiivisia harrastajia kohtaan. Koulullahan käy treeneissään muitakin kuin me lauluporukat. Signaali meitä kohtaan on kielteinen. Autoilua kielto ei vähennä tippaakaan (jos se oli ajatuksena), sillä mehän vain jätämme automme nyt toisaalle treeneihin tullessamme. Äly hoi, steineriläiset!

Tämän kirjoitti jamatar 11.1.2018

Tekniikkatreeniä Avoimen laulukoulun sijaan

Kevätkauden 2018 ohjelmassa ei ole Avoin laulukoulu -kurssia. Jos kuitenkin haluaisit kokeilla laulamista ja opiskella sitä ryhmässä, tiistain tekniikkatreenin alkukauden sisältö vastaa pitkälti laulukoulun sisältöä. Lisäksi harjoituskertoja on kahdeksan laulukoulun kuuden sijaan. Tekniikkatreenin alkukauden hinta on Maestran puolikas lukukausimaksu 130 €  eli sama kuin Avoimessa laulukoulussa. Lisäksi voit osallistua muihin Maestran ryhmätunteihin lisämaksutta. Lukujärjestyksen löydät kevään 2018 infokirjeestä.

Mikäli olet kiinnostunut tästä vaihtoehdosta, voit tulla kerran maksuttomalle tutustumiskäynnille. Ilmoittaudu tutustumiskäynnille info(a)maestra.fi tai p. 050-5638458/ Jaana.

Tekniikkatreeni kevät 2018

Syksyllä alkanut ja suuren suosion saanut tekniikkatreeni jatkuu keväällä tiistaisin klo 16:45-17:30 steinerkoulun salissa. Näiden tuntien erikoisuus on se, että niillä voi käydä myös kertamaksulla 25 €/ kerta. Tunti kuuluu lukukausimaksun piiriin eli lisämaksua ei siitä tule muilla ryhmätunneilla laulavilta.

Tekniikkatreenitunnilla tehdään yleistä äänenhuoltoa ja -muokkausta sekä paneudutaan perusteellisemmin päivän teeman harjoitteluun. Teemoja on hieman muokattu syksyn kokemusten pohjalta. Kevään teemat ovat seuraavat:

  • ti 9.1. Hengitys
  • ti 16.1. Äänialan kehittäminen 1
  • ti 23.1. Huomio äänihuuliin
  • ti 30.1. Ankkurointi
  • ti 6.2. Äänialan kehittäminen 2
  • ti 13.2. Kielen kesyttäminen
  • ti 20.2. Twang-treeni
  • ti 27.2. Äänialan kehittäminen 3

Hiihtoloma

  • ti 13.3. Nopeat kuviot -treeni
  • ti 20.3. Äänialan kehittäminen 4
  • ti 27.3. Artikulaatiotreeni
  • ti 3.4. Hyppytreeni
  • ti 10.4. Äänialan kehittäminen 5
  • ti 17.4. Hiljaa – voimakkaasti laulaminen
  • ti 24.4. Ei treeniä, VIMMAn konsertti

Alkukaudella keskitytään perustaitojen kehittämiseen ja hiihtoloman jälkeen siirrtyään haastavampiin sovelluksiin. Tavoitteena on oman laulutaidon kehittäminen.

Emme järjesteä kevätkaudella Avoin laulukoulu -kurssia, mutta tekniikkatreenin alkukausi sopii sen korvaajaksi.

Maestran kevät 2018

lukkari kevät 2018

Maestran kevätkausi käynnistyy maanantaina 8.1. ja jatkuu huhtikuun loppuun saakka (ei vappuaattona). Tunteja ei ole hiihtolomaviikolla 5.-11.3. eikä pääsiäismaanantaina 2.4. Ukulele-kurssi starttaa hiihtoloman jälkeen 12.3., mikäli ilmoittautuneita on vähintään 10. Kurssi on jatkoa viime syksynä olleelle kurssille, mutta ihan aloittajakin ehtii vielä hyvin mukaan. Ilmoittautumiset info@maestra.fi, kerro samalla tarvitsetko lainasoittimen.

Maanantain Maestralaulajien ryhmässä lauletaan keväällä Suuri toivelaulukirja 2:sta. Kirjan voi vaikkapa lainata kirjastosta. Tuothan sen mukanasi jo ensimmäiselle tunnille. Teijan teematunneilla keskiviikkoisin keskitytään muutamaan teemaan kevään aikana. Luvassa on ainakin musiikkia maailmalta. Maanantain, tiistain ja torstain tunnit pitää Jaana Turunen. Keskiviikon harjoituksista vastaa Teija Korhonen.

