Näin alkoivat taas Maestra-riennot. Maanantaina kokoonnuttiin Steiner-koulun musiikkiluokkaan avaamaan Maestralaulajat-kautta. Tai ehkä ”kokoontua” on hiukka suurellinen ilmaisu, kun meitä saapui paikalle vasta muutama. Mutta se kyllä korjaantuu lähiviikkoina, kun vielä lomiaan viettävät ja ”myöhäisherännäiset” liittyvät seuraan. Tämän kauden opuksemme Suuri Toivelaulukirja 3 on meikäläisen mieleen, koska sen materiaali on perinteistä. Kaikki laulut eivät ole tuttuja, mutta niiden rakenne ja sävelmaailma ovat. Olenhan kasvanut niiden piirissä. Tekstit saattavat olla vanhahtavan hassuja, mutta sävelkulut tarttuvat luontevina korvaan. Tästä tulee kivaa!
Tiistain toiveuutuutena ennen kuoroa on tekniikkatreeni. Eri kerroilla treenataan milloin mitäkin äänen tuottamisen osa-aluetta ”niin maan perusteellisesti”. Erittäin hyötyisää! Kun ei ne tekniikkajutut pysy päässä niin että juurtuisivat automaattisiksi kuten ammattilaisilla. A täst mie tykkään kovast!
VIMMA aloitti pontevasti Luonnossa-ohjelman harjoittelun. Alkuannoksena viisi laulua, joista kaksi meille uusia. Edessä on kivikkoa, ryteikköä ja outoja polkuja umpimetsään, mutta kaukana horisontissa siintää Lapin konserttikiertue vuoden päästä syksyllä. Se antaa motivaatiota kahlata uuden oppimisen rämeiköt ja salakuopat. Mutta hikinen taival tästä tulee, sen tiedän.
Beat-kuoro ja Jaana kävivät viimeistelyleirillä Kreikan saarilla ennen syksyn Memory-konserttiaan. Tuostapa heräsi vimmalaistenkin kesken ajatus että ME KANS! Mitä jos leireiltäisiin loppuvuodesta 2018 jossain lämpimillä mailla? Harjoiteltaisiin laulujamme lempeän auringon alla. Jokin Kanarian saari voisi hyvin tulla kyseeseen. Tätä ideaa ei unohdeta!
Perjantaina istuin kaupunginteatterissa Viulunsoittaja katolla -musikaalin avoimissa harjoituksissa ja jännitin, ehdinkö sieltä vielä Sotkulle Beatia kuulemaan. Hyvin ennätin. Viulunsoittajasta ei ole vielä paljon sanottavaa, koska hinkkasivat enimmäkseen puhekohtauksia ja asemointeja. Mutta hyvähän maailman parhaasta musikaalista täytyy Kuopion teatterissa tulla, sillä meillä on hyvän musiikkiteatterin maine eikä suotta.
Ja sitten Beat ja heidän Memory-konserttinsa. Näin sen jo harjoitusvaiheessa keväällä ja jo silloin mimmit tekivät vaikutuksen. Kuoro juhlisti 5-vuotista olemassaoloaan musikaalilauluilla koreografian ja tanssijavieraiden kera. Pidin yleisvaikutelmasta, laulajien rauhallisesta ja samalla energisestä lavaolemuksesta ja ennen kaikkea hienoista laulusuorituksista. Musikaalikappaleet ovat vaikeita kenen tahansa laulettaviksi, mutta nämä 11 nuorta naista esittivät ne vailla ulkoista ponnistusta, ikään kuin ne olisivatkin helppoja. Koreografia antoi jokaiselle kuorolaiselle hetkensä päästä esiin ja saada huomiota. Kukaan jäänyt varjoon eikä kukaan erottunut liiaksi ryhmästä. Samalla kuoron jokainen jäsen näyttäytyi omana persoonanaan, omin ilmein ja elein. Toivotan Beatille hyvää jatkoa tämän taidonnäytteen viitoittamalla tiellä.
Ensi maanantaina alkaa ukulelekurssi. En oikein tiedä mitä odottaa, mutta ainakin toivon että innostus syttyisi ja kestäisi pitempään kuin kuuden alkeistunnin verran. Jos hyvin käy, siitä voisi sitten jatkaa.
Tämän kirjoitti jamatar 26.8.2017