Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 8. helmikuu 2016 kello 13:30
Viime viikko oli menossa täysin harakoille sairastamisen vuoksi, mutta onneksi toivuin lähtemään Ouluun viikonlopuksi kuoropäiville, kuten suunnitelma oli. Vähän jännitti lähteä sitkeän yskän ja karhan äänen vuoksi, mutta paikan päällä sain todeta, että sama tauti on vieraillut muuallakin. Yskimistä ja raakkumista kuului joka puolelta ja terveet totesivat, että ”minulla oli tuo toissa viikolla.”
Kuoropäivät oli suunnattu sekä kuoronjohtajille että kuorolaulajille. Järjestäviä tahoja oli useita Suomen kuoronjohtajayhdistyksestä Sulasoliin, Suomen työväen musiikkiliittoon, Kirkkomusiikkiliittoon ja muihin. Osa ohjelmasta oli kaikille yhteistä, osassa kuoronjohtajat ja kuorolaulajat oli jaettuna eri ryhmiin. Itse osallistuin kuoronjohtajille suunnattuihin osioihin.
Lauantaiaamu alkoi äänenkäyttösessiolla oululaisen laulunopettajan Mari Klemettilän tahtiin. Hän puhui instrumentin lämmittelyn tarpeellisuudesta ja oman äänen löytämisestä. Sen perään Juha Aunola raotti barbershop-tagien maailmaa. Itselleni se olikin aika vieras asia: muutaman kerran olen kuullut barbershop-yhtyeitä, mutta mitään tarkempaa tietoa asiasta ei ollut. Tagit osoittautuivat pieniksi laulunpätkiksi, joita voi laulaa paitsi huvikseen, niin myös hyvinä harjoitteina. VIMMAlaiset pääsevätkin tutustumaan asiaan tulevaisuudessa. Liikuttava oli myös Juhan kertomus barbershop-tapahtuman illanvietosta Salt Lake Cityssä: sadat miehet lauloivat siellä näitä tageja ja söivät jäätelöä (oluen sijaan).
Rita Varonen Jyväskylästä johdatti kuoronjohtajat maneerilingon läpi. Omat maneerit ja hösellykset tulivat piinaavasti esiin riippumatta siitä seisoiko johtajan pallilla vai laulamassa rivissä. Tarpeellinen muistutus ja ryhtiin palautus siis.
Koko laulantai-iltapäivä oli omistettu aiheelle Kuorolainen harjoittelee. Kuoronjohtaja toisensa perään kertoi, miksi kuorolaisen kannattaisi harjoitella myös kotona ja toisaalta millaisia apuvälineitä siihen on olemassa tai voi tehdä. Ehkä yksi kuorolaisen puheenvuoro Miksi harjoittelen olisi ollut myös paikallaan. Lyhyesti kuitenkin oma harjoittelu kannattaa, sillä se edistää koko kuoron laulua, nopeuttaa harjoitusprosesseja, tekee laulamisesta mukavampaa (kun osaa) jne. Kovasti kannustettiin myös menemään laulutunneille.
Päivän koulutusosio päättyi tehopakettiin laulamisesta eri tyyleissä. On ihan harhaa, että klassinen laulu (yksin tai kuorossa) on aina samanlaista, ja tästä puhuivat kuoronjohtajat Kari Turunen ja Paavo Hyökki. Pikavauhdilla käytiin läpi renessanssi, barokki, romantiikka, nykymusiikki ja rytmimusiikki erityispiirteineen. Erinomainen sessio kaiken kaikkiaan. Laulajan muuntuminen kaikkiin näihin vaatimuksiin ei onnistu ilman oman instrumentin erinomaista hallintaa eli vahvaa teknistä osaamista. Ja se vaatii treeniä.
Jätin illan konsertin ja illanvieton väliin jatkuvan yskän ja sukuloinnin vuoksi. Lopputulema oli se, että olin jo yhdeksältä umpiunessa. Turnauskestävyys ei ole näköjään nuoruuden voimissa enää.
Sunnuntaiaamuna otettiin fortet ja pianot haltuun laulaja ja näyttelijä Sören Lillkungin johdolla. Aiheeseen tutustuttiin Sörenin opiskeleman CVT:n kautta. Hauskojen esimerkkien ja tarinoiden ansiosta aika kului nopeasti. Itselleni systeemi ei ole kovin tuttu, vain lähinnä kirjan lukemisen kautta. Sörenin esimerkit kuitenkin avasivat asiaa huomattavasti lisää. Ihan purematta en kyllä kaikkea niele, sillä osa CVT:n sisällöstä on riski äänen terveydelle.
Kuoronjohtajien palkkakeskustelun ja laulajien säveltapailuharjoitusten jälkeen laulettiin vielä yhdessä eri johtajien johdolla ennen kotiin lähtöä. Kun vaan olisi uskaltanut laulaa mukana!
Varsinaisen ohjelman lomassa annettiin myös tietoiskuja ja kutsuttiin laulajia ja kuoroja Nordklang 2016 -tapahtumaan Turkuun elokuussa ja Sulasolin laulu- ja soittojuhlille Hämeenlinnaan toukokuussa 2017. Hienoja tilaisuuksia molemmat ja mikä parasta, vielä ehtii ilmoittautumaan mukaan. Nordklangiin voi lähteä yksittäiset laulajatkin, jos koko kuoro ei pääse mukaan.
Kiitokset tapahtuman järjestäjille!