Tunnit ovat steinerkoulu Virkkulan tiloissa Asemakatu 3:ssa Kuopion keskustassa. Tunnit ovat kadulta tullessa oikean puoleisen rakennuksen musiikkiluokassa paitsi tiistaisin, jolloin ne ovat vasemmanpuoleisen rakennuksen salissa.

Avoin laulukoulu -kurssia ei tulevalla kaudella ole, mutta sen sijasta voi käydä suositussa tekniikkatreenissä tiistaisin. Estill-koulutuksia on tulossa toukokuussa.

Lukukausimaksut maksetaan Maestran verkkokaupassa. Maksuvälineeksi käyvät myös kulttuurisetelit, virikesetelit, tyky-kunto+setelit sekä SporttiPass.

Ohi on – taas kerran

Näinhän se meillä VIMMA-kuorossa menee: Ensin mietitään konsertille teema, sitten valitaan sopivat laulut, laaditaan dramaturgia ja välitekstit ja aletaan harjoitella. Ajallaan ohjelma valmistuu, esitetään yleisölle – ja sitten se on ohi. Nyt on Tulessa! -ohjelman kanssa tultu päätepisteeseen. Viimeinen esitys oli eilen.

Kaupungintalolla oli ihan mukavasti väkeä ja hyvä tunnelma. Lauloimme täydellä antaumuksella vielä kerran nämä rakkaustarinat kaikkine vaiheineen. Oli helppo laulaa kun osasi ja muisti kaiken tunnollisen harjoittelun jälkeen. Yleisökin eli mukana – näin liikutusta ja kyyneleitäkin, kun jokin laulu kosketti kuulijaa henkilökohtaisesti. Kun näin tapahtuu, esitys on todella tehnyt tehtävänsä. Ei siis pelkästään hyviä lauluja taitavasti esitettyinä vaan tunnekosketus vastaanottajaan.

Prosessi jatkuu Luonnossa -ohjelman parissa. Laulujen opettelu on nyt menossa ja siinä onkin enemmän työtä kuin aiemmissa konserteissamme, koska tällä kertaa valtaosa lauluista on meille uusia, myös tyyliltään. Kun Tulessa! -kipaleet olivat lähinnä perusiskelmää, nämä uudet ovat eräänlaisia ”taidelaulelmia” hienoisella jazz-twistillä. Mutta mehän emme uusia tuulia pelkää vaan käymme kipparimme kera ilolla niitä päin.

Teillä toisilla jatkuvat vielä harjoitukset, minä palaan ruotuun tammikuussa. Matkailu avartaa ja antaa myös välimatkaa lauluharrastukseen. Palattuani näen ja kuulen tuorein silmin ja korvin miten te kuorotoverit olette sillä välin edenneet luontolaulujen kanssa. Sitten hyppään taas kyytiin, ensin manaillen omaa jälkeenjääneisyyttäni mutta piiru piirulta kuroen kiinni teidän toisten etumatkaa. Näinhän se minulla VIMMA-kuorossa usein menee…

Eipä sitten muuta kuin HYVÄÄ JOULUA kaikille!

Tämän kirjoitti jamatar 11.11.2017

Soolona ja kuorossa

Ismo Alangon konserttikiertue on tällä kertaa nimeltään Yksin, ja yksin hän tosiaan esiintyi Musiikkikeskuksella: mies, kitara ja koskettimet. Perjantaina 27.10. kiertue ehti Kuopioon ja Alanko tarjoili anteliaan yli kolmen tunnin keikan. Oltiin lauluntekijyyden juurilla, hyvin intiimisti. Pari biisiä nykypäivän trubaduurimme esitti lavan reunalla istuen, kuin tarinaa kertoen. Laulujahan Alangolla on niin paljon etteivät kaikki hitit suinkaan mahtuneet tähän settiin. Hän sanoikin ettei tullut esittämään meille hittipotpuria vaan monipuolisen otannan tuotannostaan. Ja karismaa riitti. Aivan loistava konsertti.

Vain elämää -televisiosarjan tämän kauden päätteeksi näytettiin vielä kerran kaikki artistien tulkinnat toistensa lauluista. Täytyy sanoa että Kaija Koo jysähti täysillä tajuntaani vasta nyt. Tämä kaiken kansan iskelmätähtenä pitämäni nainen onkin myös kovan tason tulkitsija, sielukas, aito muusikko henkeen ja vereen. Tällä hetkellä arvostan hänet korkeimmalle suomalaisten naisartistien joukossa. Lahjakkaat pikkutytöt kuten Sanni saavat vielä kasvaa hyvän tovin yltääkseen samoille leveleille.

