Jo helpottaa!

Viime lauantaina kuuntelin kaksi kansanmusiikkifestari Samuelin poloneesin konserttia: Pelimanniparaati Musiikkikeskuksen kamarimusiikkisalissa ja Friikoolin messu Tuomiokirkossa. Edellinen  oli hauska harrastajakavalkadi, huippuna kaikkea muuta kuin harrastajatasoinen kaustislaispoppoo mestariviulisti Mauno Järvelän johdolla. Tämä guru on kasvattanut Suomeen leegion viulupelimanneja, joiden kepeän laulavan kaustislaissoinnin tunnistaa heti. Se muistuttaa hiukan ruotsalaisia taalalaisviuluja, jotka laulavat vieläkin sulavammin.

Friikoolin (Jaakko Frigård) messun esittivät Ylä-Savon pelimannit ja yhdistyneet paikalliset kirkkokuorot. Iso kuoro soi isosti ja täyteläisesti, ja erityisen hauska oli tarkkailla kuorolaisten kehonkieltä ja ilmeitä. Varmaan joka kuorossa on jokunen todellinen intomieli, joka laulaa koko olemuksellaan. Sitten on hillitympiä, mutta yhtä lailla laulamiseensa keskittyviä. Ja joku jonka olemus ei kerro ulospäin mitään. Mutta kaikki ovat mukana omasta halustaan, koska kokevat saavansa kuorolaulusta jotain ja myös pyrkivät antamaan kuulijoille parastaan.

Sävelletyt runot -teema starttasi Marja-Leena  Mikkolan runolla Tyttö ja tanssiva karhu säveltäjänään Kaj Chydenius. Moderni kansanballadi vaatii esittäjältä tulkintakykyä – sillä runo on pitkä ja dramaattinen. Aaro Hellaakosken pieni idylli Kesäyö on saanut ilmavan sävelasun jazzmies Heikki Sarmannolta. Kaunista! Eino Leinon Virta venhettä vie -runoa laulaisin mieluummin Toivo Kuulan sävellyksenä, tämä Hietasen & Wesslinin pop-melodia ei minulle putoa. Laulu onnesta Ahti Sonnisen sävelin on nätti yksinlaulu – runon sanomasta tosin syntyi keskustelua. Onko onnen kätkeminen hyvä asia?

VIMMASSA alettiin taas käydä lauluja läpi alusta. Ja mikä helpotus – osan stemmoistani pystyin jo laulamaan vapautuneesti. Lomaviikon treeni on kuin onkin tuottanut tulosta! Voi että tuntuu hyvältä…

Myös VINHASSA edetään kohti esiintymistä. Huomaan, että sekä kuoroon että lauluryhmään  osallistuminen on minulle aika iso kakku. Molempiin tahtoisin paneutua täysillä, mutta pystynkö? Teijan ääniharjoitteista tykkään, ja jo niiden vuoksi haluan käydä hänenkin Maestra-tunneillaan. Aika näyttäköön, mitä jaksan ja mitä en. Puolella teholla en jää mihinkään loisimaan.

PS. Taalalaisviulut löytyy täältä: https://youtu.be/Wd4vyd2-P7c

Tämän kirjoitti jamatar 17.3.2017

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s