Lauluja lissää!

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 10. lokakuu 2013 kello 15:55

Niinhän siinä kävi, että laulukurssi jonka vuoksi peruin osallistumiseni Maestran Tallinna-risteilyyn, peruuntui sekin. Viikonloppuna tsiigasin sitten urakalla leffoja Vilimit-festareilla. Ja nyt olen tässä fiilistellyt Jaanan risteilyraporttia ja Eilan tunnelmakuvia. Ei pöllömpi reissu tosiaan!

Laulutaitotunnilla tuli taas muistorakas laulu vastaan: Porque te vas. Aikanaan tämä rytmikäs elokuvasävelmä valloitti koko meidän perheen, pienet tyttäreni lauloivat sitä antaumuksella omatekoisella espanjankielellä. Nyt esiin tullut suomalaisversio ei säväyttänyt. Ehkä sanat ovat yhtä hoopot espanjaksikin, mutta kuulostavat paremmilta kun en ymmärrä niitä.

Iskelmätunnin helmi oli tällä kertaa Portugalin huhtikuu eli Coimbra. Olen käynyt siellä, nähnyt kaupungin vanhan historiallisen yliopiston ja sen upean kirjaston. Coimbra on  fadon ydinaluetta, joskaan tämä laulu ei ole aito fado. Mutta fadon kuningatar Amalia Rodrigues laulaa sen tyylipuhtaasti eläytyen.

Teija yllyttää meitä laulamaan mieluummin täysillä pieleen kuin varovasti oikein. Totta! Täysillä pieleen laulamisesta voi oppia, arasta nyhräämisestä ei kehity mihinkään. Meissä vain on koulun peruina vahva väärin tekemisen kammo. Heittäytyminen kysyy itsensä karaisemista. Mutta purraan hävyltä häntä ja annetaan raikua! Se kannattaa.

Maestran tunneilla olen törmännyt tekijänimeen Juha Tapio – minulle ennestään tuntematon suuruus. Ja sitten heebo paukahti TV-ruutuunkin Sarasvuon talk showssa! Ei kylläkään puhuttu musiikista vaan miehen humanitäärisistä projekteista. Tolkun tyyppi, ja tekee hyviä laulujakin. Melodista pop-iskelmää. – Missä muuten meneekään popin ja iskelmän raja? Sanoisin, että popin tunnistaa nasaaliäänisistä solisteista ja konevoittoisesta instrumentaatiosta, kun taas iskelmää lauletaan aikuisen äänellä elävien soittajien säestäessä oikeilla soittimilla. Mutta raja on häilyvä.

Voitin ennakkoluuloni ja aloin seurata telkusta Vain elämää -ohjelman toista tuotantokautta. Ja hitto soikoon, ohjelmahan on HYVÄ! Kiinnostavat laulajat esittävät kiinnostavia tulkintoja toistensa hiteistä. Hyvin yleisöystävällistä ja viihdyttävää, ja myös musiikillisesti antoisaa. Mainio formaatti, kenen lie keksimä.

Maestralaulajat ry on nyt perustettu ja Vimma-kuoroa odottavat nimenjulkistamisbileet ehkä King’s Crownissa tai joululaulajaisten yhteydessä. Tästä jatketaan eteenpäin vallan vimmatusti, sekä kuoro että yhdistys. Hurraa, hurraa, hurraa, hurraa!

Kommentoinut Jaana Turunen 11. lokakuu 2013 11:42

Vähänkö nopeasti tuli rekisteröimispaperit PRH:sta!!! Viime perjantaina pidettiin perustamiskokous ja tänään kolahti rekisteröimispaperit postiluukusta.

Kommentoinut Hanna Turkki 11. lokakuu 2013 08:55

Aloin seurata Vain elämää -sarjaa heti ensi kaudelta, alunperin siksi että ohjelma on kuvattu kotipitäjässäni Hirvensalmella 🙂 Kaunista seutua, vaikka itse sanonkin… Satulinna on vanha vaivaistalo, kunnalliskoti, vanhainkoti, hoitokoti, millä nimellä milloinkin on kutsuttu. Herkkukartanokin tiloissa on toiminut, ja Satu Silvon hyvinvointikeskus. Ja nyt siis hotellina pienessä eteläsavolaisessa pitäjässä! Mutta itse ohjelma yllätti minutkin, tutuista biiseistä oli tehty yllättäviäkin sovituksia. Uusi kausi ei ole vielä yllättänyt, mutta vastahan se alkoi…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s