Eilen lauantaina kuuntelin kahta äärimmäisen erilaista kuoroa. Ensin oli meidän Jaanamme johtama Vox Polaris Tuomiokirkossa. VIMMA-kuoroomme verrattuna heillä on selvästi korkeampi profiili. En osaisi kuvitella VIMMAN esittävän kokonaisia latinankielisiä klassikkoteoksia, kuten nämä tekivät. Vox Polaris laulaa klassisella äänenmuodostuksella ja sointi on kirkas ja yhtenäinen. Bongasin joukosta ainakin kaksi vimmalaistakin. Respektit heille! Kahden eri tyylisen kuoron riveissä laulaminen kysyy ahkeruutta ja muuntautumiskykyä.

Ja se toinen kuoro: Seminaarinmäen mieslaulajat eli Semmarit 20 sinkkua -kiertueellaan. Tämä poppoohan on aivan pitelemätön omatekoisine lauluineen ja show-meininkeineen. Raikasta huumoria, reipasta lavaliikuntaa ja ennen kaikkea taitoa niin laulussa kuin soitossakin. Soitinvalikoimaan kuului ainakin kiippari, haitari, skitta, rummut ja puhaltimia tinapillistä saksofoniin. Ja tämän kiertueen spesiaali: joka iikka on tehnyt (sanat, sävel ja laulu) oman soolosinkun joita sai kuunnella yleisölämpiössä jukeboksista ja ostaa à 4 e. Kiitos taas tästäkin ilotulituksesta, jäbät!

Meidän oma Tulessa! -keikkamme lähestyy ”uhkaavasti”. Mutta viikon päästä se on jo ohi ja meikämimmi matkalaukkuineen lähdössä taas muille maille vierahille. Ensin kuitenkin hoidetaan konsertti kunnialla. Täydellä liekillä ja valot päällä, eix je.

Tämän kirjoitti jamatar 5.11.2017

Kivaa ja ei niin kivaa

VIMMAN harjoituksissa tutustuimme neljään uuteen Luonnossa -lauluun. Ja tunne ohjelman hienoudesta vain voimistuu. Niin upeita runoja ja sävellyksiä! Mutta viikolla tuli suru-uutinen: yksi ohjelmamme säveltäjistä, Toni Edelmann, on kuollut. Ei ollut mies vielä vanha, mutta koskaanhan emme tiedä päivää emmekä hetkeä. Ja toinenkin, itselleni tärkeä musaihminen on siirtynyt tuonilmaisiin: Helsingin Digelius-levykaupan Emu, jazztietäjä, ”sydän sielua täys”. Eikä ollut vanha hänkään.

Kuoron Lapin matka ensi syyskuulle on nyt varattu. Majoitumme Luostolla kylpylähotellissa, jossa myös on yksi esiintymisisistämme. Kuoron pääluku on nyt 57 – mahtavaa. Vaikka ihan kaikki eivät Lappiin lähtisikään, joukkovoimaa riittää silti. Tätä kannattaa odottaa ja hioa esityksemme huippukuntoon. Ja ai niin: myös haitaristi on saatu messiin. Kivaa!!

Jaanan tekniikkatunneilla saamme koko ajan uusia harjoitteita. Pointtinsa on varmasti siinäkin, että kuoron äänenavauksissa yleensä tehdään aina ne samat tietyt jutut. Mutta nämä uudet pitävät hereillä ja tuottavat oivalluksia. ”Ahaa, näin saadaan aikaan tämä efekti…” Monimuotoiset harjoitteet kannustavat eteenpäin.

Kuten tunnettua, musiikki on vahva muistojen ja tunnelmien säilö. Jokin laulu voi muodostua aivan erityiseksi, kun siihen liittyy muisto. Kun Maestralaulajat-tunnilla lauloimme Viimeinen ilta/We’ll Meet Again, mieleeni ponnahti välittömästi se kaukainen hetki, kun näin ensi kerran Stanley Kubrickin elokuvan Tri Outolempi – ja sen loppukohtaus. Enkelikuoro laulaa kyseistä biisiä ja taivaalle nousee hitaan vääjäämättömästi maailmanlopun sienipilvi. Tämä kuva liitettynä tähän lauluun on hyytävä yhdistelmä. Ja Kubrick, sivumennen sanoen, oli nero miehekseen.

Maestra-klubia on kohdannut yllättävä vastoinkäyminen: Steiner-koulun pihasta aiotaan kuulemma tehdä autoton. Ei enää pysäköintiä mihinkään kellonaikaan. Tämän kertominen Maestralle noin vain ilmoitusasiana on todella keljua. Pitääkö porukan nyt siirtää autonsa kadulle tai maksulliseen parkkitaloon vai lähdemmekö lätkimään koko koululta? Minne sitten?? Ei yhtään kivaa.

Tämän kirjoitti jamatar 26.10.2017

 

Laulutreenin siedettävä raskaus

Tuli aika kaivaa Tulessa!-stemmat esiin ja tsekata paljonko muistan. Huolestuen huomasin että yhtä jos toistakin oli kesän mittaan haihtunut aktiivimuistista. Onneksi tiistain harjoituksissa, kun käytiin porukalla läpi koko pruju, palasia  alkoi nousta selkäytimestä. Mutta kotiläksyä riittää vielä että saan itseni konserttikuntoon. Palautumattomat kohdat ovat niitä samoja, joita oli hankalin opetella. Sadan salama teksti!! Uhhuh…

Jaana patistaa meitä laulamaan jo ulkoa Luonnossa-lauluja, ettei kevätpuolella tule hirveä savotta eteen. Ymmärrän tämän, mutta minulla on nyt menossa stemmojen opetteluvaihe, jota en halua häiritä sanojen opettelulla. Vaikka osaankin osan teksteistä, tuijotan nuotteja koska ne ovat suuri apu stemmojen hahmottamiseen. Sitten kun sävelkulut on hallussa, paneudun teksteihin. Se ottaa aikansa, mutta lupaan että konserttiin mennessä kaikki on opittu.

Tekniikkatreenit ennen kuoroharjoituksia ovat erittäin hyödyllisiä. Ne valmentavat yhä tietoisempaan äänen hallintaan ja motivoivat pyrkimään eteenpäin. Tämä jatkukoon!

Otsikoin tämän postauksen Milan Kunderan tunnetun kirjan nimeä mukaillen. Tekniikkatreeni ja täyspitkä kuoroharjoitus sen päälle ovat todella raskas fyysinen ja henkinenkin ponnistus – mutta siedettävä. Se tekee meille hyvää. Kevyttä tämän ei kuulukaan olla, sillä sehän tarkoittaisi että emme ole tosissamme.

Sunnuntaina meitä ja vox polarislaisia (Jaanan toinen kuoro) kokoontuu onnittelemaan 40-vuotiasta Tuomiokirkon kamarikuoroa laulamalla heille Monia armorikkaita vuosia. Sen jälkeen on kirkossa heidän juhlakonserttinsa. En tiedä tarkkaan mitä konsertilta odotan – ja sehän tässä jännittävää onkin.

Tämän kirjoitti jamatar 12.10.17

Syksyn runsautta

Syksy on harrastajille ja kulttuuririentäjille ylenpalttista aikaa. Tarjontaa on niin valtavasti että valintoja on vaikea on tehdä. Viikon sisällä olen herkutellut mm. näillä syksyn antimilla: 1) Eero Hämeenniemen meditaatiokonsertti Musiikkikeskuksella, 2) Vilimit-festarien avajaiset Kuvakukossa, 3) Folkkis-ryhmän minikonsertti Suokadun palvelutalolla, ja 4) Suomen taiteen tarina -näyttelyn avajaiset Taidemuseolla.

Hämeenniemen pianoimprovisaatioita oli taivaallista kuunnella joogamatolla maaten. Dziga Vertovin kokeellinen dokumenttileffa Mies ja elokuvakamera Laterna Magicos-duon livesäestyksen kera oli huikea. Konservatorion Folkkis-ryhmä soitti pelimannimusiikkia hyvällä svengillä ja pääosin ikäihmisistä koostuva yleisö yhteislauloi antaumuksella. Taidemuseo läväytti seinilleen kotimaisen taiteen helmiä Ateneumin kokoelmista. Upeaa!!

Viikon kohokohtiin kuuluu myös TV-uusinta Alzheimerin tautia sairastaneen countrytähti Glen Campbellin jäähyväiskiertueesta. Campbellin viimeinen laulu I’m Not Gonna Miss You riipaisee syvältä. Nähkää, kuulkaa ja tulkaa kosketetuksi: https://youtu.be/U8TsAh-zYFI
Mestarillisen kitaristin ja laulujen tulkitsijan elämä päättyi 8. elokuuta.

Ja kaiken tämän lisäksi tietenkin Maestra kaikkine rientoineen. Sunnuntaina oli Kaupungintalon sali taas täynnä väkeä, kun yhteislaulujen teemana oli Pop-Suomi. Ja Jaanalla ylellisesti soittopelinä Musapirtiltä evakkoon tuotu Steinway-flyygeli. Kelpasi sillä säestellä reipasta lauluporukkaa!

Minulla on ikävä tapa esittää kategorisia väittämiä pelkältä ”mutu”-pohjalta. Kuten nyt tämäkin A. Kivi ja d-kirjain… Kyllä hän sitä käyttää runoissaan, toisin kuin viime postauksessani väitin. Ei tarvitse kuin muistaa Sydämeni laulun säe ”kultakehdos kellahdella…”. Ja muitakin todisteita löytyy. Lupaan yrittää olla vastedes huolellisempi ja tarkempi sanomisissani.

Tämän kirjoitti jamatar 6.10.2017